Ilmastoa pilaavaa, ihmisen tuottamaa hiilidioksidia otetaan 2030-luvulla mahdollisesti talteen merkittäviä määriä. Suomi voi tässä bisneksessä olla voittajien joukossa, VTT:n teollisuus ja vety -tutkimusalueen johtaja Antti Arasto uskoo.
Alun perin ilmakehästä peräisin olevan hiilidioksidin hyödyntämiseen on kaksi tietä: se otetaan talteen ja varastoidaan tai muutetaan hyötykäyttöön kuten e-polttoaineiksi.
Varsinkin hyötykäyttö vaatii paljon uusiutuvaa energiaa, aurinkoa ja tuulta. Siinä suhteessa Suomi ja Ruotsi ovat Iberian niemimaan eli Espanjan ja Portugalin ohella ykkösalueita Euroopassa.
– Toinen tekijä on se, että meillä on biopohjaista hiilidioksidia, mitä suinkaan kaikkialla Euroopassa ei ole, Arasto sanoo.
Biopohjaista hiilidioksidia tulee metsäteollisuudesta vuosittain 20 miljoonaa tonnia. Pistemäisiä kaasun lähteitä siis piisaa.
– Jos jossain kannattaa tuottaa sähköpolttoaineita, Suomi ja Ruotsi ovat globaalistikin mielenkiintoisimpien joukossa. Täällä pystyttäisiin siihen kustannustehokkaasti, nimenomaan uusiutuvan sähkön tuotantoon perustuen, Arasto sanoo.
Vantaan Energialta ”merkittävä päänavaus”
Vantaan Energian ilmoitus hiilidioksidin talteenotosta ja laivaamisesta on Araston mukaan Suomelle merkittävä päänavaus.
– Tosi hieno juttu, että he lähtevät ratkaisemaan asioita uusilla, tulevaisuuden kestävillä tavoilla. Sitten toisaalta näen, että me Suomessa olemme päästövähennysten kanssa aika tiukoilla, emme ole lainkaan sitä parasta A-luokkaa, Arasto arvioi.
Vantaalta hiilidioksidi aiotaan kuljettaa putkea pitkin satamaan, josta se siirretään laivan kyytiin ja edelleen varastoon.
Lähimmät mahdolliset varastot ovat Norjassa ja Tanskassa. Suomi teki hiljattain sopimuksen yhteistyöstä Norjan kanssa.
Suomella ei ole omia hiilidioksidivarastoja. Tosin sellaisen saattaa tarjota kaivosjäte. Kaivosten rikastushiekka sitoo hiilidioksidia ja tätä prosessia voidaan jouduttaa kuumentamalla.
Markkinat ja regulaatio siintävät tulevaisuudessa
Teknologisesti hiilidioksidin varastoinnissa ja hyödyntämisessä ollaan varsin pitkällä. Silti vasta ensi vuosikymmenellä voidaan odottaa, että ne kasvavat volyymiltään merkittäviksi. Paljon pitää rakentaa infrastruktuuria esimerkiksi hiilidioksidin siirtämiseen.
Teknologiaa suurempana pullonkaulana Arasto pitää markkinoiden hidasta muodostumista ja EU-regulaation monimutkaisuutta. Auki on esimerkiksi se, millaiseksi muodostuu negatiivisen päästön hinta, ja lentoliikenteen polttoaineiden sekoitevelvoitteet puolestaan siintävät vasta vähän kauempana tulevaisuudessa.
– Tällaiset asiat luovat pientä hidastusta. Investoinneille täytyy saada ajoitukset oikein, Arasto sanoo.
Arasto kaipaa myös reippautta ja rohkeutta suomalaiseen päätöksentekoon. Ruotsi ja Tanska eivät ole meitä teknologisesti juurikaan edellä, mutta hiilidioksiditalouden hankkeita on potkittu liikkeelle useita.
Norja on avaamassa massiivisen, merenalaisen varaston, jonne kaikki maat voivat tulevaisuudessa kuljettaa ilmastopäästöjään. Yle kävi paikan päällä vuosi sitten: