On mahdollista, että ranskalainen Aurélia Thierrée pitää hallussaan nuorimman koskaan näyttämöllä esiintyneen lapsen maailmanennätystä.
Thierrée kuuluu ranskalaiseen sirkusperheeseen. Hänen raskaana olevan äitinsä lapsivesi meni lavalla, ja äiti piti kiidättää sairaalaan kesken esityksen. Aurélia syntyi etuajassa. Vuosi oli 1971.
– Mikä entrée, Thierrée naurahtaa.
Istumme Kansallisteatterin näyttelijälämpiössä. Thierrée on Suomessa Bells and Spells -esityksensä vuoksi. Hän on sen päätähti.
Thierrée aloitti esiintymisen vanhempiensa sirkusryhmässä jo varhain. Kun Aurélia oli pieni, hänen osansa showssa oli ponnahtaa ulos laatikosta. Rooli ja vastuu kasvoivat.
– Pääsin ensin mukaan taikatemppuihin, sitten olin matkalaukussa. Vain jalkani olivat laukun ulkopuolella ja kävelin ympäri lavaa. Lopulta minusta tehtiin hyönteinen.
Perhe kiersi maailmalla. Alkuun esiinnyttiin teltassa, myöhemmin teattereissa. Mukana olivat äiti, brittiläis-amerikkalainen Victoria Thierrée Chaplin ja isä, näyttelijä Jean-Baptiste Thierrée sekä pikkuveli James Thierrée.
– Minulle se oli normaalia. Tapasimme muita sirkusryhmiä, joissa oli myös lapsia, jotka elivät samaan tapaan tien päällä. Kun olin teini-ikäinen, ajattelin, että talossa asuminen ja kouluun meneminen olivat vallankumouksellisia asioita. Ne merkitsivät seikkailua.
”Tässä kohtaa lävitsesi kulkee juna”
Ei liene ihme, että Thierréestä tuli esiintyvä taiteilija. Hän on näytellyt elokuvissa, teatterissa ja tehnyt nykysirkusta.
Suomessa hän on kolmatta kertaa. Seitsemän vuotta sitten hänet nähtiin Helsingissä L'Oratorio d'Aurélia -showllaan.
Sen oli ohjannut ja kirjoittanut Victoria Thierrée Chaplin aivan kuten nyt nähtävän Bells and Spellsinkin. Tämä on kolmas kerta, kun Thierrée tekee yhteistyötä äitinsä kanssa.
Lipsahdatteko lapsen ja vanhemman rooleihin aina, kun alatte työstää showta?
– Emme! Sehän olisi minulle kuin pakkopaita. Minä astun hänen maailmaansa ja koetan saada siitä tolkkua, saada sen eloon näyttämöllä.
Thierrée antaa esimerkin: L'Oratorio d'Auréliaa tehdessä äiti selitti: ”Ja tässä kohtaa lävitsesi kulkee juna”.
– Minä olin, että…? Sitten hän näytti minulle esiintymisasun ja junan ja olin edelleen, että….? Mutta lopulta kohtaus toimi. Ja se toimi, koska katsojat päättivät, että se toimii. Pitää vain uskoa.
Kun nainen katoaa pyöröoviin
Bells and Spells yhdistää nykysirkusta, varietee-taidetta ja tanssia. Se perustuu vahvasti visuaalisten illuusioiden ja optisten harhojen luomiseen.
Se on kuin surrealistinen uni, jossa ihminen voi kadota pyöröoviin ja naulakoista syntyy keskiaikaisen lohikäärmeen näköinen olio.
– Illuusioiden hienous piilee siinä, että ne perustuvat hyvin yksinkertaisiin temppuihin. Niin yksinkertaisiin, että jopa me itse unohdamme, miten ne toimivat.
Illuusioiden luominen on kuitenkin tarkkaa työtä. Vaikka esityksessä on vankka runko, teatterissa on aina läsnä myös arvaamaton elementti, se jokin, joka tekee teatterista teatteria.
– Ei voi tietää, miten ja missä kohtaa se arvaamaton tapahtuu, mutta sille on pysyttävä avoinna. Esityksen rakenteen on oltava kuin koreografia. Se on osattava niin tarkkaan ulkoa, että sitä ei enää tarvitse ajatella.
Bells and Spellsin teema on kleptomania. Thierrée esittää naista, joka kokee, että esineet suorastaan pyytävät häntä poimimaan ne mukaansa.
Unenomaisissa kohtauksissa esineetkin tuntuvat elävän omaa elämäänsä. Esitystä on kehuttu muun muassa The Timesin arvioissa taitavaksi sekoitukseksi surrealista huumoria ja arvaamattomuutta.
Shown on toimittava sukulaisista huolimatta
Thierréen suku on täynnä taiteilijoita useammassa polvessa. Vanhemmat ovat kehittäneet nykysirkusta Ranskassa ja esiintyneet eri puolilla maailmaa.
Isoisä on näyttelijä Charles Chaplin ja isoisoisä omalla alallaan yhtä arvostettu näytelmäkirjailija Eugene O’Neill. Toinen tunnetaan hurmaavasta kulkurihahmostaan, toinen muun muassa klassikosta Pitkän päivän matka yöhön.
Thierrée ajattelee, että se henkinen perintö, jonka edeltävien sukupolvien taiteilijat ovat jättäneet jälkipolville, on joka tapauksessa suuri. Se on valtava jo ilman Chaplinin ja O’Neillin kaltaisia nimiäkin.
– Niin kuin tässäkin teatterissa, jossa on ollut hienoja näyttelijöitä ja tuotantoja, Thierrée sanoo ja osoittaa Kansallisteatterin lämpiön seinille, jossa on menneiden aikojen muotokuvia.
Henkinen perintö ei kuitenkaan ole se päällimmäisin asia mielessä, kun astuu itse näyttämölle.
– Ainoa, mitä silloin voi ajatella, on, toimiiko show vai ei. Se on ainoa totuus, jonka mukaan pitää elää: kun esitys alkaa, sen pitää toimia.
”Olen yksi heidän faneistaan”
Joku voisi pitää taakkana oman uran tekemistä sellaisten esi-isien varjossa kuin Chaplin tai O’Neill, mutta Thierrée sanoo, että se on pikemminkin inspiroivaa ja ravitsevaa.
Thierrée ajattelee, että hänen isoisänsä kuuluvat kuitenkin loppupeleissä enemmän yleisölleen kuin omalle perheelleen.
– Minä olen yksi heidän faneistaan. Se, että olen heille sukua, tuntuu epätodelliselta. En ajattele asiaa kovinkaan paljon.
Bells and Spellsistä nähtiin Helsingissä loppuunmyyty esitys lauantaina. Seuraavaksi on Pohjois-Suomen vuoro. Thierrée matkaa ryhmänsä kanssa Oulun teatteriin, jossa hän esiintyy perjantaina 24. toukokuuta ja lauantaina 25. toukokuuta.