Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti jättää tutkimatta pakkolääkitystä koskevan valituksen.
Varsinais-Suomessa Pyhämaalla asuva 44-vuotias nainen teki valituksen yksityisyyden suojan loukkaamisesta (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla).
Nainen määrättiin vuonna 2020 tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon. Hoidon aikana hänelle annettiin lääkkeitä vastoin tahtoa puolen vuoden ajan.
Tuomioistuimet eri linjoilla
Varsinaissuomalaisen naisen pakkolääkitsemistä on käsitelty aiemmin eri oikeusasteissa.
Nainen nosti keväällä 2020 siviilioikeudellisen vahingonkorvauskanteen Suomen valtiota vastaan sillä perusteella, että lääkkeiden antaminen vastoin hänen tahtoaan oli loukannut hänen oikeuksiaan.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus katsoi ratkaisussaan, että kantajan ihmisoikeuksia oli loukattu, koska hänellä ei ollut mahdollisuutta valittaa lääkkeiden antamista koskevista päätöksistä oikeuteen.
Ennen vahingonkorvauskannetta nainen oli valittanut hallinto-oikeuteen vaatien tahdonvastaisen lääkityksen lopettamista, mutta hallinto-oikeus katsoi, ettei sen toimivalta ulotu lääkitystä koskeviin päätöksiin.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi naisen valituslupahakemuksen hallinto-oikeuden päätöksestä.
Naiselle maksettu korvauksia
Käräjäoikeus määräsi naiselle ihmisoikeuksien loukkaamisesta 8 000 euron korvauksen, jonka hovioikeus myöhemmin kumosi.
Nainen valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen, joka määräsi kantajalle 4 000 euron korvauksen viivästyskorkoineen. Lisäksi naiselle korvattiin oikeudenkäyntikulut.
Nainen valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT) korvauksesta, jota piti liian pienenä. EIT perusteli valituksen tutkimatta jättämistä sillä, ettei valittajan katsottu olevan enää uhrin asemassa, koska korkein oikeus oli jo tunnustanut rikkomukset. Päätökseen vaikutti myös naiselle maksetut korvaukset.