Helsingin juhlaviikot pelaa tänä vuonna varman päälle. Festivaalin koko esittävän taiteen ohjelmisto on typistynyt yhteen tanssiteokseen, jonka nimi tuo ensikuulemalta mieleen Disneyn menestyselokuvat.
Juhlaviikot tuo Helsinkiin Jungle Book reimagined -nimisen nykytanssiteoksen, joka perustuu Rudyard Kiplingin yli sata vuotta vanhaan klassikkoteokseen Viidakkokirja. Sen tunnetuin versio lienee juuri Disneyn piirroselokuva vuodelta 1967. Sittemmin Viidakkokirjan Intiaan sijoittuvista tarinoista on tehty lukuisia elokuvaversioita.
Maailmalla menestynyt brittikoreografi Akram Khan, 50, on kuvitellut tarinan uudestaan maailmanlopun jälkeiseen kaupunkimaiseen miljööseen, jonne eläimet ovat paenneet ilmastokriisiä.
– Teos on reaktio ilmastonmuutokseen. Tilanne on karmiva, eikä näköpiirissä ole minkäänlaista win-win-tilannetta. Olemme vieraina maapallolla, mutta käyttäydymme kuin omistajat, Khan sanoo Ylen videohaastattelussa.
Ruskea poika tv:ssä
Britanniassa kasvaneen Khanin juuret ovat Bangladeshissa, ja hänelle Disneyn piirretty oli käänteentekevä kokemus pikkupoikana.
– Muistan, miten näin televisiossa ruskean, hoikan pojan, jolla oli laineita hiuksissa. Sanoin vanhemmilleni, että se olen minä. En ollut nähnyt ennen Viidakkokirjaa itseni kaltaisia lapsia Britannian tv:ssä, Khan kertoo.
Idea Viidakkokirjan uuteen versioon syntyi korona-aikana. Khan halusi tehdä teoksen, jota koko perhe voisi lähteä katsomaan, kun maailma taas avautuisi. Hänellä on kaksi lasta.
– Halusin jakaa lapsilleni kertomuksen, johon he voivat samastua. Luin tyttärelleni pienenä Viidakkokirjaa. Hän rakastui siihen, ja sen eläimiin.
Tarinan päähenkilö, Mowgli-poika, on Khanin versiossa tyttö.
Khan on luotsannut omaa nimeään kantavaa tanssiryhmää yli 20 vuotta. Moni suomalainen baletin ystävä voi vielä muistaa Khanin reilun kymmenen vuoden takaa, kun hän vieraili Kansallisbaletissa yhdessä Sylvie Guillemin kanssa Sacred Monsters -duetolla.
Olin ”elävä museo”
Akram Khanista tuli nykytanssin maailmantähti osin isän vastustuksen ansiosta.
Khan varttui Wimbledonissa lounais-Lontoossa. Hän oli omien sanojensa mukaan ongelmalapsi, joka oli täynnä räjähtävää energiaa.
Isä pyöritti talon alakerrassa intialaista ravintolaa, ja yläkerrassa pikku-Akram harjoitteli päivät pitkät kathak-tanssia. Se on pohjoisintialainen, tuhansia vuosia vanha tanssiperinne, joka vaatii virtuoosimaista tekniikkaa. Se näkyy erityisesti jalkatyössä. Tanssijalla voi olla nilkoissaan jopa parisataa pienen pientä kelloa, ja jokainen niistä pitää saada soimaan esityksessä.
Perhe lähti Bangladeshin itsenäisyyssotaa pakoon Britanniaan 1970-luvun alussa. Tanssimalla Khan toteutti äitinsä unelmaa. Äiti halusi siirtää Bangladeshiin jääneet muistot poikaansa.
Khanista tuli omien sanojensa mukaan ”elävä museo”.
– Luulen, että olemme kaikki eläviä museoita. Vanhemmat siirtävät tarinansa ja kokemuksensa meihin, kun olemme pieniä. Se tapahtuu alitajuisesti, Khan toteaa.
Ankaran harjoittelun seurauksena Khanista tuli virtuoosimainen tanssija.
