Kotkan kupeessa Höyterissä on käynnissä nuorisotyönohjaajan Taru Spännärin vetämä rippikoulun ihmissuhdetyöskentely.
Työskentelyyn kuuluu rasteja, joissa nuori nimettömästi pohtii suhtautumistaan esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin, rakkauteen ja tasa-arvoon.
Lopulta kirjeet ja nuorten ajatukset käydään läpi yhdessä koko rippikouluryhmän kesken.
Tällaista työskentelyä ei voitaisi pitää jokaisessa Suomen rippikoulussa. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön liittyvien aiheiden ja teemojen käsittely voi nimittäin olla joillekin rippikoulun vetäjille liian epämukavaa.
Kun puhutaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön liittyvien asioiden ja teemojen käsittelystä, puhutaan sateenkaariasioista.
Vuosittain rippileireille saapuu nuoria, jotka haluavat puhua sateenkaariasioista leirillä. On kuitenkin sattumaa, miten nuorten kanssa asia käsitellään. Syynä tähän on se, ettei rippileiriä vetäville aikuisille ole siihen suoraa ja pakottavaa linjausta.
Rippikoulusuunnitelma linjaa
Suomen Evankelisluterilainen kirkko on linjannut vuoden 2017 kansallisessa rippikoulusuunnitelmassaan, että rippikoulussa on oltava ilmapiiri, jossa kaikki nuoret hyväksytään sellaisena kuin he ovat.
Suunnitelmassa myös sanotaan, että turvallinen rippikoulu edellyttää riittävää ymmärrystä sukupuolisensitiivisyydestä.
Sukupuolisensitiivisyys on sukupuolittuneiden käytäntöjen ja asenteiden näkyväksi tekemistä ja kriittistä tarkastelua.
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asioista tai siitä, miten aiheesta kuuluisi keskustella nuoren kanssa, ei kuitenkaan suoraan puhuta suunnitelmassa mitään.
Kouluterveyskyselyn 2023 mukaan perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaista 14 prosenttia ilmoittivat kuuluvansa seksuaalivähemmistöön. Sukupuolivähemmistöön ilmoitti kuuluvansa noin viisi prosenttia nuorista.
Teemat koskettavat siis useita nuoria.
Empatiaa
Kotka-Kymin seurakunnan nuorisotyönohjaajan Taru Spännäri kertoo, että hänen ohjaamilla leireillä sateenkaariasioista puhutaan suoraan ja normalisoivasti.
– Opetamme, että asiassa ei ole mitään hävettävää.
Spännäri tuo tunneillaan näkyväksi myös sateenkaarinuorten arkea. Sateenkaarinuorella tarkoitetaan nuorta, joka kuuluu sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön.
– Keskustelemme esimerkiksi siitä, miksi homo ei ole hyvä haukkumasana.
Spännäri on sitä mieltä, että sukupuolesta ja seksuaalisuudesta keskusteluun nuorten kanssa pitäisi olla selkeä ja kaikille rippikoulun ohjaajille yhteinen ohjeistus. Hän myös ymmärtää, että aiheesta on kirkon sisällä erilaisia mielipiteitä.
– Ihminen voi ajatella sateenkaariteemoista hyvinkin erilaisilla tavoilla.
Spännäri on kuitenkin kohdannut sateenkaarinuoria, jotka eivät ole kokeneet olevansa arvokkaita omina itsenään. Näin ei pitäisi hänen mielestään olla.
– Vaikka aihe onkin haasteellinen, ei sitä pitäisi jättää huomiotta.
Seurakunnat järjestävät koulutuksia sateenkaariteemojen käsittelystä. Spännäri nostaakin esille, että tietoa asiasta on saatavilla.
Asiasta puhuminen tärkeää
Kotkassa rippikoulua vetävät 16-vuotiaille isosille Veeti Hulkkoselle ja Nelli Lankille on tärkeää, että sateenkaariasioista puhutaan rippileirillä.
Molempien mielestä on hyvä, että aiheesta tulee enemmän tietoa sen vuoksi, koska leirillä voi olla sateenkaarinuoria.
Sekä Veeti Hulkkosella että Nelli Lankilla on lähipiirissään tuttuja, jotka pohtivat sateenkaariteemoja.
– Minulla on kavereita, jotka pohtivat, että uskaltavatko he puhua asiasta vanhemmille, Lanki kertoo.
Myös rippikoulua käyvät 15-vuotiaat nuoret Sofia Zhukovskaya, Sani Tirri ja Elsa Lairi kokevat, että sateenkaariasioista on tärkeää puhua rippileirillä.
Suomen Evankelisluterilaisen kirkon Jumalanpalvelus ja kasvatus -yksikön johtaja Jarmo Kokkonen kertoo, että moni erityisesti nuorista seurakunnan työntekijöistä näkee sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden positiivisena asiana.
Suurin osa sateenkaarinuorista kokevat rippikoulun turvallisena kokemuksena.
Vuosittain tehdyistä rippikoulukyselyistä selviää kuitenkin Kokkosen mukaan, että rippikoulua käyvät sateenkaarinuoret eivät koe leiriä niin myönteisenä kokemuksena kuin muut nuoret.
– Se kertoo siitä, että kirkossa riittää tekemistä.