Rikollisten tuominen julkisuuteen ei ole yksinkertaista. Jos heitä ei mitenkään haasteta, julkisuus on erityisen ongelmallista.
Olen työskennellyt rikostaustaisten nuorten parissa vuosia useissa vankiloissa. Toisinaan olen kieltäytynyt yhteistyöstä median kanssa, jos on ollut ilmeistä, että toimittaja ei kunnolla käsitä aiheen riskejä.
Toimittaja Maria Veitola haastatteli viime vuonna dokumenttiinsa yhtä Suomen vihatuimmista rikollisista, katujengijohtajana tunnettua Milan Jaffia. Julkisuudessa syntyi vahva paheksunta vastareaktiona, ja MTV päätti hyllyttää ohjelman. Veitola joutui julkisuudessa tuomituksi, kritiikin mukaan hän ei ollut tehnyt työtään kunnolla.
Dokumentti on kuitenkin täysin päinvastainen kuin millaisen kuvan julkinen keskustelu siitä on antanut.
MTV:n markkinointi kompastui omiin jalkoihinsa
Pääsisältönä ovat itähelsinkiläiset nuoret, joiden kanssa Veitola viettää aikaa. Rikokset liittyvät osan elämään suoraan, osan epäsuorasti. Jaffin haastattelu taustoittaa niitä ennakkoluuloja, joita nuoret kohtaavat.
Kyse on perinteisestä ilmiöön sukeltavasta dokumentista, jossa esiintyy kaikkiaan kahdeksan haastateltavaa eri rooleissa. Veitolan moraalinen kompassi ei näytä mihin sattuu, hän tekee työnsä ammattitaitoisesti.
Aiheen julkisesta käsittelystä saa kuvan, että empaattinen haastattelija päätyy vahvistamaan jenginuorten narratiivia, joka kannustaa rikollisuuteen epäsuorasti. Dokumentti ei kuitenkaan kaadu sudenkuoppiin aiheen käsittelyssä.
Ongelma oli dokumentin tarjoilussa.
Pääosassa ovat nuoret Dean ja Jahje ja heidän kaveripiirinsä Kontulassa. Lähiönuorten kanssa vietetään aikaa, kun he tekevät räppiä ja ajelevat autolla.
Nuoret kertovat avoimesti elämästään. Dokumentti antaa asiantuntevan ja analyyttisen käsityksen siitä, minkälaisen itseymmärryksen nuoret omaavat.
Ongelma on sen sijaan tämän dokumentin tarjoilussa.
MTV teki dokumentista mahdollisimman raflaavan videon, joka keskittyy vain Milan Jaffiin. Tätä ryyditettiin Maikkarin uutisoinnilla, jossa Jaffin haastattelua referoitiin ja hänen näkökulmaansa korostettiin.
Dokumentista irrotettuna haastattelu näyttää kritiikittömältä katsaukselta aiheeseen. Veitola vaikutti MTV:n oman uutisoinnin valossa kalastelevan näkyvyyttä tutkimansa ilmiön varjolla.
Itse dokumentissa Jaffin rooli on aivan erilainen. Hän ei ole pääroolissa, mutta haastattelulle on painavat perusteet. Dokumenttiin haastatellut nuoret kertovat, että heidät leimataan julkisuuteen päätyneiden rikosten perusteella. Ketä muuta haastatella asiasta kuin suurinta huomiota jahdannutta rikollista?
Dokumentti ei yliymmärrä tai tuomitse
Ennen kuin näin dokumentin provosoiduin myös itse monien muiden tavoin. Erityisen vahingollista jälkeä käsityksiini muodosti Ilta-Sanomien kolumni, jonka mukaan aihetta käsitellään Jaffia haastamatta ja ilman kritiikkiä. Dokumentti kuitenkin luo kysymyksenasettelunsa revolverihaastattelua laaja-alaisemmin.
Veitola ei ylipäätään esitä johdattelevia kysymyksiä tai avaa selostuksilla tavoitteitaan. Pääosassa ovat nuoret, jotka puhuvat omalla äänellään ja omilla kasvoillaan. Se, mistä he kertovat, on keskeistä: he esittävät itsekritiikkiä vapaasti omin sanoin. Se on huomattavasti arvokkaampaa kuin tivaaminen.
Dokumentissa merkittäväksi ongelmaksi paljastuu isähahmon puute.
Dokumentti ei tuomitse, mutta ei myöskään yliymmärrä nuoria. Merkittäväksi ongelmaksi paljastuu isähahmon puute. Dokumentin nuorilta puuttuu miehen mallin esikuvia, ja he täyttävät tätä tarvetta somesta ongituilla mielikuvilla.
Reflektion sijaan he kasvattavat omia kupliaan, joskus täysin reaalimaailmasta irrallaan. Tästä dokumentti antaa täsmällisiä esimerkkejä.
Veitola yrittää ja onnistuu kertomaan, miten nuorten tekemät rikokset vaikuttavat kaikkiin lähiönuoriin karvoihin katsomatta.
Dokumentilla olisi julkaistuna mahdollisuus vähentää rikoksia yhteiskunnassa näyttämällä ilmiön takana olevaa maailmaa. Julkaisematon dokumentti ja sen ympärillä vellova kohu päinvastoin lisää vastakkainasettelua.
Huonosti pesty jälkipyykki
Someraivon jälkeen MTV ilmoitti, että dokumentista tultaisiin poistamaan Jaffin haastattelu. Lopulta kanava päätti poistaa koko dokumentin. Kanavan mukaan sitä ei ollut mahdollista saattaa valmiiksi ”tuotannollisista ja aikataulullisista syistä”. Samalla MTV kiitti tiedotteessa Veitolaa ”ammattitaitoisesta, vastuullisesti tehdystä työstä” ja tuomitsi Veitolaan kohdistuneen vihapuheen.
Tilanne on poikkeuksellinen. Valmiin ohjelman hyllyttäminen on erittäin harvinaista. Tällaiselle toiminpiteelle pitää olla perusteltu syy.
Soitin Maria Veitolalle, joka kertoi, että hän ei ole saanut lupaa julkaista dokumenttia esimerkiksi Youtubessa. Hän myös sanoo, että ei olisi itse nostanut Milan Jaffia dokumentin ennakkomateriaaleihin.
Otin MTV:n puolelta yhteyttä seitsemään eri ihmiseen kysyäkseni dokumentista. Lopulta kanavajohtaja Iina Eloranta kirjoitti sähköpostin, jossa ilmoitti, ettei halua antaa haastattelua aiheesta.
Kyse on paljon suuremmasta asiasta kuin yhdestä hyllytetystä tv-ohjelmasta. Vaikka en tunne dokumentissa esiintyneitä nuoria, tunnen satoja lähiönuoria ja vankilaan päätyneitä alaikäisiä. Heidän parissaan teen ison osan kaikesta opetustyöstäni. Etenkin ennakkoluulojen takia leimattuja nuoria haluan puolustaa.
Kyse on moraalisesta selkärangasta. Jos me haluamme vähentää yhteiskunnan polarisaatiota, riskiryhmiin kuuluville nuorille täytyy antaa samat mahdollisuudet kuin muillekin nuorille. Meidän pitää antaa heille reilu tilaisuus.
Nyt sitä ei annettu.