Vasaraisten koulun pihassa esitettiin tänä kesänä Heikki Luoman käsikirjoittamaa Mooseksen perintö -näytelmää. Se oli Rauman Iltanäyttelijöiden voimainponnistus.
Suomalaiset ovat kesäteatterikansaa sekä katsomossa että lavalla, mutta uusille teatterilaisille töiden runsaus ja monipuolisuus voi olla yllätys. Kaikki tehdään itse.
– Emme vain vedä hassuja vaatteita päälle ja mene lavalle, sanoo konkariharrastaja ja Rauman Iltanäyttelijöiden puheenjohtaja Riikka Selin, joka myös ohjasi esityksen.
Mitä talkoista maksetaan?
Kesäteatterin harrastaminen vaatii ankaraa talkootyötä. Ajat ovat silti muuttuneet. Joku saattaa jopa tiedustella, että miten paljon talkoista saa palkkaa.
– Nykyään entistä huonommin löytää tekijöitä. Rooleihin pääseville on vähän sellainen kirjoittamaton sääntö, että sitten ollaan myös talkoissa mukaan, Selin linjaa.
Kesäteatterissa riittää tekemistä: lavasteet, puvustus, rekvisiitta, esityksiin liittyvä lavasteiden rakentaminen ja tietenkin markkinointi. Kirpputorien kiertäminen vaatii jalkatyötä.
– Monella on tietokone, mutta kaikilla ei ole osaamista esimerkiksi esitteiden ja mainosjulisteiden tekemiseen.
Kun lavalle lopulta pääsee, saattaa odotetun taidetyön joutua tekemään vesisateessa.
Kesäperheestä sydänystäviä
Ihan vähäinen ei riitä. Riikka Selin kertoo jonkun laskeneen, että 150 kilometrin säteellä Raumalta tarjontaa on 73 kesäteatterilta.
Silti katsomoihin riittää väkeä. Miksi?
– Käydään katsomassa tuttuja – niitä on usein katsomossa ja lavalla. Sitten tulee väliaika eli makkara, kahvit ja pulla, Riikka Selin tulkkaa.
Oma onnistuminen lavalla jää ihanana hetkenä pitkäksi aikaa mieleen.
– Jos on vaikka repliikit, jotka ei millään jää päähän vaan loksahtavat yhtäkkiä. Tai musiikkinäytelmässä jokin biisin sanat – ja biisi meneekin hyvin.
Selin kiittelee myös yhteenkuuluvuutta. Teatterirutistuksen sivutuotteena saa hyviä ystäviä, jopa sydänystäviä.
– Meillä on kesäperhe, kun me ollaan niin paljon sitten tekemisissä.