WIEN/LINZ On toukokuun alku, mutta meno muistuttaa syksyisiä oktoberfestejä. Tuhansia naisia dirndl-mekoissaan ja miehiä nahkahousuissaan ja ruutupaidoissaan on ahtautunut yhteen. Olut virtaa, liput liehuvat.
Kyseessä on Itävallan äärioikeiston vaalitapahtuma.
Lavalla seisoo äärioikeistolaisen Vapauspuolueen FPÖ:n karismaattinen johtaja Herbert Kickl, joka julistaa sanomaansa hurmioituneelle yleisölle. Kannattajat kutsuvat Kickliä nimellä ”Volkskanzler”, eli kansan kansleri. Nimitys flirttailee natsikäsitteiden kanssa.
– Voittomme tulee tarkoittamaan sinistä pyörremyrskyä, joka pyyhkäisee tämän maan yli ja tuo vihdoin raikasta ilmaa ummehtuneeseen ja homehtuneeseen poliittiseen järjestelmään. Se puhdistaa tämän tasavallan joka ikisen nurkan, Kickl julistaa lavalla lähes huutaen ja kädet heiluen.
Yleisö vastaa ”Herbert, Herbert” -huudoin. Suuria lupauksia suoltava puhe on täynnä paatosta, ja Kickl myös lataa täyslaidallisen poliittisille vastustajilleen.
Kickliin kohdistuu isot odotukset. Edessä ovat kahdet merkittävät vaalit. Ensin eurovaalit reilun viikon päästä, sitten parlamenttivaalit syksyllä. Niissä on paljon pelissä.
Kicklin puolue on on johtanut mielipidemittauksia jo yli vuoden ajan ylivoimaisesti. Sitä äänestäisi mittausten mukaan melkein joka kolmas itävaltalainen.
Jos puolue voittaa, koko Euroopan mantereen kannalta se voisi tarkoittaa, että taas yksi maa luisuisi Unkarin pääministerin Viktor Orbánin kerhoon. Omavaltainen Orbán on kaventanut kotimaassaan sananvapautta, heikentänyt oikeusvaltiota ja on avoimen Venäjä-mielinen. FPÖ pitää Unkarin nykymenoa esikuvanaan.
Vaarallisinta Euroopalle ovat FPÖ-puolueen Venäjä-siteet, joita voi kai kutsua jopa häkellyttävän tiiviiksi.
FPÖ solmi yhteistyösopimuksen Venäjän Yhtenäinen Venäjä -valtapuolueen kanssa vuonna 2016. Siis kaksi vuotta sen jälkeen, kun Venäjä oli miehittänyt Krimin ja koko manner vähintäänkin järkyttyi Venäjän häikäilemättömyydestä.
Puolueiden oli tarkoitus tehdä yhteistyötä muun muassa nuorten kasvatuksessa.
– Sopimuksessa luki, että puolueet haluavat yhdessä kasvattaa nuorta sukupolvea isänmaallisuuden hengessä, kertoo Helmut Brandstätter.
Brandstätter on itävaltalainen politiikko, mutta ei FPÖ:n leiristä. Hän edustaa reilut kymmenen vuotta sitten perustettua liberaalia NEOS-puoluetta ja on profiloitunut FPÖ:n kriitikkona erityisesti puolueen Venäjä-yhteyksien vuoksi.
VAURAALLA JA LUONNONKAUNIILLA Itävallalla oli aiemmin paljon yhteistä Suomen kanssa, erityisesti ulkopolitiikassa. Puolueettomat maat sillanrakentajina idän ja lännen välissä, hyvät taloussuhteet Venäjään. EU:hunkin maat liittyivät yhtä aikaa vuonna 1995.
Sekin Suomella ja Itävallalla oli yhteistä, että moni korkean tason poliitikko tapasi löytää paikkansa venäläisistä yhtiöistä poliittisen uransa jälkeen.
Maiden suunnat erkanivat viimeistään silloin, kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan vuonna 2022. Suomi liittyi nopeasti Natoon ja jätti suomettuneisuuden taakseen. Mutta ei Itävalta.
– Liittokansleri Karl Nehammer ilmoitti hyvin pian Venäjän hyökkäyksen jälkeen, että Itävalta on puolueeton ja sellaisena myös pysyy. Tällä tavoin hän päätti keskustelun Nato-jäsenyydestä heti alkuunsa, kertoo tutkija Christoph Schwarz.
Schwarz toimii turvallisuuteen ja ulkopolitiikkaan keskittyvässä Austrian Institute for European and Security Policy -tutkimuslaitoksessa Itävallassa.
– Puolueettomuus on monille itävaltalaisille itävaltalaisuuden tunnusmerkki, Schwarz huomauttaa.
Viime aikoina eniten ääntä puolueettomuudesta on pitänyt äärioikeistolainen FPÖ. Kun Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi esiintyi Itävallan parlamentissa etäyhteydellä viime vuonna, kaikki puolueen kolmekymmentä kansanedustajaa marssivat salista ulos. Zelenskyin esiintyminen rikkoi puolueen mukaan maan neutraliteettia.
Mutta juuri puolueettomuuden hyveellä ratsastava puolue näyttää olevan pahasti Venäjän taskussa.
