Ukrainassa asuvat lapsiperheet pakenevat nyt maasta, kun pakollinen evakuointimääräys on annettu muun muassa Pokrovskin rintaman liepeillä asuville perheille.
Suomeen on tullut Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen reilut 74 000 ukrainalaista. Tänä vuonna heitä on tullut vajaat 9 000, mutta loppuvuoden tulijamäärää ei Migrikään pysty arvioimaan.
Ukrainalaisile on järjestetty tavarankeräyksiä eri puolilla Suomea sodan alkamisesta saakka. Juuri nyt perheet tarvitsivat kaikenlaista ehjää kodin tavaraa.
Imurin, paistinpannun tai vedenkeittimen merkitys voi aueta vasta, kun sellaista ei enää ole. Harvalla sotaa paenneella ukrainalaisella on kodin tarvikkeita mukanaan.
Yhdestä huoneesta tuli koti
Olesia Antoshkina on 22-vuotias ukrainalaisnainen. Hän on tullut Rovaniemelle äidin ja veljen kanssa muutama viikko sitten. Perhe on asunut useassa maassa sen jälkeen kun Venäjän hyökkäyssota alkoi, mutta he halusivat päästä Suomeen.
– Ajattelimme, että täällä meillä on paremmat mahdollisuudet selvitä kuin muualla.
Kolmen hengen perhe asuu nyt Rovaniemellä vastaanottokeskuksessa, joka avautui noin kuukausi sitten.
Yhdessä asunnossa asuu kolmesta neljään perhettä, kukin perhe omassa huoneessaan. Olesia kertoo, että vessa, suihku ja keittiö ovat yhteiset muiden perheiden kanssa. Huoneen oven voi tarvittaessa laittaa lukkoon.
Samassa huoneessa asuminen äidin ja veljen kanssa ei ole paras mahdollinen järjestely, mutta se on riittävän hyvä, hän sanoo.
– Eikä tarvitse asua tuntemattomien kanssa.
Tänään Olesia on tullut ukrainalaisille järjestettyyn tavarankeräyspaikkaan etsimään hyllyä tai kaappia, sillä säilytystilaa ei ole huoneessa riittävästi. Kattilakin olisi tarpeellinen, ja ruokailuvälineitä hän aikoo ottaa mukaan, jos sellaisia on tarjolla.
Liinavaatehuoneessa käy kuhina
Rovaniemen Saarenkylässä sijaitseva ja Stand With Ukraine -yhdistyksen pyörittämä tavarankeräyspiste on toiminut sodan alusta saakka. Se pyörii vapaaehtoisvoimin.
Ovet avautuvat kello 16:30, minkä jälkeen ukrainalaiset kiiruhtavat keräyskeskuksen huoneesta toiseen ja ottavat mukaan mitä tarvitsevat: tuoleja, ruokapöytiä, laseja, rullalle käärittyjä karvalankamattoja, huonekasvin. Tavaroita, joista rovaniemeläiset ovat luopuneet, ja joilla ukrainalaiset yrittävän nyt luoda itselleen kodin tunnun.
Kovin kuhina käy liinavaatehuoneessa. Eripariset pussilakanat, froteiset pyyheliinat, tyynyliinat ja keittiöpyyhkeet ovat haluttua tavaraa.
Vapaaehtoisena työskentelevä Marjo Romakkaniemi järjestelee samaan aikaan takahuoneessa keräykseen tuotua tavaraa. Vaatekeräyksestä on ollut pakko luopua tällä erää, sillä vaatteiden järjestely työllisti vapaaehtoisia turhankin paljon.
– Nyt toivoisin, että joku muu ottaisi Rovaniemellä sen hoitaakseen, hän sanoo.
Ukrainalainen Anna tuli keräyspisteelle nimenomaan etsimään vaatteita. Hänellä on kolme lasta, 4- ja 10-vuotiaat sekä 11 kuukauden ikäinen. Vaatteista on jatkuva pula.
– Lapset kasvavat niin nopeasti, ja vaatteet kuluvat, hän sanoo.
Huonekasvi voi tuoda kodin tunnun
Rovaniemen keräyspiste on auki vain kerran viikossa, ja nopeimmat vievät parhaat päältä. Tuoleja, ruokapöytiä ja mattoja kannetaan koko ajan keräyspisteestä ulos ja lastataan peräkärryyn.
Pieni huonekasvi, kultaköynnös, lähtee ukrainalaisen naisen mukaan. Mies katselee sinistä räsymattoa, käärii sen lopulta rullalle ja laittaa kainaloonsa. Pikkupoika ottaa lattialta tyttönuken, jolla on paksut ruskeat hiukset ja menee sen kanssa takapihalle leikkimään.
22-vuotiaalla Olesialla on yksi oma toive: kunpa jostakin saisi polkupyörän. Heti perään hän lisää, ettei ihmisillä tietenkään ole pyöriä noin vain pois annettavaksi, ja että hän on joka tapauksessa kiitollinen jo nyt.
Mutta jotain pientä tavaraa voisi kotiin viedä, hän pohtii.
– Jotakin, joka tekisi huoneestamme vähän kotoisamman.