Hermosto on ylivirittynyt. Mihinkään luottaminen on vaikeaa. Painajaiset, muistiongelmat, raivokohtaukset, itkukohtaukset, paniikkikohtaukset, totaalinen sulkeutuminen, pitkittyneet fyysiset kiputilat.
Nämä ovat yleisiä kidutetun oireita. Hän on koko ajan kuilun reunalla, sillä trauma voi aktivoitua herkästi vaikkapa sanoista tai hajuista.
– Kidutus on ihmisen elämässä vedenjakaja – elämä ennen ja jälkeen kidutuksen, sanoo Hanna Skyttä.
Hän on terapeutti, joka auttaa kidutettuja toipumaan. Tehtävä on vaikea.
– Kidutuksessa rikotaan kaikki.
Mitä on kidutus?
YK:n määritelmän mukaan kidutus on viranomaistoimintaa, jossa pyrkimyksenä on tuottaa henkilölle tietoisesti mahdollisimman paljon henkistä ja fyysistä kipua ja kärsimystä.
Uhri pyritään saattamaan äärimmäisen ahdistuneisuuden ja avuttomuuden tilaan, hänen psyykeään pyritään nujertamaan ja hänen persoonallisuutensa eheyttä tuhoamaan.
Menneisyydessä kidutusmuodot ovat olleet todella mielikuvituksellisia. Niistä voi kuunnella Kidutuksen historia -podcastissa.
Miten auttaa ihmistä, joka on läpikäynyt tällaisia asioita? Sitä Hanna Skyttä miettii työssään Diakonissalaitoksen ylläpitämässä psykotraumatologian keskuksessa. Siellä moniammatillinen tiimi auttaa sodasta ja kidutuksesta traumatisoituneita ihmisiä kuntoutumaan.
Aito kiinnostus ihmiseen
Tärkeää on saada tilanteeseen luottamuksellinen ilmapiiri.
– Pitää olla aidosti kiinnostunut ihmisestä. Täytyy luoda kokemus turvallisuudesta ja siitä, että häntä kuullaan, hänet nähdään ja hänen tarinansa saa tulla jaetuksi.
Skyttä ei yleensä käytä esimerkiksi lääketieteellistä termistöä, sillä se helposti etäännyttää. Mutta alentuvakaan ei saa olla, sillä kidutettu on usein älykäs ja koulutettu ihminen.
– Kuuntelen. Seuraan olemusta ja kehonkieltä ilman ennakko-oletuksia. Se on jatkuvaa tunnustelua ja ongelmanratkaisua sen suhteen, miten saada viesti perille.
Tapaamisissa on lähes aina läsnä tulkki. Kulttuurierojen huomioiminen ja ennalta vieraiden psykologisten asioiden kommunikoiminen vaatii herkkyyttä ja joustavuutta. Siksi Skyttä keksi välillä metaforia, joilla havainnollistaa asioita. Esimerkiksi näin:
– Olet huoneessa, jossa on kaksi ikkunaa. Toisesta näkyvät menneisyyden vaikeat asiat, ja toisesta näkyvät asiat, jotka ovat nyt hyvin. Voit valita, kummasta katsot. Tai laittaa vaikka verhot siihen ahdistavan ikkunan eteen.
Kärsimykseen ei totu kukaan
Nuorena sairaanhoitajana Skyttä oli kiinnostunut erilaisista kulttuureista, mikä johti elämänvaiheisiin Afrikassa ja Aasiassa. Ulkomailla Skyttä oppi katsomaan kulttuurien taakse.
– Löytyi tietynlainen jaettu ihmisyys sieltä, ymmärrys siitä, että kaikki ihmiset ovat lopulta samanlaisia.
Skyttä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kärsimys on kaikille ihmisille samanlaista kärsimystä, vaikka suomalainen saattaa ilmaista sitä eri tavalla kuin afganistanilainen.
Kukaan ei totu kärsimykseen, vaikka eläisi maassa, jossa sitä on koko ajan.
Skyttä kouluttautui psykiatriseksi sairaanhoitajaksi ja teki vuosia töitä traumatisoituneiden maahanmuuttajien ja pakolaisten kanssa, ylitti kulttuurisia siltoja.
Nykyisessä työpaikassaan tän aloitti vajaat kaksi vuotta sitten suoritettuaan psykoterapeuttikoulutuksen ulkomailla.
Ensin olon pitää rauhoittua
Kidutetun hoito on vuosien prosessi, ja se voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen.
Ensin keskitytään elämänhallinnan vahvistamiseen, että hermosto rauhoittuu, ja ihminen oppii säätelemään tunteitaan. Perusarjen tulee sujua, jotta voi kokea sisäistä turvallisuutta, mikä on lähtökohta toipumiselle.
Kidutettu on lähes poikkeuksetta tässä ensimmäisessä vaiheessa. Hän voi pelätä viranomaisia – jotka ovat usein olleet niitä kiduttajia – niin paljon, että asioiminen Kelassa on mahdotonta, koska se aiheuttaa hermoromahduksen.
Keskittymiskyvyttömyyden takia kielen opiskelu voi olla mahdotonta.
