Unescon maailmanperintökohteeksi pyrkivällä Sunilan asuinalueella Kotkassa jyllää vanhoja mäntyjä pilaava ytimennävertäjä-niminen tuhohyönteinen.
Ihmissilmälle ilmiö näkyy maahan pudonneiden nuorten pienten oksien lisäksi männyn latvojen harsuuntumisena. Latvat ovat ikään kuin kaljuuntuneita.
Nimensä mukaisesti ytimennävertäjä syö mäntyjä tunkeutumalla niiden ytimeen vuosikasvainten sisään puiden latvoissa.
Pro Sunila huolissaan
Sunilaa ja sen arkkitehtuuria tunnetuksi tekevän Pro Sunila -yhdistyksen puheenjohtaja Anne Stocker sanoo, että Aallon rakennusten suhde luontoon ja mäntymetsään on Kotkan Sunilassa olennaista.
Hänen mielestään yksittäiset kelottuneet männyt tuskin vaikuttavat kulttuurimaiseman ilmeeseen.
Ilmiön mahdollinen laajeneminen on Stockerin mielestä jo toinen juttu.
– Silloin on oleellista, että metsätuhoa ei tapahdu. Tietenkin toivomme, että tuholaisen esiintymisellä ei ole vaikutusta maailmanperintökohteesta päätettäessä.
Tunnettu tuholainen
Kaarnakuoriaisiin kuuluva ytimennävertäjä on Suomen merkittävimpiä metsätuholaisia. Se kuuluu Suomen luontoon ja sitä esiintyy kaikkialla mäntymetsissä.
Lisäksi hyönteinen on tavallinen siellä, missä puuta varastoidaan, kuten esimerkiksi metsäteollisuusyhtiöiden puutavaraterminaalien lähistöllä.
– Pitkäaikaisilla tehdaspaikoilla ja puun varastointipaikoilla harsuuntuneita mäntyjä voi löytää jopa kilometrien säteellä. Näkymä on hyvin tavallinen erityisesti Kaakkois-Suomessa, sanoo metsänhoidon asiantuntija Juho Kokkonen Metsäkeskuksesta.
Stora Enson viestintäjohtaja Ingrid Peura kertoo, että Sunilan tehdasalueella on viime aikoina varastoitu puuta kokonaisuutena vähemmän kuin aikaisemmin.
Männyn osuus varastomääristä on vähentynyt noin kolmannekseen aikaisemmasta. Peuran mukaan puut poistuvat alueelta, kun yhtiön toiminta alueella lopullisesti päättyy.
Metsäyhtiö Stora Enso lakkautti noin vuosi sitten Sunilan sellutehtaan Kotkassa. Tästä huolimatta tehdasalueella tehdään yhä sulkemiseen liittyviä töitä.
Luonnonvarakeskus Luken tutkija Tiina Ylioja sanoo näkemiensä Sunilan asuinalueen kuvien perusteella, että ytimennävertäjän kanta vaikuttaa runsaalta.
Yleisesti ottaen hänen mukaansa tuholaisia voi olla useita satoja yhtä kaarnaneliömetriä kohti.
Ylioja sanoo, että laji ei kuitenkaan ole kovin aggressiivinen. Metsätalouden kannalta puiden kasvu vähenee ja puut jäävät pienemmäksi.
– Jos tuholaisen alueella ei ole metsätaloudellista merkitystä, puista tulee ihmisen näkökulmasta vähän oudon näköisiä. Yleensä puut ja niiden latvat eivät kuole, Ylioja sanoo.
Hän arvioi, että ytimennävertäjän runsastumista on voinut edistää lämmin kesä, jolloin tuholaisen kehitys on nopeaa. Kehitys tapahtuu varastoidussa puutavarassa kuoren alla.
– Kun tuholaiset aikuistuvat, ne lentävät eläviin mäntyihin, sanoo Tiina Ylioja.
Vanha tehdasyhteisö
Sunilan asuinalue on 1930-luvun lopulla alun perin sellutehtaan työntekijöille rakennettu lähiö. Se on Alvar Aallon laajin toteutunut työ. Alueella on kerrostaloja, omakotitaloja, johtajan asunto sekä huoltorakennuksia.
Sunilaa esiteltiin Pariisin ja New Yorkin maailmannäyttelyissä vuosina 1937 ja 1939.
Sunila on osa Alvar Aallon arkkitehtuuria edustavaa kokonaisuutta, jonka Suomi haluaisi Unescon kansainväliselle maailmanperintölistalle.