Vuonna 2040 saatat lentää kaukomatkalle suomalaisella vähäpäästöisellä polttoaineella. Se on valmistettu suomalaisella sähköllä vedestä ja sellutehtaan hiilidioksidista.
Jos näin todella käy, maahan on voinut syntyä uusi teollisuuden ala, joka tuo kansantalouteen arvonlisää joka vuosi kahden ja puolen miljardin euron edestä.
Luku on yksi tulos uunituoreesta raportista, jonka ovat tehneet teknologian tutkimuskeskus VTT ja luonnonvarakeskus Luke. Raportti summaa, mitä kaikkea metsäteollisuuden piipuista tupruavalle hiilidioksidille voisi tulevaisuudessa tehdä ja millaisen arvonlisän eri vaihtoehdot kansantaloudelle tuovat.
Raportin vaihtoehdot:
- Hiilidioksidi varastoidaan joko maan alle tai mineralisoidaan, eli sidotaan kiinteäksi aineeksi
- Hiilidioksidi jatkojalostetaan esimerkiksi polttoaineeksi tai muoviksi sähkön ja vedestä valmistetun vedyn avulla
- Yhdistelmävaihtoehdossa osa varastoidaan ja osa jatkojalostetaan
- Hiilidioksidi varastoidaan ja tuotetaan vetyä, mutta vety myydään sellaisenaan, eikä sitä käytetä hiilidioksidin jatkojalostukseen
Mitä enemmän hiilidioksidia jatkojalostetaan, sitä enemmän se lisää kansantalouden arvoa. Vuonna 2030 jatkojalostus toisi arvonlisää yli kolminkertaisesti varastointiin verrattuna, mutta myöhemmin ero kapenee.
Biopohjainen hiilidioksidi on Suomen valttikortti
Raportti ei ota kantaa siihen, mikä vaihtoehdoista toteutuu – jos mikään. Todennäköisimpänä tutkijat pitävät jonkinlaista talteenoton, jatkojalostuksen ja vedyn myynnin yhdistelmää.
Lopputulos riippuu poliitikoiden ja yritysten rohkeudesta.
– Suomella on valttikortit olemassa. Kyse on nyt siitä, istummeko niiden päällä vai pelaammeko niillä, sanoo VTT:n energia- ja vetytutkimusalueen johtaja Antti Arasto.
Yksi Suomen etu on metsäteollisuus. Sellu- ja muiden tehtaiden piipuista tupruaa valtavat määrät bioperäistä hiilidioksidia, joka on verrattain edullista ottaa käyttöön.
Esimerkiksi lentopolttoaineiden tekemiseen ei tulevaisuudessa hyväksytä hiilidioksidia, joka on peräisin fossiilisista polttoaineista.
– Monessa muussa maassa hiilidioksidi pitää ottaa ilmasta, mikä on merkittävästi kalliimpaa, sanoo Luken Biotalous ja ympäristö -yksikön johtaja Jani Lehto.
Raportin laskelmat perustuvat metsäteollisuuden nykyisiin bioperäisiin hiilidioksidipäästöihin eli 20 miljoonaan tonniin vuodessa. Puuta siis menisi sellukattiloihin ja sahoille yhtä paljon ja samassa suhteessa kuin nykyään.
Muutos vaatisi valtavat määrät sähköä
Jo hiilidioksidin talteenotto kuluttaa sähköä. Sitä kuluu vielä moninkertaisesti enemmän, jos tehdään vetyä. Vety on puolestaan edellytys polttoaineiden ja muovien valmistukselle, joka sekin kuluttaa sähköä.
Vuonna 2040 hiilidioksidin jatkojalostus voisi kuluttaa 200 terawattituntia (TWh) sähköä. Lisäys on valtava. Viime vuonna koko Suomi kulutti sähköä alle puolet tästä eli 80 terawattituntia.
Tällä hetkellä sähköntuotannon kasvu perustuu pitkälti tuulivoimaan. Periaatteessa Suomessa on suuret mahdollisuudet tuottaa sitä paljon nykyistä enemmän.
Hiilidioksidin talteenottoa ja jalostusta ei voi kuitenkaan tehdä vain silloin, kun tuulee tai paistaa.
– Kyllä se suurin herkkyys on nimenomaan siinä, mitä sähkö maksaa ja miten sitä saadaan, sanoo VTT:n tutkimusprofessori Juha Lehtonen.
Tehtaat maksaisivat kymmeniä miljardeja
Yksi syy siihen, että jalostus tarvitsee sähköä tasaisesti, on teknologian hinta. Yritykset laittavat laitteisiin paljon rahaa. Siksi niitä pitää käyttää mahdollisimman paljon, että he saavat rahansa takaisin.
Ja rahaa todella tarvitaan.
Jatkojalostukseen perustuvan vaihtoehdon toteuttaminen edellyttäisi raportin mukaan yhteensä 35 miljardin euron investointeja vuoteen 2040 mennessä.