Reetta Ristimäki nousee tuolin päälle seisomaan. Toisessa kädessään hän pitää megafonia, toinen käsi on paketissa.
Vain kuukausi sitten hän kaatui teatterilavalla ja mursi olkapäänsä.
Mikään ei kuitenkaan estä tätä taiteen vapaan kentän nimeen vannovaa tulisielua, johtajankoulutuksilla buustattua tuplamaisteria, musiikkiteatteria ja oopperaa tuottavan firman toimitusjohtajaa.
– Lisää rahaa freelancereille, hän kailottaa.
Musiikkiteatteri Kapsäkissä Helsingissä sai tällä viikolla ensi-iltansa Kekkosesta kertova musiikkinäytelmä UKK.
Se on Ristimäen tuottama, ja sen taiteellinen konsepti on hänen käsialaansa. Lisäksi Ristimäki tekee näyttämöllä kaksi roolia, ja Kapsäkki on hänen aikoinaan perustamansa.
Tällaisia työmyyriä taiteen vapaa kenttä on täynnä. Ihmisiä, jotka uskovat pienen taiteen suuruuteen ja merkitykseen siinä kohinassa, jonka nykyinen kulttuuripoliittinen ilmasto aiheuttaa.
Vapaaksi kentäksi kutsutaan kaikkea sitä taidetta, joka ei synny instituutioiden eli esimerkiksi kaupunginteattereiden seinien suojissa tai saa valtiolta pitkäaikaista tukea.
Pelkästään esittävän taiteen vapaalla kentällä teatterin, tanssin, sirkuksen ja oopperan parissa työskentelee tuhansia freelancereita.
Heistä yhä useampi saattaa olla pian työtön, Ristimäki manaa.
Viesti Riikka Purralle
Rahat kulttuurialalla ovat aina olleet vähissä, mutta nyt tulee entistä tiukempaa.
Hallitus leikkaa kulttuurilta ensi vuonna noin 17 miljoonaa euroa. Vapaa kenttä ottaa rajun iskun suoraan ja välillisesti.
Sen tärkeimmällä rahoittajalla Taiteen edistämiskeskuksella (Taike) on leikkausten myötä ensi vuonna avustuksia jaossa vajaat viisi miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna.
– Hallitusohjelmassa on yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista siitä, kuinka luovat alat nostavat Suomen bruttokansantuotetta, vientiä ja bla bla bla.
Täältä pesee, Ristimäki sanoo uhmakkaasti. Hän olisi valmis tekemään töitä kaiken sen hyvän eteen.
– Mutta ei me voida toimia, jos meiltä viedään kaikki toimintaedellytykset.
Ristimäen firma Greta Tuotanto ei voi leikkausten vuoksi tehdä uusia tuotantoja. Yritys ei siis palkkaa uusia freelancereita ainakaan ennen ensi kesää. Siihen saakka toimintaa pidetään yllä uusintaesityksillä jo valmiista tuotannoista.
Myös instituutiot, kuten kaupunginteatterit, saavat aiempaa vähemmän rahaa valtiolta. Siellä etusijalla ovat vakituiset työntekijät, joten freelancereiden työtilaisuudet vähenevät kokonaisuutena merkittävästi.
Ristimäen mukaan vaihtoehtona olisi pitää avustukset ennallaan ja antaa freelancereiden tehdä työtä pienellä palkalla, kuten ennenkin.
– Sen sijaan heidät halutaan kortistoon, josta he saavat sen saman rahan. Mitä säästöä se sitten on? Ristimäki penää.
Eniten Ristimäkeä ihmetyttää, minne työttömäksi jäävien taiteilijoiden on tarkoitus myöhemmin työllistyä. Hän aikoo lähettää kysymyksen henkilökohtaisesti valtiovarainministeri Riikka Purralle.
– Minne ministeri toivoo näiden ihmisten sijoittuvan?
Musiikkiteatteri ei saa olla pelkkää Moulin Rougea
Ristimäelle pieni musiikkiteatteriesitys ja kokeileva oopperatuotanto ovat alaa eteenpäin vievä voima. Ilman sellaisia taide muuttuisi pysähtyneeksi, ummehtuneeksi, tasapaksuksi massaksi.
Ristimäki nostaa esimerkiksi Moulin Rougen, joka nähdään tänä syksynä Helsingin kaupunginteatterissa.
Teos on rakennettu Suomeen ulkomaisten oikeudenomistajien tiukassa valvonnassa. Siitä on taiteellinen vapaus ja luovuus kaukana, hän sanoo.
– Se on myynyt ennakkoon 170 000 lippua, vaikka kyse on jukebox-musikaalista, johon on kerätty 1980- ja 90-luvun hittibiisejä.
Mutta miksi kaikki eivät tee takuuhittejä, joiden avulla suuret salit täyttyvät? Julkisessa keskustelussa on jopa nostettu esiin ajatus, että tuet tappavat luovuuden, kun todellista riskiä ei ole. Ilman tukia taas olisi pohdittava, mikä myy.
