Olen käynyt Argentiinassa kolmella eri vuosikymmenellä. Aina maa on joko kriisissä, selviämässä siitä, tai uppoamassa uuteen. Maassa on ollut johdossa vasemmistohenkisiä populisteja, oikeistolaisia markkinaliberaaleja, yksi sosiaalidemokraatti ja aiemmin sotilasdiktaattorikin.
Nyt vuorossa on oikeistopopulistinen Javier Milei. Hän on maan sekavassa poliittisessa lähihistoriassa ensimmäinen, joka vaikuttaa paitsi poliitikkona – myös ihmisenä tasapainottomalta.
54 prosenttia Argentiinan äänestäjistä tuki Mileitä, jonka iskulause vaaleissa oli yksinkertainen – ”Libertad, carajo” eli suomeksi ”vapaus, perkele”. Tässä äärimmäisen vapauden hengessä Milein mielestä siis myös elinkauppa ja jopa lasten myyminen pitäisi olla vapaata liiketoimintaa.
Milei suututti naapurit
Milein presidenttikausi alkoi myrskyisästi. Hän suututti naapurimaa Brasilian presidentin sanomalla tätä kommunistiksi ja typeräksi dinosaurukseksi, Kolumbian presidenttiä Milei kutsui terroristiksi. Espanjan pääministeri on Milein sanakirjassa valehteleva pelkuri.
Toukokuussa kirjakauppoihin tullut, Argentiinan presidentistä kirjoitettu kirja kertoo jo nimessään oleellisen. Sen nimi on lyhyesti El Loco. Eli hullu.
Tuolla nimellä presidentin tuntevat hänen vanhempansa, entiset työtoverit, poliittiset vastustajat – ja myös tukijat.
Yhdellä maan suosituimmista koomikoista Fede Simonettilla on erikoinen työtilanne.
Kun presidentti itse karnevalisoi koko presidentti-instituution, niin mitä jää koomikolle?
Tapasin Simonettin Buenos Airesissa, hän valmistell seuraavaksi päiväksi uutta jaksoa ohjelmaansa ”Pais de Boludos” – eli hölmöjen maa suomeksi.
Simonetti: Milei on vitsi, joka ei naurata
Koomikko vakavoituu. Hän sanoo, että totta kai on koomikolle hyvä ammatillisesti, kun maassa on sellainen presidentti kuin Milei. Mutta yhtälailla koomikollekin on vaikea elää maassa, jota johtaa sellainen presidentti kuin Milei.
Simonetti on nähnyt lähipiirissään miten ihmisiä on erotettu, toisia on päätynyt asumaan tuttaviensa nurkkiin, kun rahat eivät riitä vuokraan. Hinnat ovat nousseet jyrkästi, koskaan ennen Argentiinassa ei niin paljon ihmisiä ole pudonnut niin paljon niin lyhyessä ajassa köyhyysrajan alapuolelle.
Simonetti sanoo, että pitäisi pohtia onko demokratioilla keinoja puolustautua, jos valtaan nousee Milein kaltainen hahmo.
Eli voiko demokratiassa kansa olla väärässä? Ja silloinkin kun se on väärässä, onko se silti oikeassa?
Winston Churchill sanoi joskus, että demokratia on surkea ja tehoton poliittinen järjestelmä. Valitettavasti muut kokeillut ovat vielä huonompia.
Milei on Argentiinan Trump
Nyt Yhdysvalloissa on samankaltainen tilanne kuin Argentiinassa. Myös siellä monet pitävät Donald Trumpia mieleltään epävakaana. Trump leikittelee ajatuksella diktatuurista. Hän on sanonut, että äänestäkää nyt, niin sitten teidän ei enää tarvitse äänestää.
Myös Trump valehtelee, haukkuu vastustajiaan, syyttää vastaehdokastaan Kamala Harrisia hulluksi, kommunistiksi ja fasistiksi, vieläpä samassa puheessa. Nykyistä presidenttiä Joe Bidenia Trump kutsuu kieroksi, ja niin edelleen.
Milei istuu presidenttinä seuraavat neljä vuotta. Maan diplomaattisuhteet Espanjaan ja Kolumbiaan ovat katkolla, taloudellisesti tärkeä rajanaapuri Brasilia ottaa etäisyyttä.
Yksi latinalaisen amerikan diktatuureista, eli Venezuela karkotti argentiinalaisdiplomaatit maasta.
Argentiinassa presidentin suhteet omaan parlamenttiin ovat tulehtuneet, varapresidentti kapinoi avoimesti Mileitä vastaan.
Argentiinalaisetkin kysyvät jo, mitä tuli tehtyä. Milein kannatus on laskenut, enää hän ei voittaisi vaaleja.
Kesällä Buenos Airesissa tapaamani taksinkuljettaja sanoi olevansa pettynyt Mileihin, koska tämä on presidenttinä yhtä hullu kuin ehdokkaana.
Argentiinalaisten on myöhäistä katua, Milein kausi kestää vielä kolme ja puoli vuotta.
Yhdysvalloissa äänestäjät voivat vielä vaikuttaa.