Eduskunnan julkisivun pylväiden sotkeminen punaisella värillä on merkki siitä, että aktivistien mielestä entiset keinot eivät enää riittävästi toimi, arvioivat Ylen haastattelemat kansalaisaktivismin ja -tottelemattomuuden tutkijat.
Heidän mukaansa on kuitenkin ennenaikaista arvioida, onko teosta enemmän hyötyä vai haittaa ilmastoaktivisteille ja heidän asialleen.
Elokapinan ja ruotsalaisen Återställ Våtmarkerin aktivistit kertoivat vastustavansa mielenilmauksellaan erityisesti suomalaisen valtionyhtiön Neovan turpeentuotantoa Ruotsissa ja haluavansa huomiota ilmastokriisille.
Mitä uutta eduskuntatalolla nähtiin?
Eduskunnan edessä on totuttu näkemään monenlaisia mielenosoituksia.
Esimerkiksi vuonna 2019 Greenpeacen aktivistit kiipesivät eduskunnan pylväisiin.
Kansalaistottelemattomuutta tutkineen Oulun yliopiston apulaisprofessorin Tapio Nykäsen mukaan uutta oli nyt kuitenkin se, että eduskunnan rakenteisiin jätettiin mittavia jälkiä, vaikka ne jäisivätkin väliaikaisiksi.
– Nimenomaan talon rakenteisiin kajoaminen näyttäytyi yleisölle uudenlaisena tapahtumana.
Nykäsen mukaan eduskuntatalon töhriminen oli myös visuaalisesti uudenlainen manööveri sikäli, että eduskunnan portaille valuneesta väriaineesta syntyi vaikutelma verestä.
– Se saattaa kolauttaa tämän hetken alitajuntaa tai omaatuntoa aika monellakin tasolla.
Kansalaistottelemattomuudella halutaan näkyvyyttä omille vaatimuksille.
Elokapina pyrkii tuottamaan mahdollisimman paljon häiriötä ja maksimoimaan näkyvyyden näille häiriöille. Siinä mielessä tässä ei ollut uutta, arvioi Elokapinan aktivismia myös liikkeen sisältäpäin tutkinut Helsingin yliopiston tutkijatohtori Georg Boldt.
Hän arvioi, että nyt taustalla on ollut kuitenkin ajatus luoda Elokapinan toimintaan uutta jännityksen tunnetta, ettei kyse ole pelkästä kadunvaltauksesta.
– Sen toiminnasta on tullut osittain aika ennalta arvattavaa. Haluttiin rikkoa se käsitys, että Elokapina tekee aina samoja juttuja, Boldt sanoo.
Vaikka mukana oli ruotsalaisia, Boldtin mukaan idea poikkeuksellisesta mielenosoituksesta on syntynyt Suomessa.
– Suomalaiset aktivistit ovat ymmärtäneet, miten valtava symbolinen ele on maalata Eduskuntatalon pylväät, ulkomaalaiset eivät ymmärtäisi sitä.
Tarvitaanko koko ajan kovempia keinoja?
Oliko Eduskuntatalon pylväiden sotkemisessa kyse siitä, että saadakseen huomiota täytyy tehdä jatkuvasti raflaavampia tempauksia?
Kansalaistottelemattomuutta harjoittavat liikkeet joutuvat arvioimaan jatkuvasti, onko niiden toimintaan turruttu jo liiaksi, eivätkä ne enää herätä julkista keskustelua, Nykänen pohtii.
– He tietävät, että itsensä kahlehtiminen johonkin suohon ei vaan enää niin hyvin toimi. Silloin liikkeet joutuvat pohtimaan, pitäisikö meidän ottaa enemmän riskejä, jotta saamme äänemme kuuluviin.
Nykäsen mukaan eduskuntatalon aktivistit varmasti ymmärsivät, että teko aiheuttaa laajaa närkästystä.