– No haloo, onpa absurdi ajatus. Teemme isoja pieniä esityksiä, jotka ovat sisällöltään ja muodoltaan usein paljon kekseliäämpiä kuin ne, mitä tehdään isolla rahalla instituutioissa.
Lisäksi tuet ovat Ristimäen mukaan ainakin vapaalla kentällä niin pieniä, että luovuutta tarvitaan paljon pelkästään siihen, että esitykset saadaan ylipäänsä toteutettua.
Ristimäki on varautunut ajamaan yrityksensä toiminnan alas
Ristimäki on oppinut ennakoimaan tulevaa, mutta opetus- ja kulttuuriministeriön viime keväänä siltä istumalta alkaneet säästötoimet yllättivät hänetkin.
Greta Tuotannon kannalta muuttunut tilanne tarkoitti muun muassa sitä, että kesällä esitetty lastenmusikaali ei saanut lainkaan avustuksia.
Produktio vietiin siitä huolimatta maaliin.
– Pakkohan se oli tehdä, kun asiasta oli jo sovittu ihmisten kanssa. Ei heiltä voi viedä töitä alta.
Yllättävät tilanteet nostavat esiin vapaaseen kenttään kytkeytyviä ongelmia. Yle uutisoi viime kesänä, kuinka freelancereita työllistävä oopperatalo Opera Box on ollut ongelmissa muun muassa palkanmaksujen suhteen.
Ristimäki on opittu tuntemaan alalla sanansa mittaisena naisena. Lastenmusikaalista maksettiin tekijöille palkat, vaikka rahahanat menivät kiinni.
– Voiko sanoa näin, että se johtuu pohjalaisesta taustastani, mutta kotona on kyllä opetettu, että jos jotain luvataan, siitä pidetään kiinni.
Ristimäen perustama Helsingin oopperakesä -festivaali järjestettiin elokuussa neljättä kertaa, mutta esitykset keräsivät katsomoihin keskimäärin sata ihmistä, kun tavoite oli 150–200.
– En ole saanut siitä koskaan vielä palkkaa, Ristimäki nauraa kuin hän olisi lausunut itsestäänselvyyden.
Greta Tuotannon vuosibudjetti on noin puoli miljoonaa euroa. Yritys saa harkinnanvaraista toiminta-avustusta valtiolta ja Helsingin kaupungilta noin 100 000 euroa vuodessa.
Paljon on siis lipputulojen ja erikseen haettavien produktio- ja hanketukien varassa. Tilanne toistuu vuosittain.
Ristimäen periaatteena on, että omaan pussiin ei kerätä säästöjä. Tärkeintä on, että esitykset saadaan tuotettua lavalle saakka.
Tulevien säästötoimien vaikutuksista riippuen mikään ei kuitenkaan ole varmaa – ei edes firman tulevaisuus. Ristimäki ei yhtään tiedä, paljonko hänellä on kolmen kuukauden päästä rahaa käytettävissä.
– Olen varautunut kaikkiin vaihtoehtoihin lähtien siitä, että studiotilan vuokrasopimus irtisanotaan ja toiminta ajetaan alas.
Kekkonenko yrittää laittaa kapuloita rattaisiin?
UKK-tuotannon keskellä vastoinkäymiset ovat seuranneet Ristimäkeä.
Olkapäästä lähti pala luuta, kun hän kaatui lavalla. Nyt se on leikattu takaisin paikoilleen ja meno jatkuu.
Ristimäki esittää musikaalinäytelmässä Sylvi Kekkosen ja lottotytön rooleja.
Finlandia-palkitun kirjailijan Sirpa Kähkösen käsikirjoittama ja elokuvaohjaaja Taru Mäkelän ohjaama Urho Kaleva Kekkosesta kertova teos pohtii, onko suomalaisilla varaa moralisoida kansoja, jotka antavat demokratian rapistua silmiensä edessä.
– Olemme olleet ihan samanlaisessa liemessä, antaneet presidentille viran ilman vaaleja ja vielä rukoilleet täysin dementoitunutta ihmistä jatkamaan presidenttinä vuonna 1981.
Kolme viikkoa sitten Ristimäen koira kuoli yllättäen. Arka eläin oli kulkenut viimeiset vuotensa Ristimäen mukana kaikkialla. Töissäkin.
Ei surukaan kulttuurin vapaaottelijaa pysäytä.
– En tiedä, yrittääkö Kekkonen pistää kapuloita rattaisiin jostain tuolta pilvistä, jotta hänestä kertovaa juttua ei saada näyttämölle asti, Reetta Ristimäki pohtii.
Haastattelu tehtiin ennen ensi-iltaa. Esitys saatiin näyttämölle asti. Taiteen vapaalla kentällä esteet on tehty ylitettäviksi.
Lue edellinen Kulttuurivieras: Kun monimuotoisuuskoulutuksista nousi kohu, Sofia Tawast pelkäsi, että hänen puhelimensa soi