Jan Lehtolalla, 52, on selkeät rutiinit: vähintään kaksikymmentä hikiliikuntapäivää kuukaudessa.
Ne auttavat jaksamaan työssä, joka vaatii tarkkuutta ja hyvää lihasten koordinaatiota. Hänen työnsä on myös fyysisesti raskasta.
Toisin sanoen Lehtola treenaa ja syö lähes kuin ammattiurheilija tehdäkseen työnsä parhaalla mahdollisella tavalla. Hän on urkuri, joka konsertoi sekä opettaa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa.
Jan Lehtolan elämäntavassa kyse on yhteiskunnan kannalta isommasta asiasta: kuinka suomalaiset jaksavat tehdä työtä eläkkeeseen saakka. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan on huolestuttavaa, että työntekijöistä vain kaksi kolmesta uskoo pystyvänsä käydä töissä työuran loppuun saakka.
Lehtolan elämä rakentuu kolmen pilarin, säännöllisen liikkumisen ja syömisen sekä unen varaan.
Treeniohjelmassa kestävyyttä ja voimaa
Lehtola asuu Lahdessa, opettaa viikoittain kolme päivää Kuopiossa, työskentelee myös Helsingissä sekä konsertoi Suomessa ja ulkomailla.
Lehtola pyrkii kuitenkin pitämään päivärytminsä säännöllisenä.
Hän harrastaa maantiepyöräilyä.
Uimista Jan Lehtola rakastaa. Hän ui pari kertaa viikossa tunnin ajan, 2–2,5 kilometriä kerralla. Näin hän saa väsytettyä päänsä ja nukkuu paremmin.
Lajivalikoimaan kuuluvat myös juoksu ja salilla käynti. Viimeksimainittua ihmetellään usein. ”Se pilaa sun kädet”, muusikoille sanotaan.
– Ei pidä paikkaansa, kun tietää mitä tekee, sanoo Jan Lehtola.
Hänen kuntosaliohjelmaansa sisältyy paitsi painoharjoittelua myös tasapaino- ja koordinaatioharjoituksia sekä tukilihaksia vahvistavia liikkeitä. Kaikki ne ovat tärkeitä.
Urkuri istuu paljon – ja liiallinen istuminen kuormittaa muun muassa niska-hartiaseutua ja alaselkää.
On myös sävellyksiä, jotka vaativat erityistä tukilihasten kestävyyttä ja voimaa.
Esimerkiksi syyskuun lopussa Lehtola esiintyi Radion sinfoniaorkesterin kanssa ja esitti teoksen, joka oli voittanut kansainvälisen Kaija Saariaho -urkukilpailun.
Siinä molemmat jalat ja kädet ovat yhtä aikaa liikkeessä pitkään. Istuessaan urkuri ei voi nojata mihinkään, joten ilman säännöllistä syvien vatsalihasten harjoittelua se olisi suorastaan tuskallista.
Urheilijalla ja urkurilla on myös jotain yhteistä kivunsiedossa. Kun kesken kaiken iskee suonenveto, pitää valita jatkaako vai lopettaako.
Jan Lehtola on oppinut arvioimaan, kuinka paljon liikuntaa on hänelle sopivasti. Siinä häntä auttaa oman toiminnan mittaaminen.
Lehtola mittaa hyvinvointiaan
Oman terveyden mittaamisesta on tullut merkittävä ilmiö länsimaissa. Myös Jan Lehtola käyttää älysormusta monien muiden tavoitteellisesti liikkuvien tavoin.
Älysormuksen datan perusteella Lehtola on muuttanut toimintatapojaan.
Hän pyrkii siihen, ettei urheilisi liian myöhään. Ruokailurytmi oli säännöllinen jo lapsuuskodin perintönä ja siten kunnossa, mutta nyt hän tietää välttää liian raskaita aterioita ja alkoholia illalla.
Nukkumaan hän menee yleensä älysormuksen ehdottaman aikaikkunan puitteissa.
– En koe sitä rajoittavana kuten en koe soittamistakaan. Päinvastoin, sehän antaa ihan valtavasti.
Joskus asiat eivät suju halutulla tavalla.
Radion sinfoniaorkesterin konsertissa esitetty teos oli kirjoitettu nimenomaan Musiikkitalon uruille, jotka otettiin käyttöön tämän vuoden alussa.
Sävellystä ei voinut harjoitella toisella soittimella, joten Jan Lehtolan oli harjoiteltava silloin kun Musiikkitalon konserttisalissa ei ollut muuta toimintaa.
Hän tuli harjoittelemaan iltakymmeneltä ja jatkoi soittamista aamukolmeen. Öisen työskentelyn takia hän joutui vähentämään myös liikuntaa, jotta ei rasittaisi itseään liikaa.
Sormuksesta saatu data kertoi, että hän oli nukkunut normaalia lyhyemmät yöt hyvin.
– Tämä voi kuulostaa hölmöltä, mutta minulle älysormuksesta on tullut melkeinpä kaveri, joka ajattelee samoin ja tukee.
Tavoitteena puhdas ja kaunis suoritus
Vaikka Jan Lehtola liikkuu paljon ja päämäärätietoisesti, hän ei pidä itseään himourheilijana. Hän ei vertaile suorituksiaan toisten kanssa eikä halua missään tapauksessa kilpailla.
Urheilu tuo tarvittavaa vastapainoa työhön. Se voi olla merkittävä tekijä siinä, että Lehtola pystyy tekemään töitä eläkkeelle asti.
Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan moni suomalainen kokee, että työasiat jäävät häiritsevästi pyörimään mieleen. Se kuormittaa eikä edesauta työssäjaksamista.
Jotain yhteistä soittamisessa ja urheilussa kuitenkin on.
Molemmissa Lehtolaa kiinnostaa tekniikka. Se, miten hän toimii tehokkaasti ja hyvin. Hän tavoittelee mahdollisimman puhdasta ja kaunista suoritusta niin soittamisessa kuin uinnissa.
Lehtola sanoo olevansa valmis tekemään kaikkensa sen eteen, että soittaminen olisi niin hyvää kuin mahdollista.
Aina niin ei tietenkään ole. On päiviä, jolloin kaikki onnistuu, ja päiviä, jolloin konsertissa tapahtuu jotain yllättävää.
– Pyrin tällä kaikella siihen, että voisin reagoida muuttuviin tilanteisiinkin, toteaa Jan Lehtola.