Kalojen lemmenleikit kiinnostavat tutkijoita – kymmenet siiat saavat vatsaansa lähettimen

Kokemäenjoen siikakanta on pääosin istutusten varassa, mutta kala lisääntyy myös omin voimin. Kutupaikoista kerätään nyt lisätietoja.

Siikoja ui vedessä Itä-Suomen yliopiston tekemässä kalatutkimuksessa.
Siianpoikasia Itä-Suomen yliopiston kalatutkimuksessa. Arkistokuva. Kuva: Toni Pitkänen / Yle
  • Antti Laakso

Kokemäenjoen ja sen edustan merialueen siikojen kutua ja liikkumista selvitetään uuden tekniikan avulla.

Luonnonvarakeskus (Luke) asentaa lähiaikoina 50 siian vatsaonteloon pienen lähettimen. Näiden kalojen kulkua Kokemäenjoessa ja Porin edustan merialueella tutkitaan vedenalaisilla akustisilla vastaanottimilla eli hydrofoneilla.

– Nukutetun siian vatsaan tehdään pieni viilto, josta lähetin laitetaan sen vatsaonteloon. Sen jälkeen vatsa laitetaan kiinni tikillä. Kala ei kokemustemme mukaan kärsi operaatiosta, ja tähän liittyvää kuolleisuutta tai vaikutusta kalojen liikkumiseen ei ole havaittu, Luken tutkija Lari Veneranta kertoo.

Veteen kymmeniä hydrofoneja

Vastaanottimia puolestaan sijoitetaan jokeen ja mereen kaikkiaan 40, jolloin saadaan hyvä kuva kalojen liikkumisesta aina Harjavallan padolle saakka.

Yksittäinen vastaanotin saa tietoa vähintään sadan metrin matkalta, eli joen keskelle sijoitettava hydrofoni pystyy tallentamaan tiedot joen koko leveydeltä. Joesta laitteet kerätään pois syksyllä, mereltä keväällä.

Veneranta sanoo, että tarkoituksena on saada lisää tietoa siikojen käyttäytymisestä ja selvittää, missä siika kutee Kokemäenjoessa. Pääosa alueen siikakannasta on istutettua, mutta tiedossa on, että siika on myös onnistunut lisääntymään luontaisesti.

Siikasaaliit pienentyneet

Kun tietoa on kertynyt lisää, voidaan parantaa siian lisääntymisedellytyksiä joessa.

Siika on ollut aiemmin erittäin merkittävä pyyntikala, mutta saaliit ovat pienentyneet. Pyynnin huippuvuodet olivat 90-luvulla.

Siikaa ovat jo pitkään uhanneet jokien patoaminen ja vesien tilan heikentyminen. Myös hyljekannan kasvu verottaa siikakantoja.

Kutu syksyllä

Siika kutee Kokemäenjoessa marraskuun alussa, 1–4 metrin syvyydessä. Paras kutupaikka on nykytietämyksen mukaan sellainen sora- tai kivipohjainen alue, jossa vesi virtaa 0,2–0,8 metriä sekunnissa.

Mäti painuu joen pohjaan ja parhaassa tapauksessa kiinnittyy paikkaan, jossa olosuhteet ovat otolliset. Poikaset kuoriutuvat jäidenlähdön aikaan.

Siian käyttäytymistä tunnetaan Lari Venerannan mukaan huomattavasti huonommin kuin esimerkiksi lohen ja taimenen elämää.

Nyt tehtävä tutkimus voi jälkikäteen näkyä myös kalastajien pyydyksissä: ainakin jokunen kalastaja tai siian perkaaja voi yllättyä.

– Laite koteloituu kalan vatsaonteloon. Joku saattaa siis myöhemmin saada siian, jolla on vatsassa pieni musta kapseli, Veneranta sanoo.