Musiikkia ja soittamista voidaan opettaa väärin. Useat lapset haluavat lopettaa soittoharrastuksen murrosiässä. Soittoharrastus olisi tutkitusti hyväksi, mutta alkuvaiheessa se kuulostaa lapsistakin liian ankealta. Mahdollisuus tehdä hyvää musiikkia siintää liian kaukana.
Totta kai lapsi voi soittaa vaikka festarikeikan ja tehdä sen ammattitasolla, osoittaa kuitenkin Näppäripedagogiikka.
Kyse on musiikkikasvatusmenetelmästä, joka rohkaisee kaikkia soittamaan. Sen juuret ovat syvällä Kaustisen kiitetyssä, elävässä kansanmusiikkikulttuurissa, mutta keskeinen idea on yksinkertainen.
Kaikesta ympärillään kuuluvasta ja tapahtuvasta lapsi ymmärtää, että nyt musiikkia tehdään, ei opetella.
Näppäreissä kaikentasoiset soittajat harjoittelevat ja esiintyvät yhtä aikaa, mutta ytimessä on aina jopa parikymmentä ammattikansanmuusikkoa. Siksi lopputulos ei kuulosta ihan hirveältä, kuten lapsijoukon alkeissoitto yleensä. Lopputulos kuulostaa tosi hyvältä.
Se on tärkeää, motivoivaa ja mullistavaa.
Oikean musiikin tekeminen on hauskaa
Käytännössä Näppäripedagogiikka tarkoittaa viikon pituisia leirejä Kaustisella ja Keravalla sekä viikonloppukursseja musiikkiopistoissa ympäri Suomen. Ohjelmisto on hyvää nykykansanmusiikkia, joka lähtee kotimaisesta perinteestä, mutta ottaa vaikutteita muista genreistä ja kulttuureista.
Kursseilla lapset soittavat tason mukaan jaetuissa ryhmissä ammattilaisten johdolla, mutta alusta asti myös kaikki yhdessä. Yhteissoitto on heti kivaa, sillä jokaisella lapsella on sopivaa soitettavaa, aikuinen jota seurata ja ympärillä jämäkän kompin tukema kaustislainen nykykansanmusiikkiyhtye.
Kaikesta ympärillään kuuluvasta ja tapahtuvasta lapsi ymmärtää, että nyt musiikkia tehdään, ei opetella.
Ero tavalliseen musiikkiopistoon on järkyttävä. Yleensä soittotunnilla, alkeisorkesterissa ja kotiharjoittelussa lapselle tulee kaikin tavoin selväksi, että musiikkia vasta opetellaan. Mutta kuten Suomessa vieraillut maailman parhaaksi basistiksi sanottu Victor Wooten sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa: Lapset eivät halua oppia, he haluavat tehdä.
Näppärikeikan jälkeen viisivuotias vasta-alkajakin tietää tehneensä oikeaa musiikkia.
Kurssit huipentuvat konsertteihin, ja kun Kaustisen kansanmusiikkijuhlien päälavan yleisö hurraa kolmensadan lapsen orkesterille mahtavan keikan jälkeen, viisivuotias vasta-alkajakin tietää tehneensä oikeaa musiikkia.
Musiikin tekemisen ilon lisäksi opetusmetodissa on sisäänrakennettuna myös motivaatio edistymiseen. Lapsi haluaa seuraavana kesänä soittaa vaativampia stemmoja, koska niin isommat lapset tekevät. Siksi pitää harjoitella.
Ei siis ihme, että viime vuonna Näppäripedagogiikka sai lastenkulttuurin valtionpalkinnon. Harmi kyllä se ei kuitenkaan ratkaise soittoharrastuksen kaikkia haasteita kaikkialla.
Musiikin tekemisen tapa ei pelkisty nuoteiksi
Ensinnäkään opetustavasta ei yksinään ole reitiksi musiikkiin. Soittimen hallinta pitää yhä opetella jossain muualla kuin isossa ryhmässä tai keikalla. Kaustisella tosin kokeillaan jo tavallisen soittoharrastuksen eli taiteen perusopetuksen järjestämistä näppärityyliin.
Tavasta ei myöskään sellaisenaan ole vientituotteeksi tai pelastamaan vaikkapa klassisen musiikin harrastamista. Tämä johtuu siitä, että kyseessä ei ole nuottivihkoksi ja oppikirjaksi pelkistyvä opetusmenetelmä.
Kyseessä on ihmisten mukana välittyvä, elävään musiikkikulttuuriin kytkeytyvä musiikin tekemisen tapa ja tyyli. Se on pedagogiikan voima mutta myös haaste: Jos perinteisen musiikkiopiston orkesteri soittaa musiikkia ilman kaustislaista ydinryhmää ja sen tyyliä, svengiä ja kulttuuria, musiikki kuulostaa vain ankealta alkeiskitkutukselta.
Kyse ei ole soittamaan oppimisesta
Opetustavan ideoita voi toteuttaa toisessa musiikkikulttuurissa tai genressä, esimerkiksi klassisessa, mutta ei se helppoa ole.
Toimivien sovitusten tekeminen kaikkien soitinten kaikentasoisille soittajille vaatii valtavaa soitin- ja musiikkikasvatusosaamista. Keikoille ja etenkin harjoituksiin tarvitaan totuttua isompi joukko innokkaita ammattilaisia lasten sekaan, että musiikki kuulostaa hyvältä ja motivoi.
Vaikeinta toiseen genreen siirtämisessä on löytää genren omista, elävistä ja innostavista perinteistä ne, jotka antavat lapselle mahdollisuuden tehdä oikeaa musiikkia. Kaustisella tämä kävi helposti, klassisessa se monesti edellyttäisi vanhojen opetustapojen kyseenalaistamista.
Muokattu 26.9.2024 kello 14.42: Muokattua leipätekstin ensimmäistä lausetta ehdolliseksi. Toinen lause muokattu muotoon ”Useat lapset haluavat lopettaa soittoharrastuksen murrosiässä muodosta ”Suuri osa lapsista haluaa lopettaa soittoharrastuksen muutaman vuoden jälkeen.”