Uuden Alien-elokuvan Alien: Romuluksen aikana iskee déjà vu. Tuntuu siltä, että tämä on jo nähty, monen monta kertaa.
Elokuva alkaa lupaavasti.
On vuosi 2124, ja tapahtumapaikkana on Jackson's Star planeetta, noin 65 valovuoden päässä maasta.
Planeetan pinta on paksun savusumun peitossa: Weiland-Yutani-yhtiön leivissä työskentelevät kaivostyöläiset eivät näe aurinkoa koskaan. Kaivostyöläinen Rain Carradine (Cailee Spaeny) saa tietää, että yhtiö on mielivaltaisesti jatkanut hänen sopimustaan 24 tuhannella tunnilla. Hän on loukussa planeetalla.
Aivan elokuvan alussa minulla oli vielä toiveikas olo, että Alien-elokuvasarja on kenties onnistunut uusiutumaan.
Toisin kuin Alien-elokuvissa tähän asti, päähenkilöt ovat nuoria. Heidän ahdinkonsa on käsinkosketeltavaa.
Sitten sankari lentää viereiselle avaruusasemalle, ja kaikki onkin kuten ennen. Hirviö hyppää naamalle, istuttaa loiseliön rintakehään ja sieltä kuoriutuu isompi hirviö.
(Seuraa pieniä juonipaljastuksia.)
Asetelma on taas sama kuin ensimmäisessä Alienissa (1979), sen jälkeen se muuttuu samaksi kuin Aliensissa (1986), lopun ratkaisu on yhdistelmä alkuperäistä Alienia ja Alien: Resurrectionia (1997).
Yllättäen hylätyltä avaruusasemalta löytyykin ensimmäisestä Alien-elokuvasta tuttu näyttelijä. Hahmon esittäjä on jo kuollut, mutta hänet on perikunnan hyväksynnällä herätetty henkiin erikoistehosteita käyttäen.
Voi Disney!, tekisi mieli parahtaa.
Disney kierrättää ideansa
Yhä useammat uudet franchise-elokuvat noudattavat hyvin tuttuja kaavoja. Franchise-elokuvilla tarkoitetaan suurelle yleisölle tuttuja elokuvasarjoja, joiden tuotto-odotukset ovat suuria.
Etenkin jättimäinen viihdekonglomeraatti The Walt Disney Company on tullut viime vuosina tunnetuksi ideoiden kierrätyksestä. Disney omistaa Alienin, kuten myös Tähtien sodan.
Uusi Alien: Romulus muistuttaakin Disneyn Star Wars: The Force Awakens -elokuvaa (2015), joka käynnisti Tähtien sota -elokuvasarjan uusiksi lainaamalla paljon vanhasta.
The Force Awakensissa ja alkuperäisessä Tähtien sodassa (1977) molemmissa on esimerkiksi planeettoja tuhoava ase, ja pahaa imperiumia vastaan nousee nuori jediritari apunaan vanhempi mentori, joka kuolee kesken elokuvan traagisesti. Lopuksi planeettoja tuhoava ase onnistutaan räjäyttämään.
Myös uudessa Alien-elokuvassa tärkeät juonenlangat on kopioitu edeltävistä teoksista, vaikka näyttelijät ovatkin suurilta osin uusia.
Tutkija Antto Vihma on kirjoittanut nostalgian eri muodoista tietokirjassaan Nostalgia: teoria ja käytäntö (Teos, 2021). Hän kuvailee kirjassa banaalia nostalgiaa, joka linkittyy tuotteiden markkinointiin.
Alien: Romuluksen ja monien muiden uusien hittielokuvien kohdalla kyse on juuri banaalista nostalgiasta. Yleisö saadaan elokuvateatteriin vetoamalla heidän lämpimiin tunteisiinsa sarjaa kohtaan.
Mistä ideoiden uudelleen kierrätys johtuu?
Syksyn elokuvatarjontaa katsoessa moni saattaa kokea, että kaikki ideat on jo keksitty.
Tämän vuoden kassamenestyksistä Deadpool & Wolverineen on kellotettu hengähdystaukoja, jotta yleisö ehtii ilahtua nähdessään vanhoista supersankarielokuvista tutun hahmon. Elokuva on Disneyn tuotanto.
Suomen kymmenestä katsotuimmasta elokuvasta 2024 joka ikinen perustuu yleisölle valmiiksi tuttuun materiaaliin: kirjaan, tv-sarjaan tai aiempaan elokuvaan.
Studiot pelaavat varman päälle.
Yhdeksi syyksi tälle on esitetty dvd-myynnin kuolemaa. Ennen suoratoistoaikaa elokuvalla oli vielä mahdollisuutta netota rahaa jälkimarkkinoilla, nyt rahat pitää saada takaisin nopeasti elokuvateatterilevityksessä.
Se vähentää halukkuutta ottaa riskejä.
Elokuvanäyttelijä Matt Damon esimerkiksi on purkanut tilannetta näin: 25 miljoonaa dollaria maksavaan elokuvaan laitetaan usein vastaava summa markkinointirahaa.
Tuotot jaetaan studion ja teattereiden kanssa tasan, joten elokuvan pitää tuottaa elokuvateattereissa sata miljoonaa dollaria, jotta studio saa rahansa takaisin. Koska dvd:itä ei enää myydä, teatterilevityksen jälkeen rahahanat kuivuvat.
– Kyse on yhtäkkiä jättimäisestä riskistä.
Aiemman versiointi voi olla uutta ajatusta kannattavampi
Kävin katsomassa Alien: Romuluksen ystäväni kanssa, joka ei ollut nähnyt kaikkia edellisiä osia. Hän nautti näkemästään tuhosta ja visvasta, koska se tuntui hänelle uudelta.
Monet elokuvasarjan parissa kasvaneet ovat harmitelleet, että elokuva ei tarjoa mitään uutta.
Voiko tässä ajassa iso studioelokuva ottaa enää riskejä?
Totta kai voi, mutta se ei tunnu enää olevan yhtä kannattavaa kuin ennen.
Vanhoja ideoita kierrättävä Alien: Romulus tuotti kahdessa viikossa enemmän kuin sarjan edellinen osa, uutta kokeileva Alien: Covenant koko yhdysvaltalaisen elokuvateatterilevityksensä aikana.
”Pakkomielteisesti menneisyydessä piehtarointi ei takaa elokuvasarjan tulevaisuutta”, NPR:n Pulitzer-palkittu kriitikko Justin Chang kirjoitti Alien: Romulus -arviossaan. Uskoisin, että Disneyllä ollaan eri mieltä.