Kun Ilon Adlercreutz tapaa entisen musiikinopettajansa Marina Lindholmin ensimmäistä kertaa sitten lukioaikojen, on tapaaminen täynnä naurua ja kyyneliä. He halaavat, nauravat ja puhuvat toistensa päälle.
Rohkaisun ja kehujen saaminen on tärkeää kaikille. Nuorten elämän ne saattavat muuttaa. Opettajana Marina Lindholm tiedostaa tämän hyvin, ja Ilon on tästä elävä esimerkki.
Varovainen oppilas, joka oli kiinnostunut musiikista
Kun Ilon aloitti lukion Kauniaisissa, ei hän tuntenut juuri ketään ja piti kiinnostuksensa musiikkiin omana tietonaan. Hän panosti kouluun paljon ja vietti vapaa-aikansa laulaen ja kirjoittamalla kotona kappaleita omaksi ilokseen ja julkaistakseen ne Youtube-kanavallaan.
Marina on työskennellyt musiikinopettajana yli 30 vuotta. Hän on tottunut huomaamaan oppilaiden kiinnostuksen musiikkiin ja rohkaisemaan heitä eteenpäin, jos on tarpeen. Näin tapahtui myös Ilonin kohdalla.
Nyt Ilon on vakiinnuttanut asemansa artistina ja lauluntekijänä, ja hänellä on suuren levy-yhtiön tuki takanaan. Vuodesta 2020 hän on julkaissut kappaleita englanniksi, kuten debyyttisingle Selfish loven ja radiohitti Tobaccon. Tänä vuonna hän julkaisi ensimmäisen suomenkielisen kappaleensa. Sen lisäksi hän on kirjoittanut lauluja muille artisteille, muun muassa Mirellan superhitin Timanttei.
On kulunut yli viisi vuotta siitä, kun Ilon ja Marina viimeksi tapasivat.
– On ollut todella upeaa seurata sinua ja uraasi. Muistan, kuinka hienoa oli, kun kerroit koulussa saaneesi levytyssopimuksen. Ja ajattele, nyt saat tehdä juuri sitä, mitä haluat! Jännittääkö sinua yhä nousta lavalle? Marina kysyy Ilonalta.
– Tietysti tunnen yhä adrenaliinin lavalla, mutta nyt se on erilaista. Aiemmin minua hermostutti, lähteekö minusta mitään ääntä, osaanko ollenkaan laulaa, Ilon sanoo.
Jännitystä ennen esiintymistä
Nykyään Ilon tietään kokemuksesta, että ääni toimii, joten hän ajattelee enemmän läsnäoloaan esiintyessään.
– Nyt keskityn enemmän antamaan yleisölle hyvän kokemuksen, hän sanoo.
– Näin jälkikäteen tajusin, että et koskaan tuonut itseäsi esiin, vaan olit enemmän syrjäänvetäytyvä. Ja silti astuit rohkeasti esiin ja esiinnyit, kun oli sen aika. Et ehkä kertonut minullekaan suoraan, kuinka hermostunut olit ja miltä sinusta tuntui ennen esiintymistä, Marina sanoo.
– Ei, sitä en tehnyt. Olen miettinyt jälkikäteen, mahdatko tietää, miten suuri vaikutus sinulla oli minuun. Ja minulle on tärkeää, että tiedät. Opettajat ovat aina olleet tärkeitä minulle.
– Nyt alkaa huuli väpättää. Mutta olet oikeassa. En ole oikein koskaan ajatellut sitä, koska opettaminen on ammattini, johon tunnen intohimoa, Marina sanoo.
Marina kertoo, että yrittää aina ottaa selville uusista oppilaista, ketkä ovat erityisen kiinnostuneita musiikista.
– Kun näen, että joillakin oppilailla on erityistä kiinnostusta, yritän ottaa heidät mukaan kaikkeen mahdolliseen lukiovuosien aikana. Minulla on tapana vitsailla, että nyt ette pääse minusta eroon, nyt se on menoa!
– Tuon muistan kuulleeni, Ilon nauraa.
Ensimmäinen esiintyminen yleisön edessä koulussa
Marina huomauttaa, että hänen mielestään koulu on paikka, missä oppilaat pääsevät astumaan esiin ja kasvamaan, mutta samalla se ei ole ollenkaan niin helppoa.
– Opettajana on helppo ajatella, että ei se nyt ole niin vaarallista oppilaalle nousta seisomaan ja laulaa vähän. Mutta emme me pysty kuvittelemaan sitä kauhua ja pelkoa, jota te oppilaina tunnette, kun astutte esiin ja laulatte kavereidenne edessä, sanoo hän Ilonille.
Ilonin mukaan mittasuhteet olivat lukiossa ihan erilaiset kuin aikuisena.
