Marjaana tapaa kiinnostavan miehen ja tutustuu tähän.
Kun Marjaana alkaa tosissaan ihastumaan, alkaa pikkuasioiden kyseenalaistaminen. Ketju menee esimerkiksi näin:
Miehellä on yllään ruma paita. Marjaana alkaa miettiä, voiko hän olla miehen kanssa, joka käyttää noin rumaa paitaa.
Ja nauraako mies vääränlaisille jutuille? Onko hänen nenänsä vino?
Voiko mies se oikea, kun vikoja on näin paljon? Miten siitä voi olla varma?
Marjaanaa etsii tunteilleen varmistusta vertailemalla tunteitaan aiempiin miehiin, muihin miehiin, median rakkaustarinoihin.
Kun hän on kaivautunut tarpeeksi syvälle näihin ajatuksiin, niistä tulee Marjaanan todellisuus. Hän on valtavan ahdistunut ja eroamisen partaalla.
Näin Marjaana toimii, koska hänellä on ROCD eli Relationship OCD.
Marjaanan nimi on muutettu asian arkaluonteisuuden vuoksi. Hänen henkilöllisyytensä on Ylen tiedossa.
Mikä ihmeen ROCD?
ROCD on parisuhteeseen liittyvä pakko-oireinen häiriö, jossa ihminen kyseenalaistaa pakonomaisesti tunteitaan toista kohtaan.
– ROCD:tä sairastava ei pysty päästämään irti niistä ajatusketjuista. Totta helvetissä niistä irrottautuisi, jos pystyisi, koska ne ovat ihan jumalattoman ahdistavia ja tuhoisia.
Marjaanalla on diagnoosit sekamuotoisesta ahdistuksesta, masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja pakkoajatuspainotteisesta pakko-oireisesta häiriöstä.
Ei virallinen diagnoosi
Psykoterapeutti Iiro Hartikainen hoitaa runsaasti OCD:sta kärsiviä asiakkaita. Hän sanoo, että vaikka ROCD ei ole virallinen diagnoosi, se on tunnistettu OCD-oireyhtymän alatyyppi, jossa pakkoajatukset ja -toiminnot liittyvät pääasiassa ihmissuhteisiin.
Kyseessä ei tarvitse olla romanttinen suhde, vaan ROCD ulottuu myös ystävyyssuhteisiin ja vaikkapa työkavereihin – kaikkiin ihmissuhteisiin.
– ROCD:tä ei silti välttämättä tunnisteta kovin helposti, sillä se on vielä aika vähän tunnettu OCD:n alatyyppi.
Tunnistamisen vaikeus voi liittyä siihen, että ROCD:ssä rituaalit ja pakkotoiminnot ovat usein mielen sisäisiä siinä missä ”perinteisessä” OCD:ssä pestään vaikkapa pakonomaisesti käsiä tai tarkistellaan hellaa.
Hoito on pääasiassa kaikissa OCD-muodoissa samaa: kognitiivista käyttäytymisterapiaa, jossa pikkuhiljaa kohdataan pakkoajatukset laukaisevia tilanteita, vähennetään rituaalikäyttäytymistä ja uskalletaan tuntea vaikeatkin tunteet.
Tässä artikkelissa puhutaan Marjaanan ROCD-oireista. Toisilla ihmisillä se voi oireilla erilaisilla tavoilla, ja syyt oireyhtymän puhkeamiseen voivat olla erilaiset.
Kotona ”kaikki hyvin”
Marjaana kasvoi ydinperheessä, joka tuli hyvin toimeen. Hänellä oli kavereita ja koulu sujui. Paperilla kaikki oli hienosti.
– Mutta pystyssä oli kulisseja, Marjaana sanoo.
Ikäville tunteille ei ollut tilaa. Piti olla tottelevainen ja kiltti, ääntä ei sopinut korottaa.
Samalla Marjaanan toinen vanhempi saattoi maata sängyssä päiväkausia epätoivoisena ja itkuisena. Marjaana tsemppasi tätä, yritti hakea tälle apuakin, mutta vanhempi ei halunnut apua.
– Kasvoin siihen, että vain muilla on väliä, ja ohjauduin muiden tunteiden mukaisesti. Miellytin ja kannattelin muita, enkä aiheuttanut konflikteja, koska sillä tavalla pääsin itse helpommalla.
Marjaana ei oppinut tunnistamaan, missä omien tunteiden ja toisen tunteiden raja menee.
– Koen syyllisyyttä ja pelkoa siitä, että loukkaan toista ja pelkään, että hän ei kestä niitä tunteita – varmaankin siksi, että en itse kestä vaikeita tunteita.
Tällaisessa käyttäytymisessä on viitteitä läheisriippuvaisuudesta. Siinä ihminen ottaa vastuuta toisen tunteista ja myötäilee tätä.
– En uskalla sanoa, että täytä nyt sinä se astianpesukone kerrankin vuorostasi, koska pelkään, että se on se viimeinen niitti, ja tulen jätetyksi.
Jätä ennen kuin jätetään
Kun Marjaana aloitti parisuhde-elämän, hän sai muutaman kerran pahasti näpeilleen.
– Henkistä väkivaltaa ja uskottomuutta, Marjaana kuvailee traumaattisia suhteita.
Se oli läheisriippuvaiselle ihmiselle myrkkyä. Hän yritti kaikin tavoin miellyttää – ja silti toinen loukkasi ja petti.