Valtava skandaali koettiin vuonna 2019, kun venäläiseksi oligarkiksi tekeytynyt nainen tarjosi FPÖ:n johdolle venäläistä rahaa vastineeksi palveluksista. Myöhemmin Itävallan hallituksessa istunut FPÖ:n silloinen johtaja Heinz-Christian Strache meni lankaan ja oli muun muassa valmis avustamaan venäläisnaista Itävallan suurimman lehden Kronen Zeitungin hankkimisessa.
Salakuvatun videon paljastuminen johti hallituksen kaatumiseen ja ennenaikaisin vaaleihin.
Vain vuotta aiemmin koko maailmaa kuohutti tapaus, jossa FPÖ:tä edustanut ulkoministeri Karin Kneissl kutsui häihinsä Vladimir Putinin. Nyt Kneissl oleskelee Venäjällä, omien sanojensa mukaan ”poliittisena pakolaisena”.
PALATAAN LINZIIN, jossa FPÖ:n kannattajat viihtyvät puolueen vaalitilaisuudessa oluttuoppien äärellä.
– Kenenkään ei tarvitse pelätä Putinia. Sitä on liioiteltu. Venäjä on tukenut meitä halvalla ja luotettavalla energialla vuosikausia, sanoo yksi kannattajista, Anatoli Andropov, vahvalla Itävallan murteellaan.
Andropovin kaverilta puolestaan löytyy ymmärrystä Venäjän hyökkäystä kohtaan.
– Venäjä oli sopinut Naton kanssa, että Naton rajat eivät saa painua liian lähelle Venäjää. Ja sitä rikottiin kerta toisensa jälkeen, väittää Martin Hill.
Myös muuan nainen osoittaa Venäjälle ymmärrystä.
– Sodassa on aina kaksi osapuolta, sanoo noin 60-vuotias Karin, joka ei halua kertoa sukunimeään.
– Parlamentissa kuullaan säännöllisesti FPÖ:n esityksiä, joissa vaaditaan Venäjän vastaisten pakotteiden poistamista, Brandstätter sanoo.
Ja taas Venäjään liittyvät skandaalit ravistelevat alppimaata.
Huhtikuussa paljastui, että kaksi itävaltalaista tiedusteluviranomaista oli toiminut Venäjän agentteina.
He olivat mahdollisesti avittaneet venäläisiä löytämään Venäjältä pakoon lähteneitä toisinajattelijoita.
Itävallassa on löysä vakoojiin liittyvä lainsäädäntö. Moni arvioikin, että Wienistä on tullut taas venäläisten vakoojien keidas kylmän sodan tapaan.
Suurin osa itävaltalaisista yrityksistä jäi hyökkäyssodasta huolimatta Venäjälle. Erityisesti itävaltalaispankki Raiffeisenia on kritisoitu, koska se on käärinyt Venäjällä suuret voitot.
KONKREETTISIN ESIMERKKI Itävallan tiiviistä suhteista Venäjään on kuitenkin kaasu. Itävalta solmi vuonna 2018 pitkän ja edullisen kaasusopimuksen Venäjän kanssa.
Nyt tavoitteena on katkaista riippuvuus Venäjän kaasusta vuonna 2027, mutta Venäjän rooli Itävallan kaasumarkkinoilla on vain kasvanut.
– Venäjän osuus Itävallan kaasumarkkinoilla on edelleen uskomattoman suuri, lähes sata prosenttia, sanoo tutkija Schwarz.
Maata on syytetty naiiviudesta Venäjän suuntaan, ja The Economist -lehti rankkasi Itävallan toiselle sijalle ”Putinin hyödylliset idiootit”-listauksessaan viime vuonna. Edellä oli vain Unkari.
Maan hallinto puolustaa kuitenkin sinnikkäästi siteitään Venäjään.
– On harhaista ajatella, ettei Venäjää enää ole ja että voisimme irrottautua toisistamme kaikilla aloilla, Itävallan ulkoministeri Alexander Schallenberg sanoi viime vuonna Reutersin haastattelussa.
Schwarzin mukaan monelle itävaltalaiselle alkaa viimein valjeta, kuinka riippuvaiseksi maa on asettanut itsensä Venäjästä.
– On käymässä hyvin selväksi, kuinka naiivisti olemme suhtautuneet Venäjään. Kuinka paljon olemme antaneet Venäjän ohjata itseämme ja kuinka syvälle Venäjän vaikutusvalta on tunkeutunut Itävallan valtion sisimpiin alueisiin, Schwarz sanoo.
Kuuluisan itävaltalaisen säveltäjän Gustav Mahlerin kerrotaan sanoneen: ”Muutan Wieniin, kun maailmanloppu koittaa. Siellä kaikki tapahtuu viisikymmentä vuotta myöhemmin”. Itävaltalaiset muistuttavat sanonnasta mielellään.
Tutkija Schwarz varoittaa, mitä voi olla edessä.
– Jos FPÖ pääsee hallitukseen, siitä tulee iso ongelma EU:lle. Silloin Venäjän etuja edistettäisiin korkeimmalla tasolla.
Kuuntele Maailmanpolitiikan arkipäivää:
Juttua päivitetty 3.6.2024 klo 13.50. Artikkeliin lisätty tarkennuksia videoista.
Juttua päivitetty 3.6.2024 klo 13.57. Artikkeliin lisätty tarkennus, että FPÖ:n silloinen johtaja, Heinz-Christian Strache, ei vielä Ibiza -skandaalin aikaan istunut hallituksessa.