Koska Skyttä tietää kaiken tämän, hän seuraa joskus keskustelua maahanmuutosta turhautuneena.
– Pelkkä maahanmuuttovastainen ilmapiiri aiheuttaa kidutetussa turvattomuudentunnetta. Se hidastaa toipumista ja yhteiskuntaan integroitumista.
Skyttä sanoo, että traumatisoitumisesta alkaneet ongelmat muuttuvat helposti ylisukupolvisiksi, ellei kidutettu saa asiantuntevaa ja hyväksyvää tukea kaikilla tukijärjestelmän tasoilla.
Trauman työstö ja eheytyminen
Toisessa vaiheessa kidutetun hoidossa keskitytään työstämään traumaa.
Kaikki eivät koskaan pysty puhumaan siitä, mitä heille on tehty. Jos asioita alkaa käydä liian nopeasti läpi, voi tapahtua uudelleentraumatisoituminen.
Traumatisoitunut ihminen elää elämää nykyhetkessä ja menneisyydessä samaan aikaan niin, että trauma häilyy varjona todellisuuden päällä. Kun triggeri tulee, trauma pimentää todellisuuden.
– Kidutetun täytyy opetella ottamaan tunteisiin etäisyyttä. Sitten, kun triggeri tulee, sitä osaa käsitellä etäämmältä ja pystyy ankkuroitumaan nykyhetkeen.
Kolmas vaihe on eheytyminen.
Silloin ihminen ottaa menneisyyden tapahtumat osaksi elämäntarinaansa ja parhaassa tapauksessa koostaa eheän kokonaisuuden, jonka kanssa jatkaa mahdollisimman mielekästä elämää. Tapahtuneen voi hyväksyä osaksi omaa historiaa, vaikka ei hyväksyisi sitä, mitä itselle on tehty.
Julmuudelle pitää löytää syy
Monet asiakkaat syyttävät itseään ja häpeävät sitä, mitä heille on tehty.
Se on nurinkurista, mutta niin mieli toimii: kokemukselle täytyy löytää selitys, ja siksi julmuutta kärsinyt ihminen voi ajatella, että hän on ansainnut kärsimyksensä.
Mekanismi on sama, jonka monet kaltoin kohdellut suomalaisetkin ovat kokeneet. Jos on ollut vaikkapa koulukiusattu tai kärsinyt lähisuhdeväkivaltaa, usein uhri syyttää itseään.
– On hyvä sanoa ääneen, että tämä ei millään tavalla ole sinun syytäsi, ja että olet joutunut julman vääryyden ja rikoksen kohteeksi, ja sinun kokemat ongelmat ovat normaaleja traumasta johtuvia ongelmia, joita on mahdollista hoitaa.
Kinkkistä on, kun asiakkaana on kiduttaja, joka on mahdollisesti pakotettu kiduttamaan.
– Silloin syyllisyydentunteet ja häpeä ovat vielä astetta raskaampia ja monimutkaisempia.
Terapeuttikin tarvitsee ankkuroitumista
Skytän täytyy huolehtia, ettei ajaudu liian syvälle asiakkaan kaaokseen, jotta pysyy toimintakykyisenä. Täytyy olla läsnä ja erillisenä, täytyy pysyä rinnalla ja suojata itseään.
– Se onnistuu vaikkapa niin, että ihan vaan katsoo välillä muualle. Tai tietoisesti huomioi sen, että jalat koskettavat lattiaa. Ankkuroi itsensä.
Toisaalta hedelmällistä voi olla myös se, jos asiakkaasta heijastuvat tunteet peilaa takaisin asiakkaaseen.
– Voi sanoa, että nyt huomaan, että tulin surulliseksi, oletkohan sinä surullinen. Sitä on koko ajan itsekin instrumentti siinä työssä.
Skyttä sanoo, että voi valita perspektiivin, josta seuraa asiakkaan tarinaa. Se auttaa kestämään julmuuksia.
– Voin ajatella, että asiakkaat ovat uhreja. Mutta voin nähdä sen myös niin, että kidutetut, jotka tulevat meille, ovat uskomattomia selviytyjiä.
Toivorikasta työtä
Nyt Ukrainassa ja Gazassa soditaan. Tavalliset ihmiset tappavat, raiskaavat ja kiduttavat toisiaan.
– Jos olosuhde on oikea, kenessä tahansa on potentiaali melkein mihin vain.
Pahaan – ja hyvään.
Kiduttaja ei ole läpeensä paha, vaikka hän on tehnyt pahoja asioita. Ihmisen tekemien tekojen tai hänen kokemiensa kärsimysten ei tarvitse antaa määritellä itseä.
– En minä ajattele tästä työstä niin, että se on synkkää ja kauheaa, kun joutuu kohtaamaan pahuuden jälkiä. Toivon ylläpitäminen ja löytäminen on tässä työssä ensiarvoisen tärkeää.
Korjaus 20.8. klo 10.40: Lisätty tieto Skytän koulutustaustasta sekä siitä, että aloitti työt nykyisessä työpaikassaan vajaa kaksi vuotta sitten.