Puhu tuntemattomalle, kannustaa Vaasan kaupunki. Se kuvailee lanseeraamaansa kampanjaa onnellisuusteoksi: tervehtiminen, ystävälliset sanat kassajonossa tai tutustuminen uusiin ihmisiin ovat hyvän mielen kohtaamisia, jotka lisäävät onnellisuutta.
– Tuntuu siltä, että yksinäisyys on edelleen ongelma. Kenelle tahansa tulee hyvä mieli, kun saa keskustella tai joku tervehtii, avaa kaupungin viestintä- ja markkinointijohtaja Leena Forsén.
Forsén ei pidä pohjalaisia lähtökohtaisesti jöröinä, mutta arvioi, että kansainvälisyys pitäisi kohdata nykyistä paremmin.
– Oman mausteensa Vaasaan antaa kaksikielisyys ja kansainvälisyys. On aina eteenpäin, jos ihmiset uskaltavat puhua yli kieli- ja kulttuurirajojen. On tärkeää, että kaikki voivat tuntea olonsa turvalliseksi.
Iloa ja vaivaantumista
Vaasassa tavoitetut ihmiset ovat sitä mieltä, että ventovieraillekin on helppo puhua.
Raija Latvasalo jutteli tuntemattomalle viimeksi edellispäivänä Powerparkissa. Hänestä se on helppoa – myös Vaasassa.
– Se on ihan ihmisestä itsestä kiinni, Latvasalo kuittaa.
Gunvor Latvasalo arvioi, että Pohjanlahden toisella puolella jutustelu tuntemattomille on helpompaa, sillä Ruotsissa kulttuuri on erilainen.
Välillä juttua vaasalaisten kanssakin riittää, kun on itse aktiivinen. Viimeksi Latvasalo puhui kaupassa tuntemattomalle.
– Minusta on mukavaa tutustua uusiin ihmisiin, Latvasalo hymyilee.
Puhumalla tuntemattomalle voi saada hyvän paitsi itselleen, myös toiselle.
– Pari päivää sitten kehuin kassajonossa erään rouvan paitaa, ja siitä alkoi sitten pieni keskustelu, Emma Pettissalo iloitsee.
Välillä taas vastapuoli hämmentyy, ja seuraa nolostumiskierre.
– Tuntemattomille puhumien on itsessään mukavaa, mutta jos huomaa toisen kiusaantuvan, niin sitten se on vähän, että miksi minä menin puhumaan toiselle, olisin voinut olla vaan hetken hiljaa, Samu Lehtinen nauraa.
Pettissalo on asunut Itä-Suomessa. Hänen mukaansa siellä ihmiset ovat avoimempia ja heille on vielä helpompi jutella kuin Vaasassa.
Myös paikkakunnan koolla on väliä, lisää Lehtinen.
– Pienemmillä paikkakunnilla on helpompi puhua tuntemattomille kuin isoilla.
Riskan veljekset neuvovat alkuun
Filip ja Erik Riska pelasivat suurimman osan ammattilaisurastaan Vaasan Sportin riveissä. Aiemmin Pietarsaaressa he olivat puhuneet ruotsia, ja ensimmäinen haaste olikin oppia kommunikoimaan suomeksi.
– Jännitti, koska en ollut paljon puhunut suomea. Kopissa oli paljon vaasalaisia poikia, ja he ottivat minut hienosti vastaan. Sain heti hyvän olon, ja ura lähti alkuun, Erik Riska muistaa.
Riskat neuvovat vaasalaisia napakasti. Erik aloittaa perusasioista: lähesty ihmistä hyvällä ryhdillä ja hyvällä tuulella.
– Sitten voit puhua vaikka Vaasan luonnosta ja Merenkurkusta. Kieliasioilla saa aina keskustelua aikaan, Filip nauraa.
Filip Riska rohkaisee olemaan oma itsensä.
– Jos alkaa esittää jotain muuta kuin on, ennemmin tai myöhemmin jää kiinni ja asiat eivät enää suju.
Hänen ensimmäisiä valmentajiaan Sportissa oli Juhani Tamminen. Tältä Riska sai ohjeen, jonka muistaa yhä.
– Tamminen sanoi, että ”Filip, jääkiekko on yksi Suomen suosituimpia lajeja, jossa liikkuu paljon sponsoreja ja paljon rahaa. Siksi kannattaa aina käyttäytyä muita kohtaan niin, että voit kysyä samoilta ihmisiltä töitä, kun kiekkotyöt loppuvat”.
Kysytään lopuksi Klamydian vaasalaiselta Vesku Jokiselta, mitä hän asiasta ajattelee.
– En mä tiedä, mitä tuohon sanoa, koska olen ihan v*tunmoinen erakko. Olen sosiaalinen ainoastaan keikkareissuilla, Jokinen viestittää.
Muokattu 28.8.2024 klo 20.52: Emma Pettissalon nimi korjattu oikeaan muotoon.