Tuiran terveysasemalla Oulussa pilotoitu omalääkärimalli on onnistunut, ja nyt mallia ollaan ottamassa käyttöön laajemminkin.
Oulun yliopiston ja silloisen Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin omalääkärimallissa pitkäaikaisille asiakkaille nimettiin oma lääkäri. Tyytyväisiä ovat olleet niin lääkärit kuin potilaatkin. Syy on yksinkertainen: potilas ja lääkäri tuntevat toisensa paremmin.
Ensi vaiheessa malli otetaan käyttöön Pohjois-Suomen hyvinvointialueilla, mutta järjestelmä laajenee myös muualle Suomeen.
Jatkuvuuteen perustuva hoito on aiempaa vaikuttavampaa, ja se vähentää lähetteitä päivystyksiin ja erikoissairaanhoitoon noin kymmenellä prosentilla.
Omalääkäri Janne Mäkelä kertoo, miksi: tuntemattomille potilaille kirjoitetaan lähetteitä osittain myös sen takia, ettei perusterveydenhoidossa tunneta riittävän hyvin ja laajasti potilaan taustoja.
– Omille potilaille ei välttämättä tarvitse tehdä näitä lähetteitä, vaan pystyy hoitamaan potilaat jo perusterveydenhuollossa, Mäkelä kertoo.
Tuiran hyvinvointikeskuksen asiakas, eläkkeellä oleva tekniikan tohtori Pentti Koskinen on tyytyväinen runsaan puolentoista vuoden kokemuksiin uudesta omalääkärimallista.
Hänen mielestään se parantaa elämänhallintaa ja helpottaa asioimista lääkärin kanssa.
– Se on varsin helppoa, ja pystymme keskustelemaan saman tien asioista. Tiedämme, missä on oltu ja mihin on tultu ja mihin ehkä mennään, Koskinen kertoo.
Kainuun hyvinvointialueella hoidon jatkuvuutta on kehitelty viime vuosina nimeämällä potilaille oma hoitaja. Kokemukset ovat olleet hyviä ja Kainuussakin malli on laajenemassa lääkäreihin.
Uusiin oireisiin nopeammin hoitoa
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen selvitysten mukaan hoidon jatkuvuus perusterveydenhuollossa ja erityisesti lääkärikäynneillä on Suomessa heikentynyt viime vuosina entisestään. Asiakkaat tapaavat vastaanotoilla entistä useammin eri henkilön kuin aiemmilla käynneillään.
Samaan aikaan on kuitenkin tiedetty, että lääkärin ja hoitajan vaihtuminen pitkään jatkuvan hoitosuhteen aikana heikentää hoidon tuloksia.
Virallisesti terveydenhuollossa tavoitellaan nyt hoidon jatkuvuuden turvaamista, mutta asiakkaille ja potilaille se näyttäytyy niin, että he pääsevät kiireettömässä hoidossa oman nimetyn lääkärin vastaanotolle.
Pentti Koskinen pitää sitä hyvänä asiana.
– Kaikilla terveydenhuollon ammattilaisilla ja asiakkailla pitää olla usko tähän. Kun luottamus rakentuu, niin uskon, että tästä tulee varsin hyvä, hän sanoo.
Myös lääkärin näkökulmasta käytäntö toimii, kertoo mallia Tuiran terveysasemalla aluksi pilotoinut ja sen perustyöhönsä käyttöön ottanut Janne Mäkelä.
– Kun potilas on tuttu ja on vuosien ajan käynyt samalla lääkärillä, myös hänen perussairautensa ovat tuttuja. Jos joku uusi oire tulee, pystyy nopeammin ja lyhyemmällä ajalla hoitamaan asiaa.
Vanha ajatus uudella toteutustavalla
Ajatus omasta nimetystä lääkäristä ei ole uusi. Sitä kokeiltiin jo 1980- ja 1990-luvuilla, mutta silloin ajatus kaatui, kun järjestelmä oli liian raskas ja kuormittava.
Uudessa omalääkäri 2.0:ksi nimetyssä mallissa lähtökohta onkin hiukan eri. Lyhytaikainen ja akuutti hoito järjestetään edelleenkin lääkärin perusvastaanotolla. Jos potilas tarvitsee pitempiaikaista tai jatkuvaa hoitoa tai toistuvia vastaanotoilla käyntejä, hänelle nimetään omalääkäri.
Nyt malli juurrutetaan osaksi perusterveydenhoitoa myös sosiaali- ja terveysministeriön porkkanarahan turvin. Ministeriö on myöntänyt mallin käyttöönottaville hyvinvointialueille 10 miljoonan euron tuen.
Seurannassa on käynyt selväksi, että terveysasemien arjessa tehdyt muutokset ovat parantaneet tilannetta.
– Potilaat ovat tyytyväisempiä, kun lääkäri ei aina vaihdu. Lääkäritkin ovat tyytyväisempiä, koska hoitavat tuttuja potilaita ja pääsevät hoidossa syvemmälle ja näkemään myös oman työnsä tulokset, Juha Auvinen kertoo.
Säästöt uhkaavat omalääkärimallia
Päättäjät ovat nyt kovien säästöpaineiden edessä ja hyvinvointialueet yrittävät säästää lähes joka kohdasta. Myös vuosi sitten kahdeksi viikoksi lyhennetyn hoitotakuun pidentäminen takaisin kolmeen kuukauteen on uhka omalääkärimallille.
– Jos hyvinvointialueet kohdistavat säästöt perusterveydenhuollon vastaanottotoimintaan, olemme hyvin heikoilla ja myös hoidon jatkuvuuden parantaminen on sen jälkeen hyvin paljon vaikeampaa, Juha Auvinen sanoo.
Perusterveydenhuoltoon tarvitaan uusia käytäntöjä ja lisää henkilökuntaa, mutta asia ei Auvisen mielestä ole niin mustavalkoinen, sillä sote-kustannusten nousu 2000-luvulla on ollut hurjinta erikoissairaanhoidossa.
– Mitä paremmin hoidamme kivijalan terveydenhuollossa eli perusterveydenhuollon, sitä vähemmän kuormittuu erikoissairaanhoito ja sitä maltillisemmin kustannukset nousevat.
Hoidon jatkuvuus on tutkimusten mukaan yhteydessä vähäisempään kuolleisuuteen.
– Sosiaali- ja terveydenhuolto on kaikkiaan vähän erilaista laskentaa kuin muu työelämä ja muu maailma, Juha Auvinen sanoo.