”Ehkä naimisiin meneminenkin oli yksi tapa varmistaa, etten jää yksin. Pidin huolen, että toinen pysyy varmasti rinnallani. Lopulta pelkäsin yksin jäämistä niin paljon, etten uskaltanut erota. Olin suhteessa vielä silloinkin, kun en olisi enää halunnut.”
Tanja Sepän (46) ja hänen ex-puolisonsa häitä juhlittiin vuonna 2019. Näissä häissä ei tanssittu, mutta laulettiin sitäkin enemmän. Raahelaisessa karaokebaarissa mikrofoni kiersi ja pieni hääseurue saatteli tuoreen avioparin matkaan hittien säestämänä.
Nyt neljä ja puoli vuotta myöhemmin Tanja Seppä istuu omassa kodissaan eronneena. Eropäätöksestä on aikaa vuosi, ja avioliitto virallisesti päättynyt.
Takana on melkoinen eromatka. Kaiken muistelu ja pysähtyminen muistojen ääreen nostaa tunteita pintaan. Sellaisiakin, joihin Tanja ei oikein osannut edes varautua.
”Minä haluan erota.”
Vuosi sitten Tanja Seppä pyysi silloista puolisoaan istumaan viereensä sohvalle. Oli kesäkuun 5. päivä ja sanottava ääneen se, mikä mielessä oli välähdellyt jo pidemmän aikaa:”Minä haluan erota.”
Suuri yllätys ero ei lopulta ollut kummallekaan. Viimeiset vuodet kotona olivat eläneet ennemminkin toisistaan välittävät ystävykset kuin romanttisia ajatuksia toisiaan kohtaan tunteva pariskunta. Sitä oli vain vaikea myöntää ja sanoa ääneen.
Yksin jääminen pelotti ja toisaalta mielessä pyöri myös ajatus, ettei saisi luovuttaa. Parisuhteen eteen olisi tehtävä työtä.
Viimeisen kuukauden ajan tilannetta yritettiin vielä pelastaa avaamalla suhde. Lopulta se olikin varmistus sille, ettei liitolla ollut enää tulevaisuutta.
Elämään hiipii iso kriisi
Eropäätöksen jälkeen kesä meni kuitenkin hyvin ja ihanasti. Tanjan olo oli vapautunut.
Pitkästä aikaa oli helpompi olla sitä, mitä oli, ja minkä oli jossain kohtaa kadottanut. Mutta kun kesän verran kestänyt laastarisuhde loppui, ja elämä yksin isossa asunnossa alkoi, vyöryivät ahdistus ja paniikki päälle kokonaisvaltaisesti.
”Pelkäsin, että tulen aina olemaan yksin enkä enää koskaan kelpaa kenellekään. ”
Todellisuus iski lujaa, ja epävarmuus tulevasta oli sietämätöntä. Tanja mietti, onko hän enää koskaan kenenkään mielestä viehättävä ja haluttava.
– Pahimmissa mielikuvissani makasin yksin kotona tukehtuneena. Kun kukaan ei ole tulossa kotiin, voisin kuolla niin, ettei kukaan tiedä tai edes kaipaa minua.
Yksinäiset hetket olivat Tanjalle tuttuja suhteen aikanakin. Silloin toinen oli kuitenkin arjessa turva ja kivijalka. Jossain kohtaa ovi aina kolahti. Kun niin ei enää ollut, koki Tanja olevansa täysin hukassa. Elämään oli hiipinyt iso kriisi.
Yksin jäämisen pelko on inhimillinen tunne
Eroterapeutti Viivi Niinikankaalle Tanjan ajatukset ja kokemukset kuulostavat tutuilta. Yksin jäämisen pelko on inhimillinen tunne. Se pelottaa ja ahdistaa. Tämän pelon Niinikangas on kohdannut vastaanotollaan monen asiakkaansa kanssa.
– Meitä ihmisiä yhdistää halu tulla nähdyksi, rakastetuksi, hyväksytyksi ja kosketuksi. Toisaalta meitä kaikkia pelottaa hylätyksi tuleminen ja yksin jääminen.
Niinikangas kiteyttää monta eroon liittyvää asiaa ja kysymystä. Jäänkö ikuisiksi ajoiksi yksin? Kuka minua auttaa hädän hetkellä? Miten pärjään taloudellisesti? Koskeeko minua kukaan enää koskaan?
”Eropäätökseen ollaan usein valmiita vasta, kun olo on riittävän hirveä.”
eroterapeutti Viivi Niinikangas
Eroon liittyy hylätyksi tulemisen tunnetta ja häpeää. Ajatellaan, että ihminen olisi jotenkin huonompi ilman kumppania.
Yksinäisyys ajatellaan ikään kuin parisuhteen vastakohtana, mutta eihän se niin ole. On myös eri asia olla yksin kuin yksinäinen, Niinikangas muistuttaa.
Yksinäinen voi olla myös joukossa tai parisuhteessa. Silloin tunne voi olla vieläkin ahdistavampi ja toivottomampi.
Siitä huolimatta ihmiset ovat valmiita pysymään huonoissa suhteissa, joissa yhteys on kadonnut eivätkä omat tarpeet täyty, Niinikangas sanoo.
