Kylmän sodan aikana 1950-luvulta 1980-luvulle pelättiin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen ydinsotaa ja maailmanloppua. Suurvaltojen välisen liennytyksen ja aseriisunnan myötä pelko hälveni.
Se hiipii nyt takaisin, kun Venäjä uhittelee ydinaseilla Ukrainassa.
Mutta onko ydinsodan uhka todella kasvanut? Ja millaisia ”tuomiopäivän aseet” nykyään ovat? Tämä juttu kertoo.
1. Venäjällä ja Yhdysvalloilla on lähes samankokoiset arsenaalit, mutta niissä on merkittävä ero
Kaikki ydinaseet ovat ensisijaisesti pelotteita, joiden tarkoitus on estää sotilaalliset toimet ydinasevaltiota vastaan.
Strategisilla ydinaseilla tarkoitetaan yleensä mannertenvälisiä järeitä ydinohjuksia, taktisilla taas lyhyemmän kantaman pienempiä aseita.
Strategiset aseet on alun perin suunniteltu täysimittaiseen ydinsotaan, jossa voitaisiin tuhota esimerkiksi suurkaupunkeja, taktiset aseet taas taistelukentän iskuihin.
Nykyisin kaikilla ydinaseilla voi iskeä tarkasti rajattuihin kohteisiin, kuten sotilaallisiin komentokeskuksiin tai tukikohtiin.
– Voidaan pyrkiä siihen, että tehdään vastustajasta sotilaallisesti toimintakyvytön, sanoo Maanpuolustuskorkeakoulun sotatekniikan dosentti Juha Honkonen.
Yhdysvalloilla ja Venäjällä on suurin piirtein saman verran käyttövalmiita strategisia mannertenvälisiä ydinohjuksia eli ydinkärkiä. Taktisissa aseissa Venäjä on selvästi niskan päällä. Sillä on niitä moninkertaisesti enemmän kuin Yhdysvalloilla, lähemmäs pari tuhatta, kun Yhdysvalloilla on vain pari sataa.
– Venäjän erityispiirre on hyvin vahva lyhyen ja keskimatkan ydinaseiden arsenaali. Se on myös paljon monipuolisempi. Venäjä on hankkinut 2000-luvulla tällaisen täsmäiskukyvyn, ydinasepelotteeseen perehtynyt Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jyri Lavikainen sanoo.
Lavikaisen mukaan etumatka syntyi, kun Yhdysvalloissa ajateltiin, että taktiset ydinaseet eivät ole käyttökelpoisia kylmän sodan jälkeisessä maailmassa. Hän kertoo kehityksestä videolla:
Lavikaisen mukaan taktiset ydinaseet voisivat tuoda Venäjälle yliotteen esimerkiksi, jos Nato-maat aikoisivat lähettää sotilaita Ukrainaan. Venäjä voisi varustaa Ukrainaan suunnatut ohjuksensa taktisilla ydinkärjillä.
– Venäjä voi ihan uskottavasti todeta, että sillä on kyky pyyhkiä nämä joukot kentältä ydinaseillamme. Uskaltaisiko se uhata tai tehdä niin oikeasti, on toinen asia. Lopulta kyse on psykologisesta kamppailusta, koska ideahan on, että näitä aseita ei joutuisi käyttämään, Lavikainen sanoo.
2. Ydinaseet ovat entistä pienempiä ja tarkempia
Maailman suurin ydinpommi Tsar Bomba eli Tsaaripommi räjäytettiin lokakuussa 1961 Jäämerellä sijaitsevalla Neuvostoliiton Novaja Zemlja -saarella. Sen räjähdysvoima vastasi ainakin 50 megatonnia eli 50 miljoonaa tonnia tavanomaista räjähdysainetta TNT:tä eli trotyyliä.
Hiroshimaan elokuussa 1945 pudotettu Little Boy oli siihen verrattuna pikkupommi, noin 13 kilotonnia eli 13 miljoonaa kiloa trotyyliä.
Megapommien aika on ohi, vaikka niitä on vielä suurvaltojen varastoissa. Ydinaseet ovat nyt entistä tarkempia ja pienempiä.
– Aseiden tarkkuus on parantunut niin, että voimakkainta räjähdystehoa ei tarvita. Voidaan maalittaa jokin strateginen kohde pienemmällä ydinaseella, Jyri Lavikainen sanoo.
Erityisesti ydinaseiden kantolaitteet ovat kehittyneet. Niillä ydinkärjet voidaan suunnata maaliin jopa muutaman kymmenen metrin tarkkuudella. Kylmän sodan aikaisten ydinohjusten sihti saattoi olla puolentoista kilometrin luokkaa.
– Jos meillä on viisi megatonnia käytettävissä, niin enemmän tuhoa saadaan aikaan, jos se jaetaan kymmeneen puolen megatonnin lataukseen, sotatekniikan dosentti Juha Honkonen kuvaa.
Tarkemmat ja pienemmät ydinaseet ovat herättäneet kysymyksen, onko mahdollista käydä rajoitettua ydinsotaa, jossa tehtäisiin vain täsmäiskuja. Ydinasetuntijat eivät siihen usko.