– Minä esiinnyin ensimmäistä kertaa yleisön edessä juuri koulussa. Se oli iso juttu.
Jälkikäteen ajateltuna Ilon arvostaa sitä, että hän sai mahdollisuuden kehittyä kaikessa rauhassa lukiossa ja tehdä yhden asian kerrallaan.
– Jos en olisi kokenut sitä, saanut rohkaisua ja mahdollisuuden seistä lavalla, en tiedä, olisinko nyt tässä tilanteessa, Ilon nauraa.
– Todella ihana ja hauska kuulla! Tuota ei tule ajatelleeksi musiikinopettajana, kun järjestää opetusta, konsertteja ja harjoituksia, Marina tuumii.
Turvallinen ympäristö
Ilon nostaa myös esiin Marinan osaamisen opettajana.
– Sait meidät kaikki musiikin kanssa puuhailevat ymmärtämään, että ei ole mitään vaaraa. Tuntui, että oli turvallisessa ympäristössä, että sekä opettajat että oppilaat olivat turvallisia meille, jotka esiinnyimme. Mutta samalla teit kaikista konserteista lähestulkoon festivaaleja ja näytit, että oli tärkeää, että niistä tuli hyviä. Tuli tunne, että kaikki sujui bändin ja kaiken tekniikan kanssa.
– Olen aina ajatellut, että tehtäväni musiikinopettajana on tasoittaa tietä teille. Minulla on tapana sanoa kollegoilleni, että en pyydä ylimääräistä harjoitteluaikaa, jotta kaikki olisi täydellistä, vaan jotta oppilaat tuntisivat olonsa turvalliseksi. Ja jos minua ei tarvita, kun olette lavalla, on kaikki mennyt aika hyvin, Marina sanoo.
– Uskon, että saamani tuki ja kannustus ovat suurimmat syyt siihen, että teen musiikkia nyt. Minua pitää vähän tyrkkiä ja tehdä asiat vähän vähemmän vakaviksi, jotta uskallan. Ja sen sinä teit, Ilon toteaa.
Muista kehua
Marina lopetti yli 30-vuotisen uransa musiikinopettajana Kauniaisissa pari vuotta sitten ja työskentelee nyt Svenska Folkskolans Vänner -nimisessä yhdistyksessä. Tarkoituksena on käynnistää koulujen välinen verkosto BRAVO, joka tukee taideaineiden opettajia. Vuodesta 2007 hän on toiminut osa-aikaisena musiikkipedagogiikan lehtorina Sibelius-Akatemiassa, ja se jatkuu edelleen.
– Sanon edelleenkin, että on tärkeää rohkaista oppilaita ja muistaa kehua heitä. Siihen kannustan opiskelijoitani SIbelius-Akatemiassakin.
Samalla hän huomauttaa, että kehun pitää olla aitoa ja ansaittua, jotta se ei menetä merkitystään. Ja jotta oppilas kehittyisi, täytyy opettajan uskaltaa antaa myös rakentavaa palautetta ja nostaa esille sellaisia asioita, joissa on vielä parantamisen varaa.
Pedagogina Marina haluaa painottaa, että on tärkeää palvella kaikkia oppilaita niin hyvin ja laajasti kuin mahdollista.
– Haluan tukea kaikkia oppilaita. Kaikkia pitää rohkaista löytämään musiikki riippumatta siitä, onko kyse niistä, jotka haluavat ja osaavat tehdä musiikkia vai onko kyse siitä, että edistää elinikäistä kiinnostusta musiikkiin kuuntelijana tai konsertissa kävijänä, Marina jatkaa.
Sijaisopettaja
Ilon kertoo kokeilleensa viimeisen vuoden aikana myös opettajan roolia ja on tehnyt musiikinopettajan sijaisuuksia.
– Viime vuonna työskentelin juuri ennen joulujuhlaa pari päivää musiikinopettajan sijaisena eräässä koulussa. Ja oli valtavasti asioita hoidettavana, harjoituksia koordinoitavana ja johtoja yhdistettävänä. Ajattelin, että herrajumala, millainen vastuu teillä opettajilla on, Ilon nauraa.
– Minulla on tapana sanoa, että minulta ei koskaan pidä kysyä joulukuussa, onko kivaa olla musiikinopettaja, sillä vastaus saattaa olla kieltävä. Kannattaa kysyä tammikuussa, kun stressi on helpottanut, koska silloin se on maailman paras ammatti, Marina nauraa.
Ilon Adlercreutz on mukana Hyvin sanottu -keskustelufestivaalilla keskustelemassa kehumisesta. Yle lähettää keskustelun suorana Areenassa 27.9. klo 14.30. alkaen.
Svenska Ylen artikkelin pohjalta kääntänyt Mia Gertsch.