”Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä
Ajetaan hiljempaa
Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan”
PMMP:n paluukeikka Provinssissa lauantaiyönä tuntui siltä kuin olisi kotiin tullut. Tuttuja kuorossa laulettavia hittejä ja Paula Vesala ja Mira Luoti viihdyttävästi sekoilemassa lavalla. Tunnelma oli sama kuin yli kymmenen vuotta sitten bändin keikalla.
Yhtyeen paluuta oli odotettu hartaasti. Provinssin-keikka oli uniikki monelle täysi-ikäistyneelle, jotka olivat kuulleet bändin biisejä lapsena, mutta eivät olleet nähneet yhtyettä livenä koskaan. Olin itse yleisössä parikymppisten ympäröimänä, ja he osasivat sanat paremmin kuin minä.
PMMP:n show oli sitä mitä osasi odottaakin ja toisaalta jotain freshiä. Kyseessä on yksi kaikkien aikojen parhaista festaribändeistä, ja taika ei ole kadonnut mihinkään.
Mira ja Paula eivät juurikaan puhelleet puolentoista tunnin aikana yleisölle, vaan antoivat musiikin puhua puolestaan. Laulu ja soitto kulki niin hyvin, että välillä tuntui kuin olisi kuunnellut nauhoitettua versiota.
Välivuodet ovat tehneet yhtyeelle hyvää, sillä bändi esiintyi vapaantuneesti ja ilmaisuun oli tullut syvyyttä. Sanoitukset ovat olleet PMMP:n kappaleiden keskiössä, ja nyt tuntui, että solistit tulkitsivat niitä entistä väkevämmin.
PMMP:n kaltainen menestystarina on suomalaisen musiikin historiassa harvinaista. Kovinkaan moni artisti tai bändi ei ole kyennyt olemaan samaan aikaan viihdyttävä ja taiteellisesti arvostettu.
Tänä päivänä musiikissa ajellaan liian turvallisilla vesillä. Kun mennään Spotifyn kuuntelukerrat ja radiosoitot mielessä, tuloksena on hajutonta ja mautonta tusinatavaraa, joka unohtuu hetkessä.
PMMP:n konseptia ei kuitenkaan pidä lähteä kopioimaan. Mutta lisää riskinottoa ja räkäistä hoovee-asennetta, kiitos!