– Tässä on se ongelma, että kun henki päästetään pullosta, niin kukaan ei tiedä, mihin se johtaa, Juha Honkonen sanoo.
Jyri Lavikaisen mukaan uudet ydinaseet eivät alenna käyttökynnystä.
– Kylmän sodan alusta lähtien ydinasetta on ajateltu vain viimeisenä vaihtoehtona.
3. Taktisetkin ydinaseet voisivat tappaa suurkaupungissa kymmeniätuhansia
Ydinaseiden tuhovoimasta on saatu näyttöä kerran sodassa, kun Yhdysvallat pudotti elokuussa 1945 kaksi ydinpommia Japanin Hiroshimaan ja Nagasakiin saadakseen maan antautumaan toisessa maailmasodassa.
Noin 13 kilotonnin Hiroshiman pommi tappoi välittömästi noin 70 000 ihmistä. Kaupungissa oli räjähdyshetkellä reilut 250 000 henkeä.
– Käytännössä suurkaupunki tuhoutuu jokseenkin kokonaan, kun räjäytetään 20 kilotonnin ydinkärki, sotatekniikan dosentti Juha Honkonen sanoo.
Ydinräjähdyksen tuhot johtuvat ionisoivasta säteilystä, lämpösäteilystä sekä paineaallosta. Lisäksi syntyvä valonvälähdys sokeuttaa ihmiset, yleensä tilapäisesti. Vaikutukset ovat voimakkaimmat lähimpänä räjähdyspaikkaa.
Honkonen kertoo videolla, miten Kiinalla tiettävästi oleva jättipommi vaikuttaisi Helsingissä.
10 kilotonninkin ydinpommi tappaisi kymmeniätuhansia ihmisiä Helsingissä.
– Tuho on taktisellakin ydinaseella hyvin suuri, Juha Honkonen sanoo.
Nukemap-palvelussa voi vertailla, millaista tuhoa erikokoiset ydinaseet aiheuttaisivat missäkin.
Ydinaseita ei ole kuitenkaan suunnattu välttämättä ensisijaisesti suurkaupunkien keskustoihin, vaikka niiden maaleja on myös kaupungeissa.
– Ensimmäinen kohde ovat vastapuolen ydinaseet eli esimerkiksi ydinasesiilot. Yhdysvallat maalittaa myös sotilasjohtoa, poliittista johtoa, päätöksentekokeskuksia ja sotateollista kompleksia eli esimerkiksi sotateollisuutta. Ja varmasti samoin toisinpäin, Upin tutkija Jyri Lavikainen kertoo.
Lavikainen sanoo, että Suomi on aina ollut potentiaalinen ydinaseiden maali, mutta nyt kun Suomi on Natossa, uhka on aiempaa pienempi.
4. Kiina nousee ydinaseiden supervallaksi
Ydinaseuhan kasvussa ei ole kyse vain Venäjän uhittelusta.
Taisteluvalmiiden ydinaseiden määrä kasvaa nyt maailmassa, vaikka ydinaseiden kokonaismäärä vähenee yhä, kun vanhentuneista aseista luovutaan.
Kiina nousee nyt kovaa vauhtia ydinaseiden supervallaksi Yhdysvaltain ja Venäjän rinnalle.
– Kiinalla on arvioitu olevan 2030-luvun puoliväliin mennessä määrällisesti vastaava suorituskyky kuin nykyiset sopimukset sallivat Yhdysvalloille ja Venäjälle, Jyri Lavikainen sanoo.
Onko maailman edessä uusi pelottava ydinaseiden varustelukierre, kun suurvaltojen välinen jännitys kasvaa ja Yhdysvaltojen ja Venäjän ydinaseita rajoittava New Start -sopimus raukeaa kahden vuoden kuluttua?
– Tietyllä tavalla varustelukierre on jo käynnissä, kun Kiina käynnisti varustelun, Jyri Lavikainen arvioi.
Yhdysvalloissa pohditaan nyt vakavasti, pitääkö ydinkärkiä siirtää reservistä kantolaitteisiin juuri Kiinan vuoksi.
Lavikainen ei usko silti kylmän sodan tapaiseen varustelukierteeseen, jossa Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kasvattivat ydinasearsenaaliaan rajulla tahdilla.
5. ”Jos päätös olisi helppo, niin Venäjä olisi ehkä jo käyttänyt ydinaseita Ukrainassa”
Jyri Lavikaisen mukaan ydinsodan uhka on kasvanut 1990-luvulta lähtien, mutta kylmän sodan alkuvuodet olivat vielä paljon vaarallisempia.
Uhka lienee ollut pahimmillaan Kuuban kriisin aikana 1962. Nyt vaara on taas konkretisoitunut, kun Venäjä on väläyttänyt ydinaseen käyttöä Ukrainassa.
Sotatekniikan dosentti Juha Honkonen arvioi videolla, miksi ydinsodan riski on hänen mielestään kasvanut.
Kynnys käyttää ydinaseita on silti yhä hyvin korkea kaikilla ydinasevaltioilla, koska toinen voi vastata samalla mitalla.
– Jos päätös olisi helppo, niin Venäjä olisi ehkä jo käyttänyt ydinaseita Ukrainassa, Jyri Lavikainen sanoo.