Marjaanan puolustusmekanismi oli, että hän ei enää antanut itsestään kenellekään mitään. Hän pelkäsi hylätyksi tulemista niin paljon, että hylkäsi mieluummin toisen ensin.
Jos hän silti rakastui, hän yritti löytää vikoja toisesta, jotta hän voisi lopettaa suhteen.
– Uskon, että yhdistelmä lapsuudenkokemuksia, läheisriippuvuutta ja traumaattisia parisuhteita oli se, miksi lopulta sairastuin ROCD:hen nuorena aikuisena.
Yhteiskunta opettaa, mitä on todellinen rakkaus
Näin tunnistat, onko hän sinulle se oikea
Oikean rakkauden tuntee kyllä, kun se osuu kohdalle
Tämän tyyppisiä otsikoita mediassa on paljon, ja samaa mantraa kertoo viihdeteollisuus: todellinen rakkaus on salamanisku, jonka jälkeen vastinparisi täyttää kaikki tarpeesi ja elämä on iloa ja onnea maailmanloppuun saakka.
Sehän ei oikeasti mene niin. Kaikissa suhteissa on ongelmia.
Marjaana uskoo, että täydellisen – epätodellisen – rakkauden ihannoiminen on osaltaan saattanut vaikuttaa hänen ROCD-oireisiinsa.
– Kun on ROCD, sitä vertaa puolisoaan siihen ihanteeseen. Ja kun oma suhde ei olekaan täydellinen, ne pakkoajatukset, hätä, syyllisyys ja epävarmuudet saavat vallan.
Kaikkea ei tarvitse eikä saa ”tunnustaa”
Jossain vaiheessa Marjaana päätti uskaltaa yrittää rakkautta, mutta ROCD:n takia se oli vaikeaa.
Hän teki sen virheen, että hän ”tunnusti” kaikki ajatuksensa kumppanilleen.
– Kerroin kaikista niistä asioista, jotka häiritsivät minua toisessa. Ja se oli ihan kamalan satuttavaa sille toiselle, tietenkin. Mutta koin, että minun on pakko kertoa, koska muuten olisin ”valehdellut” hänelle.
Marjaana antaa vinkin kaikille, joilla on samanlaisia ongelmia kuin hänellä.
– Älä kerro kaikkea toiselle. Siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään ja se tekee todella pahaa toiselle. Kannattaa vaikka sanoa, että minulla on nyt näiden omien juttujen takia vaikeaa ja että se ei liity sinuun, tarvitsen nyt pari tuntia selvittääkseni ajatukseni.
Uskalla tuntea, uskalla luottaa
Kolmisen vuotta sitten Marjaanalle tuli ahaa-elämys eteisessä.
Hän oli jo ymmärtänyt kärsivänsä ROCD-oireyhtymästä ja oli kerännyt kaiken mahdollisen tiedon aiheesta. Niin pakkomielteisellä on tapana, sillä ollakseen varma jostain täytyy tietää aiheesta kaikki.
– Olin ratkonut elämääni ja suhteitani päässäni vuosia, ja yhtäkkiä siinä eteisessä ajattelin, että nyt vittu lopetat. Se varmistelu, tiedon kerääminen ja analyysi on juuri se suo, mihin ei pidä lähteä.
Ratkaisu oli uskaltaa tuntea ne tunteet, jotka pelottavat.
Elää ne, antaa niiden tulla ja mennä.
Se on pakko-oireiselle helpommin sanottu kuin tehty. Marjaanalla opettelussa auttoi kehollisuus.
– Jos tuntui tosi pahalta, silittelin itseäni tai menin sänkyyn ja halasin tyynyä, ja annoin sen tunteen tulla ja luotin, että se menee ohi. Ja kun alkoi luottaa siihen, että se menee ohi, alkoi aueta se vyyhti.
Myös armollisuus itseä kohtaan auttaa, mutta sekin on ROCD-ihmiselle vaikeaa, koska hän syyttää itseään kaikesta.
– Oma sisäinen puheeni oli tosi sättivää, mutta yritän olla itselleni mukavampi. Ostaa itselleni palkintoja, vaikka kukkia, käydä hieronnassa. Enhän minä muillekaan ole mulkku, miksi olisin itselleni?
Yksin Marjaana ei selvinnyt. Hän sai terapiasta ja vertaistuesta apua, ja myös lääkkeet auttoivat.
Tunne tulee ja menee
Nyt Marjaana on opetellut vuosikausia, missä ovat hänen omat rajansa ja miten oppia sietämään myös toisen ihmisen vaikeat tunteet ottamatta niitä omille niskoille.
Hän oppii pikkuhiljaa tunnistamaan, millaiset tunteet ovat normaaleja tunteita ja mitä ROCD:hen liittyviä pakkoajatuksia.
Hän oppii olemaan huolestumatta jokaisesta tunteestaan ja ajatuksestaan.
Työ on kesken, Marjaana sanoo, mutta se edistyy koko ajan.
– Jos kumppani kertoo minulle huonon vitsin, enää en kauhistu siitä. Mietin, että joo, se oli huono vitsi. Mutta että se ei kokonaisuudessa kuitenkaan paina yhtään mitään.
Kuuntele Marjaanan ja yhdeksän muun tarina mielenterveyden järkkymisestä ja toipumisesta Yle Areenan uudessa Sekopäät-podcastissa.