– Pelko loppuelämästä yksin tuntuu niin pahalta, että lopulliseen eropäätökseen ollaan usein valmiita vasta, kun olo on riittävän hirveä, huono ja ahdistunut.
Kuuntele Yle Areenassa:
Uskaltaisinko minä? Selviääkö toinen? Entä lapset? Mitä jos jään yksin, enkä enää ikinä löydä ketään? Tässä Melkein kaikki erosta -podcastin jaksossa toimittaja Reetta Arvila sekä eroterapeutti Viivi Niinikankaan aiheena on eron harkitseminen ja eropäätöksen tekeminen.
”Suurin toiveeni oli tulla äidiksi”
Elämän aloittaminen yksin toi Tanjan arkeen aiemmilta vuosilta tutun masennuksen. Seuralaisen, joka on ennenkin hypännyt mukaan isojen kriisien myötä. Niin nytkin.
Tanjan mielenterveys romahti, yöunet katosivat ja edessä oli pitkä sairausloma.
Nyt, vuosi eropäätöksen jälkeen, Tanja palaa töihin. Joku ympyrä on siis sulkeutunut tai ainakin käyty läpi. Mieli ei kuitenkaan ihan vielä, jos koskaan, päästä irti kaikesta raskaasta.
Eron lisäksi Tanja kantaa mukanaan toista kipeää asiaa. Sitä, ettei toive vanhemmuudesta ikinä toteutunut.
– Olin 37-vuotias, kun tapasimme ex-puolisoni kanssa. Suurin toiveeni oli tuolloin tulla äidiksi. Olin jopa eronnut edellisestä suhteesta, koska silloinen kumppani ei halunnut vanhemmaksi.
”Aika lapselle ei kuitenkaan tuntunut sopivalta. Jos vielä hetki odotetaan sopivampaa ajankohtaa.”
Lopulta aikaa ei enää ollut yhtään. Haaveen ja todellisuuden väliin tulivat varhaiset vaihdevuodet ja loppuneet munasolut.
Olisiko lapsitoive toteutunut, jos asiat olisivat menneet toisin ja yrittäminen aloitettu aiemmin? Sitä ei tiedä kukaan. Sellaiseen odotteluun Tanja oli kuitenkin valmis, koska halusi rinnalleen ihmisen, ettei tarvitsisi olla yksin.
”Se, ettei minusta koskaan tule äitiä, lisäsi osaltaan tunnetta yksin jäämisestä. Ajatus totaalisesta yksinäisyydestä tuntui pelottavalta.”
Opettelua ja omien tarpeiden kuuntelua
Tanjalla on takana vuosi opettelua ja totuttelua yksin elämiseen ja olemiseen. Kaikkien tyhmimpienkin ajatusten ja kamalimpien pelkojen on täytynyt antaa tulla. Sitä kautta on ollut helpompi huomata, ettei kaikki olekaan sellaista, mitä mielessään pelkää.
Vuosi on tuntunut sopivalta ajalta myös menneen suhteen ja omien tarpeiden pohtimiseen. Miksi ero tuli, miksi sitä viivytti liian pitkään ja mitä tulevaisuudessa elämäänsä haluaa?
Parisuhdetta ja avioliittoa Tanja ei kadu. Elämässä oli vuosien ajan luotettava, turvallinen ja hauska kumppani. Sen sijaan se kaduttaa, ettei eropäätöstä uskaltanut tehdä aikaisemmin.
– Muistan niitä hetkiä, kun mietin, että apua, miksi pysyn edelleen tässä suhteessa vaikka tämä ei ole sitä mitä haluan ja tarvitsen.
”Täytin silloin 45 ja totesin, ettei kukaan muu elä tätä elämää puolestani. Nyt on pakko ottaa ohjat omiin käsiin, tuli mitä tuli. Ja ihan hyvinhän tämä lopulta meni.”
Yksin eläminen ja oleminen tuntuu Tanjasta nykyään erilaiselta. Välillä pelot astuvat edelleen esiin, mutta nyt tunne on jo niin tuttu, että sen kanssa osaa elää. Joskus yksin oleminen tuntuu jopa hyvältä. On vain omat ajatukset ja vastuu ainoastaan itsestä.
Tanja on huomannut pärjäävänsä. Hän ei tarvitse ketään täydentämään itseään, vaikka ajatus, että olisi jollekin ihana ja tärkeä, tuntuu hyvältä.
– Haluan voida puhua kaikesta avoimesti. Haluan läheisyyttä, seksiä, yhteisiä leffailtoja ja reissuja. Mutta en ole varma, haluanko enää perinteistä parisuhdetta tai yhteistä kotia kenenkään kanssa.
Mietitkö eroa? Tai onko kaverisi erotilanteessa? Tsekkaa Yle Areenasta 10-osainen Melkein kaikki erosta -podcast, joka tarjoaa sekä vertaistukea että konkreettisia neuvoja. Äänessä ovat toimittaja Reetta Arvila, eroterapeutti Viivi Niinikangas sekä joukko eron kokeneita. Bonuksena saat vielä Pienen erokoulun, jossa Viivi antaa lisävinkkejä ja tehtäviä pohdittavaksi. Kätevää, eikö?