Tampereen yliopisto hyödyntää robottikoiraa ihmisen ja robotin vuorovaikutuksen tutkimuksessa. Spot-robotin antamaa tietoa voi käyttää muun muassa entistä miellyttävämpien ja helppokäyttöisempien robottien kehittämiseen.
Spot ei tosin suoranaisesti näytä koiralta, koska sillä ei ole päätä eikä lainkaan häntää.
Spot on erittäin hyvä liikkumaan. Se kykenee laskemaan ja oppimaan, miten edetä neljällä jalallaan erilaisissa maastoissa ja olosuhteissa. Yksi heikkous sillä on, nimittäin lasiovet. Niitä se ei havaitse.
– Eräässä tutkimuksessa Spot rikkoi Hervannan kampuksen lasioven. Yliopisto ei siitä välttämättä hirveästi tykännyt, mutta nyt tiedämme tämänkin asian, naurahtaa yliopistonlehtori Aino Ahtinen.
Spotia ohjaavat tabletillaan Tampereen yliopiston robostudiolaiset. Spotia ei saa silittää eikä siihen saa koskea robotin liikkuessa. Robotissa on erittäin vahvat moottorit, ja esimerkiksi sormi sen nivelten väliin puristuessaan kokisi kovia. Tilannetta varmistaa turvahenkilö.
Spoteja hyödynnetään esimerkiksi teollisuuden mittaus- tai kuvaustehtävissä olosuhteissa, jotka voisivat olla ihmiselle liian vaarallisia.
Tampereen yliopiston Hervannan kampuksen Robostudio hankki Spotin pari vuotta sitten. Se maksoi noin 100 000 euroa.
– Yliopistolla sitä käytetään lähes kaikkeen muuhun kuin mihin Spot on tarkoitettu, kuvaa Ahtinen.
Tähän Spotia käytetään
Syyskuun alussa Spot vietiin ensimmäistä kertaa tapaamaan sorkkaeläimiä Ahlmanin maisemiin Tampereelle. Vaikka kyseessä oli tempaus eikä varsinainen tutkimustilanne, tutkijat saivat tästäkin kohtaamisesta uusia ideoita.
Aiemmin Spot on toiminut esimerkiksi ikäihmisten liikuttamisen apuna tamperelaisissa hoivakodeissa, joissa Spotin johdolla on tehty koirakävelyitä. Se on toiminut myös lasten liikuttajana Varalan urheiluopistolla, jossa lapset ovat saaneet kisata Spotia vastaan erilaisissa kilpailuissa ja aktiviteeteissa.
Aiemmissa tutkimuksissa ikäihmisten ja Spotin välillä on saatu tietoa siitä, mitä ihmiset haluavat tietää roboteista ja mitä he jo tietävät.
Niin sanotun robottilukutaidon kehittämistarpeita tutkitaan nyt myös Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa Lapin, Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen voimin.
Tutkimusta ja robottikohtaamisia tarvitaan Ahtisen mukaan siinä todennäköisessä tulevaisuuden kuvassa, jossa robotteja on esimerkiksi hoivatyössä nykyistä laajemmin.
– On hyvä tutkia, mitä tukea ikäihmiset tarvitsevat ja mistä he ovat kiinnostuneita, ettei vain yhtäkkiä tuoda robotteja hoitamaan ihmisiä. Se voi olla pelottavaa, jos ei ole ennestään tietoa roboteista, yliopistonlehtori Aino Ahtinen sanoo.
Tarpeeksi kaukana ihmisestä
Se on tiedetty jo pitkään, että ihminen suhtautuu myönteisesti ihmismäiseen robottiin, kunhan robotti ei muistuta liikaa ihmistä.
Tällöin robottia pidetään usein pelottavana tai muuten epämiellyttävänä. Ilmiötä kutsutaan termillä uncanny valley eli outo laakso.
Esimerkkinä onnistuneesta robottimuotoilusta Ahtinen mainitsee Strashipin ruokarobotit, jotka kuljettavat ostoksia Suomessakin.
– Ne eivät ole liian suuria, vaan kyseessä on helposti lähestyttävä ja kivan näköinen ”ötökkä”, joka herättää enemmän empatiaa ja auttamishalua kuin esimerkiksi aggressiivisuutta tai pelkoa.
Myös Spot on Ahtisen mukaan aiheuttanut ihmisissä hyvin positiivisia tuntemuksia. Sama oli havaittavissa syyskuun tempauksessa, jossa vasikat kohtasivat ensimmäistä kertaa Spotin.
Sähköpaimeneksi?
Palataanpa siis vielä vasikoiden aitaukselle. Keltamusta robotti tallustelee aitauksen viereen. Aitauksen sisällä olevat vasikat eivät heti huomaa keskikokoisen koiran korkuista tulijaa. Monikymmenpäinen ihmisjoukko ja yksi oikea koira seuraavat tarkasti ensikohtaamista.
Vasikat kerääntyvät yksitellen katselemaan ja erityisesti haistelemaan Spotin suuntaan. Lopulta kaikki, ihmiset ja eläimet, toljottavat rivissä robottia.
Vasikoiden katse herpaantuu vain, kun ihmisjoukosta kuuluu voimakas aivastus. Sitten ne tuijottavat robottia taas niska kyyryssä aidan raosta.
Kohtaaminen oli Aino Ahtisen mukaan hyvin mielenkiintoinen, sillä vasikoiden huomio pysyi kiinnittyneenä Spotiin varsin pitkään.
Vaikka kyseessä oli tempaus eikä tutkimus, heräsi Ahtisen mielessä kuitenkin heti ajatuksia mahdollisista sovellutuksista.
– Voisiko robottia käyttää eläinten paimentamiseen?