Pöydällä lepäävät kahdet aivot, toiset kokonaisena ja toiset täsmällisinä, sentin paksuisina siivuina. Molemmat aivot ovat tulleet lahjoituksina terveiltä henkilöiltä. Niitä tarvitaan kontrolleiksi hermostoperäisten sairauksien tutkimuksiin.
Ollaan John Radcliffe -sairaalassa Oxfordissa, Laura Parkkisen työmaalla. Hän on johtanut maailman kenties kuuluisimman yliopiston aivopankkia parin vuoden ajan.
Parkkinen kertoo, että sairaalaan saapuvat aivot leikataan yleensä kahteen osaan. Toinen puoli pannaan pakkaseen ja toinen puoli pääsee kolmen viikon formaliinikylvyn jälkeen tieteen palvelukseen.
Iso osa Parkkisen työstä on rahoituksen järjestäminen. Tutkijat maksavat aivopankin antamista palveluista, mutta tärkeimpiä rahan lähteitä ovat säätiöt ja yksityiset hyväntekijät.
Aivopankkiin on 70-luvulta lähtien tullut tuhansia aivoja, suurin osa dementiaa aiheuttavan Alzheimerin taudin kantajilta. Joukossa on myös runsaasti lahjoituksina tulleita terveitä aivoja.
– Meillä on hyvin arvokkaita kohortteja, jotka ovat kultakaivoksia biomarkkeritutkimukselle. Esimerkiksi 80-luvulla aloitetussa dementiatutkimuksessa seurattiin ihmisiä pitkäaikaisesti ja heiltä otettiin eri biosamppeleita eli selkäydinnestettä ja verinäytteitä. Heistä on hyvin tarkka kliininen seuranta, osasta myös kuvantamista ja geenikartoitusta. Nyt meillä on näistä potilaista myös aivot, Parkkinen sanoo.
Parkkinen sai hiljattain lääkejätti GlaxoSmithKlinelta apurahan juuri Alzheimerin taudin biomarkkereiden tutkimukseen.
Testi ennustaa Parkinsonin
Hermostoperäisien sairauksien syistä tiedetään edelleen varsin vähän. Yhteistä suurimmalle osalle niistä on eri proteiinien sakkaantuminen aivoihin. Se johtaa hermosolujen kuolemaan, aivojen rappeutumiseen ja sen moniin ikäviin seurannaisiin.
Parkinsonin taudin diagnosointi on muuttunut parin viime vuoden aikana. Ennen tauti tunnistettiin kliinisesti sen oireista: lepovärinästä, jäykkyydestä ja hitaudesta.
Laura Parkkisen johtama tutkimusryhmä on kehittänyt testin, joka tunnistaa Parkinsonin tautia aiheuttavan proteiinin, alfasynukleiinin.
– Parkinsonin taudin voi nyt diagnosoida sillä, että testi, jonka me teemme selkäydinnesteestä, epäsuorasti kuvastaa tätä synukleiinin aivoissa tapahtuvaa sakkaantumista, Parkkinen kertoo.
Parasta on se, että testillä Parkinsonin taudin voi ennustaa.
Parkkisen ryhmän tutkimusta on auttanut ryhmä, josta jopa 80 prosenttia sairastuu myöhemmin Parkinsonin tautiin: REM-unen käytöshäiriöistä kärsivät. Terveillä REM-unen aikana lihakset ovat yleensä täysin rentoutuneet, käytöshäiriöstä kärsivien lihakset toimivat näkemänsä unen mukaisesti, kädet heiluvat ja jalat potkivat.
Tältä ryhmältä testi on ennustanut Parkinsonin useita vuosia ennen taudin puhkeamista. Sillä voi olla iso merkitys potilaalle, kuten Parkkinen seuraavassa videossa kertoo.
Parkkinen haaveilee, että tulevaisuudessa seulottaisiin testillä Parkinsonille alttiita. Testi ei ole monimutkainen eikä kallis.
Taudin torjumiseen, haitallisten proteiinien muodostumiseen tarvitaan vasta-aine, mutta sitä pitää odottaa vielä tovi. Britanniassa vasta-aineterapia on faasi II -tutkimuksissa ja edessä ovat vielä laajemmat faasi III -tutkimukset. Parkkinen arvelee lääkkeen valmistumiseen menevän 5–7 vuotta, mutta myöntää olevansa optimistinen.
Väitöskirja syntyi Kuopiossa
Espoolainen Laura Parkkinen innostui neurotieteistä jo kouluikäisenä. 90-luvun puolivälissä sitä ei voinut opiskella Suomessa, joten tie vei Lontoon King's Collegeen. Se osui hyvään saumaan, koska silloin alfasynukleiinin merkitys oli auennut ja nuori tutkija pääsi tutkimaan ensimmäisiä vasta-aineita.
Neuropatologiaan Parkkinen sanoo rakastuneensa, kun hän teki väitöskirjaa. Sitä varten hän halusi palata Suomeen. Kuopiosta neuropatologi, professori Irina Alafuzoff otti yhteyttä ja niin väitöskirja syntyi kalakukkokaupungissa. Parkkinen pitää Alafuzoffia tärkeimpänä mentorinaan.
– Hän oli se, joka esitteli minut Euroopan neuropatologeille, mistä minulle on ollut kovasti hyötyä myöhemmin. Ihmiset, joita olen elämäni aikana kohdannut, ovat vaikuttaneet urakehitykseeni, Parkkinen kertoo.
Lääkeyhtiö Orionin rahoittamana Parkkinen lähetettiin taas Lontooseen, University College of Londonin aivopankkiin, jossa hän teki post doc -tutkimuksensa.
Oxfordiin perustettiin Parkinsonin taudin tutkimuskeskus, ja Parkkinen muutti yliopistokaupunkiin 14 vuotta sitten. Sen jälkeen hän sanoo kavunneensa ”akateemisia tikapuita”. Viime vuonna hänestä tuli translationaalisen neuropatologian professori.
Aivopankin johtajana Parkkinen sanoo olevansa intohimotyössään.
Tutkimus humaanikudoksella on entistä tärkeämpää. Teköäly tekee vahvasti tuloaan.
– Haluamme tehdä google mapsin aivoista. Se tulee mullistamaan sitä, míllä tavalla pystymme arvioimaan näitä muutoksia. Ihmisen näkökyky ei meitä enää rajoita. Tekoäly voi kertoa asioita, joita emme ole aiemmin ymmärtäneet.
Parkkinen viihtyy Oxfordissa, jota hänen suomalaiset ystävänsä kutsuvat Pleasantvilleksi, amerikkalaisen elokuvan onnellisten kaupungiksi.
Suomi ei ole silti jäänyt taakse. Kesälomansa hän viettää mökillä Savonlinnassa brittimiehensä ja lapsensa kanssa. Sieltä onnistuvat myös etätyöt.
Parkkinen osallistui veljiensä kanssa kymmenen kertaa Sulkavan soutuun, mutta on jo siirtynyt katsomon puolelle. Professori Parkkinen on siis myös Sulkavan soutuneuvos.