– Mutta tunnetila on kerta kaikkiaan sellainen, että ilmasto- ja ympäristökriisi on niin akuutti, että jotenkin meidän täytyy yrittää nyt toimia, Nykänen arvioi.
Haittaa vai hyötyä ilmastoasialle?
Aktivistit onnistuivat ainakin siinä, että he saivat suurta huomiota teolleen. Media seurasi eduskuntatalon tapahtumia aamusta iltaan.
Tutkijoiden mielestä on kuitenkin ennenaikaista sanoa, oliko teosta enemmän haittaa vai hyötyä ilmastoaktivisteille ja heidän asialleen.
– En katsoisi vain eilisen ja tämän päivän reaktioita, vaikka niiden valossa näyttääkin siltä, että suhtautuminen on ollut enimmäkseen kielteistä, apulaisprofessori Tapio Nykänen sanoo.
Nykäsen mukaan hätkähdyttävä teko voi jäädä vaikuttamaan ihmisten mieliin nuorten kokemana epätoivona ilmastokriisin vuoksi. Siitä saattaa seurata vaatimuksia voimakkaammista ilmastotoimista.
Toisaalta tällainen aktivismi voidaan kokea liian sopimattomana. Silloin huomio kiinnittyy toiminnan keinoihin eikä sen päämääriin.
Nykäsen mielestä aktivistit saattoivat tehdä virheen siinä, että he suuntasivat tekonsa nimenomaan valtionyhtiön turvetuotantoa vastaan ilman, että sitä vastaan olisi kampanjoitu näkyvästi aiemmin.
– Turvetuotannosta ei ole paljoa puhuttu julkisuudessa viime aikoina. Yleisöllä ei ole valmista skeemaa päässään, joka liittyisi turvetuotannon ongelmallisuuteen.
Nyt voi käydä Nykäsen mukaan niin, että puhutaan vain pylväiden sotkemisesta ja keinojen hyväksyttävyydestä, ja turve ei niinkään kiinnosta ihmisiä.
Tutkijatohtori Georg Boldtin mielestä paheksuva ensireaktio ei tarkoita vielä sitä, että mielenilmaus ei olisi ilmastoasian kannalta onnistunut.
Hänen mukaansa Suomessa on yleistynyt viime vuosina mielenosoittamisen tyyli, jossa haetaan tietoisesti konfliktia, koska se herättää julkista keskustelua.
– Toiset paheksuvat ja toiset sympatisoivat, mutta ainakin konfliktilla saadaan näkyvyyttä.
Jää nähtäväksi, miten hyvin onnistutaan hyödyntämään medianäkyvyyttä tämän asian esiin nostamiseksi, Georg Boldt sanoo.
Mistä poliitikkojen reaktiot kertovat?
Poliitikot laidasta laitaan ovat tuominneet teon voimakkaasti.
Mistä se kertoo?
– Se on tavallaan ymmärrettävää, koska tässä on rikottu kirjoittamattomia sääntöjä. Mielestäni se osoittaa poliitikoilta myös aika kapeaa ymmärrystä demokratiasta, tutkijatohtori Georg Boldt sanoo.
Boldtin mielestä Elokapina on nostanut julkiseen keskusteluun nyt asian, jolle ei ole saatu näkyvyyttä muilla keinoilla.
Hän muistuttaa myös, että Elokapinan aktivistit toimivat omilla kasvoillaan julkisesti ja vastaavat toimintansa seurauksista.
– Siinä mielessä voisi myös nähdä, että tämä on demokraattista toimintaa.
Boldt arvioi, että suomalaisten poliitikkojen voimakkaat reaktiot saattavat heijastaa muualla Euroopassa nähtyä kehitystä, jossa ympäristöliikkeen toimia on alettu rankaisemaan entistä kovemmin.
Esimerkiksi hän antaa sen, että Britanniassa aktivistit saivat vankeustuomioita moottoritien sulkemisen suunnittelemisesta.