Syyllisyys. Se painaa mahdollisesti jopa päästöjä enemmän, kun seuraa keskustelua ilmastonmuutoksesta. Syytellään toisia tai itseä.
Monet ovat kuulleet väitteen lapsi on suurin ilmastosynti, mutta tutkimusprofessori ja Väestötutkimuslaitoksen johtaja Anna Rotkirch tarjoaa vanhemmille synninpäästön.
Rotkirch sanoo, että kyseinen väite perustuu tutkimukseen, joka ei kestänyt lähempää tarkastelua.
Asiaa käsitellään myös Markku ja Kerttu – Toivoa etsimässä -ohjelmassa.
Kyseenalaiseksi sanottu tutkimus on päästänyt valloilleen ajatuksen, että isäksi tai äidiksi muuttuva ihminen on vastuussa hankkimansa lapsen päästöistä.
Jos niin olisi, sinunkaan hiilijalanjälkesi ei olisi sinun vaan se kuuluisi vanhemmillesi. Saman logiikan mukaan myös vanhempasi olisivat vapaita, koska isovanhemmat – ketjua voisi jatkaa loputtomiin.
Tämän logiikan perusteella sukupolvet itsessään eivät ole päästöjen syy.
Väite yrittää sanoa, että lasten saaminen lisää kulutusta. Syyllistä voi hakea Prismoista, temuista ja etelänlomilta, mutta kuluttajienkin jahtaaminen johtaa harhaan.
57 yritystä tuottaa 80 prosenttia maailman päästöistä.
Sitran hiilijalanjälkilaskuri auttoi ymmärtämään, että emme suinkaan aina ole itse vastuussa päästöistämme – kuluttaja on usein vaihtoehtojen vanki. Toisinaan vaikutusmahdollisuudet ovat suorastaan olemattomat.
Jos kerrostaloasujan taloyhtiö vaihtaa lämmitysjärjestelmän ekologiseen, asukkaan päästöt putoavat, vaikka hän itse ei tee pienintäkään elämäntapamuutosta.
Jos kaikki tavarat ja palvelut ovat päästöttömästi tuotettuja, kuluttajan päästöt ovat nolla.
Vastuu on pääasiallisesti yrityksillä.
Kuluttajien syyllistäminen ja etenkin syyllistyminen on siis turhaa. Vastuu on pääasiallisesti yrityksillä.
Nykyään 57 yritystä tuottaa 80 prosenttia maailman päästöistä. Kärjessä keikkuvat ”suuret saastuttajat” eli USA:n, Lähi-idän ja Euroopan öljyjätit, venäläinen Gazprom sekä Kiinan ja Intian hiilimörssärit.
Jos nuo yritykset muutettaisiin hiilineutraaleiksi, ilmastokriisi olisi pitkälti sillä ratkaistu, koska 80 prosenttia kaikista ihmisten aiheuttamista päästöistä katoaisi.
Vapaaehtoisille ilmastoteoille pitää tietenkin antaa täydet pisteet, ne aidosti vaikuttavat, mutta eivät riitä ratkaisemaan systeemistä ongelmaa.
Taitavaa sumutusta
Lopulta kyse on pelisäännöistä. Niin kauan, kun puhdas on kallista ja likainen halpaa, päästöt kasvavat ja eriarvoisuus lisääntyy. Tätä peliä ylläpidetään esimerkiksi tukirahoilla ja politiikalla.
The Guardianin mukaan ympäristölle haitallisia tukia jaetaan maailmanlaajuisesti vähintään 2,6 biljoonaa dollaria.
Öljyjätit vastustavat pelisääntöjen muutoksia keinoja kaihtamatta.
Etenkin öljyjätit vastustavat pelisääntöjen muutoksia keinoja kaihtamatta; kylvetään epäilystä, vedotaan syviin tuntoihin ja valehdellaan taitavasti. Se tehoaa.
Disinformaation tarkoitus on mm. hidastaa poliittista päätöksentekoa.
Pelisääntöjen pysyessä ennallaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä voidaan jatkaa kuten ennenkin.
Samalla vaihtoehtoisten tuotteiden hinnat pysyvät korkeina, jolloin ne helposti jäävät varakkaampien ihmisten vaihtoehdoksi. Esimerkiksi Suomessa sähköauto on edelleen parempiosaisen vapaaehtoinen etuoikeus.
Koska kyse on rahasta, varakkaat voivat halutessaan osallistua ilmastotalkoisiin, mutta köyhemmät eivät. Tämä erotteleva asetelma vaikuttaa myös mielikuviin.
Ikävimmillään köyhästä voidaan muovata välinpitämätön vastuunpakoilija. Silloin kahtiajako uhkaa syventyä entisestään ja ”vihreys” muuttuu poliittiseksi luokkasymboliksi, vaikka kestävyyden pitäisi olla kaikkia hyödyttävä lähtökohta.
Huomion siirtäminen kuluttajiin voi saada ihmiset syyttelemään toisiaan. Samalla voi unohtua suurien saastuttajien merkitys.
Pöly laskeutuu
Tilanne ei silti ole toivoton. Pelisäännöt muuttuvat ja yritykset sen mukana.
EU:n päästökauppa on merkittävä saavutus. Kun ilmakehää lämmittävälle hiilelle päätettiin lyödä hinta, vanhanaikaisista polttoaineista tuli kalliimpia. Samalla aurinko- ja tuulienergia pääsivät kisaan mukaan.
Seuraukset tuntuvat kaikkialla.
SSAB:n terästehdas Raahessa, joka tupruttaa suunnilleen yhtä paljon kuin kaikki Suomen henkilöautot yhteensä, on muuttumassa päästöttömäksi. Tapaus on oppikirjaesimerkki, miten politiikka voi vauhdittaa teollisen mittakaavan muutoksia.
Pitää painottaa, että kuluttajakaan ei ole täysin vastuusta vapaa, koska päättäjät tarvitsevat tukea. Kuluttaja saa siis nostaa jalat pöydälle heti, kun tuki on annettu.
Näyttää siltä, että suurin osa maailman väestöstä on osansa tehnyt.
Maailmanlaajuisesti neljä viidestä ihmisestä haluaa enemmän ilmastotekoja, maailman suurimmat sijoittajat myös. Paavi Franciscus vetosi ilmaston puolesta lähes 10 vuotta sitten. Suomessa jopa polttoaineala vaatii hallitukseltamme enemmän.
Eli kansalaismielipide, uskonto ja bisnes katsovat samaan suuntaan, mihin tiede on osoittanut jo vuosikymmeniä.
Silti lainsäädäntö laahaa perässä.
YK:n ilmastokokouksissa on laadittu yhteisiä, maailmanlaajuisia pelisääntöjä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi jo 30 vuotta. Dubain ilmastokokouksessa selvisi, että öljyalan pieni, mutta vaikutusvaltainen joukko oli jälleen heittänyt hiekkaa ladulle.
Näiden kaikkien tietojen valossa lapsia suurempi ilmastosynti onkin muutoksen hidastaminen. Myös meillä Suomessa.
Kerttu ja Markku – Toivoa etsimässä -sarjassa keskitytään ilmaston kannalta positiivisiin kehityskulkuihin ja ihmisiin, jotka tekevät parhaansa maailman tilan parantamiseksi. Kaikki jaksot ovat nähtävissä Yle Areenassa.
Juttua korjattu 3.10. klo 4:00: Triljoona korjattu biljoonaksi. Englanniksi triljoona tarkoittaa biljoonaa.