On kesäkuinen iltapäivä. Helsingin keskustassa soi heleä laulumelodia, jonka kaiut jäävät ilmaan leijailemaan. Sen rikkoo sykkivä komppi, joka herättää paikalle kerääntyneen yleisön varovaiseen liikkeeseen. Eturivissä nuoret tunnelmoivat tutun kuuloista kappaletta. Muut seuraavat tarkkaavaisena, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Elektronista indiepoppia soittavan Orvokin keikkakesä on käynnistynyt Musiikkitalon terassilta Radio Helsingin kesälive -keikalta.
Aluillaan oleva kesä on etunimellään esiintyvälle Orvokki Oittilalle, 24, erityinen: ensimmäistä kertaa hän pystyy elättämään itsensä musiikillaan.
Marraskuussa julkaistu Kasvotusten-debyyttialbumi sai hienon vastaanoton. Helsingin Sanomat ylisti levyä viiden tähden arviolla, ja Orvokki oli ehdolla albumillaan vuoden 2024 Teosto-palkinnon saajaksi.
Yleisökin tuntui löytävän Orvokin omaleimaisen musiikin äärelle. Kun vielä keikkamyyjä Fullsteam asettui artistin taakse, pyörät alkoivat pyöriä.
Oittila kuitenkin tietää, että ajat ovat tukalat indiemuusikoille.
Suoratoisto on romahduttanut levymyynnin. Samat nimet täyttävät paitsi radion soittolistat myös striimien top 50 -kärjen. Hintojen nousu jarruttaa ihmisiä lähtemästä kalliisiin kulttuuririentoihin. Lisäksi leikkaukset, jotka kohdistuvat kulttuuriin, syventävät entisestään vaihtoehtomusiikin tekijöiden ahdinkoa.
Kesällä ilmiö korostuu, kertoo musiikkitoimittaja Venla Kokkonen.
- Vain pieni määrä kesän festareista on sellaisia, jotka haluavat ja pystyvät nostamaan ohjelmistoonsa indieartisteja. Iso osa tapahtumista suosii eturivin tähtiä, koska niillä saadaan houkuteltua yleisö lippukaupoille. Silloin marginaalisemman musiikin osuus jää väkisin vähäiseksi.
Indiemusiikki tarkoittaa sellaista musiikkia, joka on tuotettu itsenäisesti, valtavirrasta erillään. Indieartistit tekevät musiikkia omakustanteisesti tai pienten riippumattomien levy-yhtiöiden alla.
Kesä on aikaa yleisön kasvattamiselle
Musiikkitapahtumien etujärjestön LiveFINin arvion mukaan tänä kesänä järjestetään noin 400 rytmimusiikkifestivaalia ympäri Suomen. Niistä valtaosa on alle 5000 kävijän festivaaleja. Suuria yli 60 000 kävijän festivaaleja on vain kaksi prosenttia.
Osa pienistä festivaaleista on keskittynyt ohjelmistossaan täysin indiemusiikkiin. Niitä ovat esimerkiksi Bättre Folk Hailuodossa, Festivaali Tampereella, Kesärauha Turussa ja Sideways Helsingissä.
-Tällaisissa tapahtumissa kuitenkin käy usein sellaista yleisöä, joka on jo löytänyt siellä esiintyvät artistit. Se on artistin kannalta ristiriitaista, sillä uutta yleisöä ei pääse tavoittamaan.
Suomen suurimmat festivaalit, kuten Ruisrock, Provinssi ja Ilosaarirock nostavat myös indieartisteja ohjelmistoonsa.
-On hienoa, että osa isoista festareista tekee tätä, vaikka marginaalisemmat artistit esiintyvätkin usein aikaisin ja pienillä lavoilla. Silti ne ovat indieartisteille tärkeä mahdollisuus saada yhteys sellaiseen yleisöön, jota he eivät omien väyliensä kautta tavoita.
Myös ohjelmatoimisto All Day Agencyn perustaja ja keikkamyyjä Esa Nikkilä uskoo, että keikkailu on edelleen artistin tai yhtyeen tärkein ja tehokkain tapa kasvattaa yleisöään etenkin kesällä.
-Vaikka elämme huomiotaloudessa, keikkailun syvin olemus on säilynyt. Jos ihminen näkee vaikuttavan keikan, hän usein myös kertoo siitä eteenpäin. Henkilökohtaisesti kuitenkin toivoisin, että 400 festarin joukkoon mahtuisi enemmän laadukasta indiemusiikkia tukevaa ohjelmaa.
Tapahtumien koko näkyy palkkioissa
Vielä vuosi sitten Orvokki Oittila hankki kesän keikkansa lähettämällä kymmenkunta sähköpostia eri festivaalien järjestäjille. Kesän keikkakalenteri täyttyi muutamasta yksittäisestä keikasta ja parista pikkufestarista.
-Itseni elättäminen musiikilla ei todellakaan ollut mahdollisuus. Usein jäin vain tappiolle. Palkkio saattoi olla 50 euroa. Sillä rahalla piti matkustaa keikkapaikalle ja takaisin.
Aihe on tuttu myös Nikkilälle. Pienimpien indiefestivaalien järjestäjät taistelevat olemassaolostaan, kun eivät tiedä, myyvätkö liput loppuun. Siksi heillä ei ole välttämättä varaa maksaa kohtuullisia korvauksia kaikille esiintyjille.
Kaiken muun ohella myös keikkailu on kallistunut. Kun pieni palkkio jaetaan usean soittajan kesken ja summasta vähennetään matkat ja majoitukset, ei käteen jää juuri mitään.
-Artisti ja kitara -kokoonpanolla pääsee paljon helpommalla, Venla Kokkonen toteaa.
Tulevista töistä ei ole varmuutta
Keikkailu kannattelee Oittilaa tämän kesän. Musiikin tekemisen ohella hän on tehnyt keikkatöitä av-alalla ja asiakaspalvelijana eri paikoissa. Syksyllä hän jatkaa musiikkituotannon opintojaan yliopistossa Berliinissä.
Nuori artisti säveltää, sanoittaa, tuottaa ja miksaa kappaleensa itse. Hän on julkaissut musiikkia vuodesta 2016 lähtien.
-Olen valtavan ylpeä esikoisalbumistani, koska olen opiskellut musiikin tekemistä sitä varten vuosia. Tuntuu tyydyttävältä ja ihanalta, että se on huomattu ja musiikki on puhutellut kuulijoita.
Oittila ei tähtää suuren menestykseen.
Hänen suhtautumisensa indiemuusikkona työllistymiseen on pikemminkin pessimistinen.
-Ajattelen tämän kausittaisena työnä, koska indiemusiikilla on todella hankalaa elättää itseään. Se on varmasti mahdollista jollain tavalla menestyneen julkaisun jälkeen, mutta ei pidempiaikaisesti.