Kerrostalokaksio on Vasemmistoliiton kansanedustajan Anna Kontulan ja hänen puolisonsa Helsingin asunto. Se on niukasti kalustettu. Keittiöstä löytyy kaksi tuolia, jotka siirrämme haastattelua varten olohuoneen keskilattialle.
Anna Kontula asuu Kontulassa.
– Kansanedustajan on hyvä asua sen kansan parissa, jota katsoo edustavansa. Siksi Kontula sopii minulle täydellisesti Helsingin-kodiksi.
Meillä on vajaat kaksi tuntia aikaa puhua tunteista ja ekokatastrofista. Sen lisäksi pitää ehtiä pissattamaan Italian vesikoira Roosa.
Pienikin vastoinkäyminen voi romahduttaa
Anna Kontulan mielestä suomalaiset suhtautuvat elämään liian tunteellisesti. Hän sanoo, että Suomi on yliemotionalisoitunut.
Normaalien ihmisten välisten konfliktien ja arjen kitkan edessä emme pyri ratkaisemaan itse ongelmia, vaan käännymme kohti omia tunteitamme, hän väittää.
– Meistä on tullut terapiakansalaisia. Pienikin elämän vastoinkäyminen voi romahduttaa sängyn pohjalle eikä sieltä selvitä ylös ilman itseapuoppaita, terapiaharjoituksia tai ammattiapua, Kontula kuvailee.
Kontulan mukaan tunnepuhe on vallannut liikaa tilaa myös politiikassa. Osa poliitikoista tekee hänen mukaansa päätöksiä aidosti tunne edellä, osa käyttää tunnepuhetta hyväkseen saadakseen aikaan toivottuja päätöksiä.
Hän uskoo, että tunnepuhe tuottaa huonoja poliittisia päätöksiä. Tunteista puhuminen toimii savuverhona, jonka takana ongelmien todelliset syyt jäävät hoitamatta.
Ihmisten todellista ilmastohuolta ratkotaan hoitamalla heidän tunteitaan
Anna Kontula
Esimerkiksi Kontula ottaa ilmastonmuutoksen. Hän korostaa, että synkeiden tulevaisuudennäkymien edessä on luonnollista tuntea ahdistusta, surua tai vihaa.
Ilmastonmuutos ja uhkaava ekokatastrofi eivät ole mitään ”elämän pieniä vastoinkäymisiä”.
– Ongelma on siinä, että ihmisten todellista ilmastohuolta ratkotaan hoitamalla heidän tunteitaan, ei itse huolen aiheuttajaa, Kontula sanoo.
Uutta Kadonneen järjen metsästys -kirjaansa varten hän selvitti, millaisia palveluja nuorille tarjotaan ilmastoahdistuksen torjuntaan. Tarjolla oli lukuisia projekteja ja hankkeita, jossa opetetaan lapsia ja nuoria elämään pahojen tunteidensa kanssa.
– Eli sietämään ilmastoahdistusta ja ympäristösurua. Sen sijaan en löytänyt yhtään hanketta, jossa nuori voisi matalalla kynnyksellä mennä istuttamaan puita tai perkaamaan ojaa, Kontula kertoo.
Kansakunta ei vaikuta kriisejä kestävältä
Kontula maalaa ihmiskunnan tulevaisuutta synkillä sävyillä. Hänen mukaansa jatkuvaan kasvuun perustuva talousmalli törmää vääjäämättä seuraavan sadan vuoden aikana luonnon asettamiin rajoihin.
– Fossiilisten polttoaineiden aika tulee päätökseensä, jonkinlainen katkos on edessä.
Kontula tunnustautuu kommunistiksi. Se ei tarkoita, että hän haikailisi Neuvostoliiton tai sen ajan itäblokin talouspolitiikan perään. Reaalisosialistiset valtiot ryöstivät ja riistivät luontoa vähintään yhtä estottomasti kuin läntiset kilpailijansa.
Edessä on aika, jolloin pitää jakaa niukkuutta.
Anna Kontula
Jos markkinatalous pystyy kehittämään ratkaisut, joilla uhkaava ekokatastrofi pystytään estämään, toivottaa Kontula ne tervetulleiksi. Näyttöjä ei hänen mukaansa ole. Sekä markkinat että poliitikot ovat kyvyttömiä muuttamaan suuntaa.
– Meillä on poliittinen päätöksentekojärjestelmä, joka on kehitetty kasvavan talouden hedelmien jakamiseen. Mutta edessä on aika, jolloin pitää jakaa niukkuutta, Kontula sanoo.
Kontulan mukaan tulevat vuosikymmenet tarjoavat meille lisää kriisejä, konflikteja ja sotia. Niistä emme hänen mielestään selviä omaan itseen käpertymällä.
– Jos käännämme pienetkin ongelmat omiin tunteisiimme, niin miten me selviämme siitä toinen toistaan seuraavien shokkien tulvasta, joka meitä odottaa? Ainakaan nyt tämä kansakunta ei vaikuta kovin resilientiltä (kriisejä kestävältä), Kontula pohtii.
Aristoteelista järkeä politiikkaan
Kirjassaan Anna Kontula peräänkuuluttaa lisää järkeä poliittisten päätösten tekoon.
Tällä hän ei tarkoita suoraviivaista, numeroihin perustuvaa rationaalisuutta, vaan järkeä joka ottaa huomioon myös päätösten sosiaaliset ja eettiset seuraukset.
Kontula nostaa poliittisen keskustelun ihanteeksi antiikin filosofin Aristoteleen retoriikan. Siinä keskeistä on eri mieltä olevien ihmisten vakuuttaminen omilla järkevillä argumenteilla.