13-vuotiaana hän pääsi esiintymään arvostetun, brittiläisen Peter Brookin ohjaamaan The Mahabharata -spektaakkeliin, joka kertoo hindujen samannimisestä eepoksesta.
Teosta esitettiin neljän vuoden ajan ympäri maailmaa.
– Sillä oli suuri vaikutus minuun. Tajusin, että minäkin voin tulla taiteilijaksi, kun tein töitä oikeiden taiteilijoiden ympäröimänä.
Khan on tullut tunnetuksi liikekielestä, jossa näkyvät kathak-tanssin lisäksi monen taiteen, viihteen ja urheilun maailmantähtien muuvit. Heitä ovat muun muassa Bruce Lee, Muhammad Ali, Charlie Chaplin, Gene Kelly ja Michael Jackson.
Khan oli vihainen isälleen
Kokemus The Mahabharata -teoksen kanssa kiertämisestä muutti Khania lopullisesti.
Hänessä heräsi kapinahenki. Isä halusi pojasta ravintolansa jatkajan, mutta äiti neuvoi tätä seuraamaan sydäntään.
Khan lähti opiskelemaan nykytanssia Leedsiin paetakseen isänsä ja maahanmuuttajataustaisen yhteisönsä paineita.
Opiskelijana hän kipuili kathak-taustansa kanssa ja oli vihainen siitä, ettei tiennyt, keitä olivat nykytanssin suuret nimet, kuten Ohad Naharin tai tanssiteatterin uudistaja Pina Bausch (1940–2009).
Vihainen hän oli ennen kaikkea isälleen.
Khan kertoo dokumenttisarjassa MOVE (Netflix, 2020), miten hän häpesi teininä isäänsä, joka nieli kohteliaasti kaikenlaiset rasistiset hyökkäykset sekä ravintolassaan että sen ulkopuolella. Khanin mukaan kyse oli kolonialistisesta perinteestä.
Akramia itseään haukuttiin pakiksi (pakistanilainen), koska hän näytti erilaiselta ja haisi isän ravintolan mausteilta.
Tilanne ärsytti nuorta miestä, ja viha kasvoi hänen sisällään.
– Toivon, että olisin ollut armollisempi vihan suhteen, mutta sitä ajattelee nuorena olevansa voittamaton, Khan sanoo Ylelle.
Mieli muuttui iän myötä.
– Kun kasvoin, ymmärsin, että olin tehnyt paljon väärää. En ole täydellinen. Olen kaukana siitä. Olin pitkään vihainen isälleni. Ja kun kasvoin, tajusin, etten ole ihmisenä kaukana hänestä.
Kokoillan soolot sooloiltu
Rasismi oli arkipäivää Khanin lapsuudessa, eikä tilanne ole muuttunut.
– Se on mennyt paljon huonompaan suuntaan. Tilanne oli hieman parempi parin vuosikymmenen ajan, mutta nyt se on räjähtänyt käsiin.
Khanin haastattelu tehtiin ennen mellakoita, jotka 17-vuotiaan nuoren miehen puukkoisku sai aikaan Britanniassa heinäkuun lopussa. Iskussa kuoli kolme tyttöä ja useita vahingoittui.
Khan ilmoitti jo ennen koronapandemiaa tekevänsä jäähyväisteoksen, jolla hän päättää uransa kokoillan soolojen esittäjänä. Fysiikka tulee yli 40-vuotiaalla tanssijalla väistämättä vastaan.
Viimeisen kerran Khan tanssi teoksensa XENOS Mumbaissa hieman alle 49-vuotiaana kesällä 2023. Raju, fyysinen teos kertoo intialaisesta sotilaasta, joka palveli brittiläistä imperiumia ensimmäisessä maailmansodassa. Heidän tarinoitaan ei ole liiemmin kerrottu.
Khan esiintyy yhä satunnaisesti pienimuotoisissa teoksissa ja harjoittelee kuin huippuammattilainen ikään. Kathak-tanssin ohessa reilun kahden tunnin päivittäisiin treeneihin kuuluu myös uusi laji, brasilialainen jujutsu.
– Minulla on siinä sininen vyö, mutta tunnen yhä olevani kuin lapsi, koska en tiedä lajista vielä mitään, Khan sanoo.