– Nykyään poliittinen puhe suuntautuu valitettavan usein samaa mieltä oleville. Tarkoituksena on pikemminkin tarve erottautua kilpailevista ryhmistä kuin saavuttaa yhteisymmärrystä.
Kaalimummoista mallia
Kontula kertoo nuorena suhtautuneensa halveksuvasti kaikenkaltaiseen pieneen maailmanparannuspuuhasteluun. Mutta nyt, miltei viisikymppisenä, hän näkee pienten tekojen merkityksen toisella tavalla.
– Suuret yhteiskunnalliset muutokset alkavat usein, tai aina, yksittäisten ihmisten pienistä teoista.
Kontulan mielestä voisimme tässä ajassa ottaa mallia Venäjän kaalimummoista.
Mummot ovat viljelleet kaalia pikku palstoillaan läpi historiallisten murrosten, tsaarin ajoista Neuvostoliittoon ja Putinin Venäjään.
– Monesti heille on sanottu, että lopettakaa nyt jo nuo surkeat pikku viljelmänne. Mutta mummot vaan viljelevät ja pitävät itsensä ja sukulaiset kaupungeissa kaalissa, Kontula kuvailee.
– On erittäin resilientti tapa järjestää elämää, kun tuottaa ruokansa osittain itse.
Pesutuvat takaisin?
Kontula uskoo, että luonnonvarojen ehtyessä järkevä tapa selvitä eteenpäin on jakaa niitä enemmän toisten ihmisten kanssa.
Esimerkki tulee taas historiasta. Kun Suomi kaupungistui, keksittiin asunto-osakeyhtiö, jossa asioita hoidettiin yhteisöllisesti. Kerrostaloihin rakennettiin yhteiset kylmäkellarit, saunat, pesutuvat ja varastotilat.
– Se oli silloin normaalia suomalaista elämää. Sittemmin siitä on etäännytty, kun useimmilla on omat pesukoneet ja saunat. Nykyisen kriisin edessä on järkevää palata jakotalouteen, Kontula sanoo.
Jakamalla voitaisiin vähentää esimerkiksi autojen määrää. Tilastokeskuksen arvion mukaan autot seisovat paikallaan ja käyttämättöminä keskimäärin 90 prosenttia vuodesta.
Jos niiden käyttöastetta voitaisiin nostaa vaikka viiteenkymmeneen prosenttiin, tarvittaisin vain viidesosa nykyisestä automäärästä, Anna Kontula laskeskelee.
Turvallinen tila synnyttää turvatonta tilaa
Kello käy ja vesikoira Roosa odottaa jo vuoroaan. Vielä ehdimme puhua turvallisesta tilasta.
Anna Kontula kannattaa turvallista tilaa siinä määrin, kun sillä tarkoitetaan perinteisiä hyviä käytöstapoja.
– Ihmisiä pitää kohdella kunnioittavasti ja sosiaaliset tilanteet pitää rakentaa niin, että kaikki voivat olla niissä pelkäämättä.
Demokratia ei voi toimia ilman erimielisyyden sietämistä.
Anna Kontula
Mutta jos turvallisella tilalla tarkoitetaan sitä, että kaikkien äänessä olevien pitää olla samaa tai melkein samaa mieltä, silloin demokratia ei voi Kontulan mukaan toimia.
– Suomessa on tällainen konsensus-fetissi, että me jotenkin vierastetaan eri mieltä olemista. Ja se on demokratian kannalta kammottava tilanne. Demokratia ei voi toimia ilman erimielisyyden sietämistä.
Kaikkein hankalinta on, jos turvallisen tilan periaatteiden nojalla suljetaan joitain ”väärää mieltä” olevia puhujia kokonaan pois keskustelusta.
– Silloin synnytetään äärimmäisen turvatonta ja epädemokraattista tilaa, Kontula sanoo.
En ole yhteiskunnallisen ajattelun kirkkain tähti. Mutta olen riittävän hyvä.
Anna Kontula
Anna Kontula on päättänyt, ettei enää vuoden 2027 vaaleissa asetu ehdolle eduskuntaan.
Hän sanoo, että olo on omituinen joka kerta, kun astuu Mannerheimintieltä sisälle eduskuntaan.
– Tuntuu kuin astuisi johonkin rinnakkaistodellisuuteen. Vanhaan valokuvaan tai 1980-luvun viattomuuden aikaan, jolloin ekokatastrofin uhasta ei vielä tiedetty.
Keskustelu eduskunnassa pyörii Kontulan mukaan edelleen talouskasvun, valtionvelan ja täystyöllisyyden pyhässä kolminaisuudessa. Maailman ja Suomen oletetaan jatkavan loputtomalla kasvu-uralla, kunhan talous vaan saadaan kuntoon.
Anna Kontula aikoo eduskunnan jälkeen nauttia kolme vuotta kansanedustajan sopeutumiseläkettä ja kirjoittaa tietokirjan anarkismista.
Hän opiskelee parhaillaan sosionomiksi ja aikoo sopeutumiseläkkeen jälkeen rahoittaa kirjoitustyötään satunnaisilla sosiaalialan töillä.
– En ehkä ole yhteiskunnallisen ajattelun kirkkain tähti, mutta olen riittävän hyvä. Uskon, että pystyn kirjoittamalla tuottamaan enemmän poliittista lisäarvoa kuin mihin pystyisin eduskunnassa.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella
Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostilla osoitteeseen tuomo.bjorksten@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.