Jos 1980-luvun suomalainen discomusiikki olisi kuva, se olisi kuva Bogart Co. -yhtyeestä sokerivesikampauksineen ja glittervaatteineen.
All the Best Girls -kappale sinkautti yhtyeen kohti hittilistoja vuonna 1985. Suurin hitti Princess oli puolestaan Ylen vuoden 1986 soitetuin kappale.
Tarvittiin kuitenkin amerikkalainen valemanageri, sydänsuruinen juhannusromanssi sekä legendaarinen turkulaiskaksikko Matti ja Teppo, että tähteydestä unelmoivien nuorten miesten haave kävi toteen.
Ja rohkeutta, taitoa sekä rahaa.
Rohkeus
Oli vuosi 1983, kun Bogart Co. sai ensimmäisen levytyssopimuksen.
Tähän tarvittiin amerikkalaista röyhkeyttä. Sitä löytyi Paraisilla Turun kupeessa vaihto-oppilaana olleelta Charles Dyelta. 18-vuotias ohiolainen päätti hankkia komeat vaatteet ja esitti amerikkalaista manageria.
Helsinkiläisessä levy-yhtiössä ei innostuttu yhtyeestä, jota Dye edusti, mutta hänellä oli vielä ässä hihassaan: toinen turkulainen kokoonpano, Bogartin edeltäjä Ganway-5.
Levy-yhtiölle bändi oli jo tuttu, ja varsinkin sen laulajasta oli kiinnostuttu, mutta amerikkalainen manageri joudutti päätöstä.
– Luulen, että he miettivät, että jos eivät nyt kiinnitä bändiä, niin joku muu kiinnittää sen ja he menettävät haluamansa laulajan, Dye muistelee Aku-Tuomas Mattilan kirjoittamassa kirjassa Bogart Co. Ainoa. Yksinäinen.
Kaiken sinetöi levy-yhtiön tuotantopäällikköä varten järjestetty keikka Turun Kårenilla.
– Se oli se huopatakki-bändi, Ressu Redford muistelee.
Yhtyeen tyylissä oli vaikutteita filmitähti Humphrey Bogartilta ja häneltä napattiin myös bändin uusi nimi: Bogart.
Varsinaiseen menestykseen tarvittiin kuitenkin kimallusta ja uudenlaista soundia.
Taito
Huopahattukausi päättyi, kun yhtyeen alkuperäinen rumpali AP Kivinen lähti töihin Helsinkiin vuonna 1984. Myös yhteistyö levy-yhtiön kanssa päättyi.
Uusi rumpali Johnny Gustafsson oli oman aikansa kovimpia progerumpaleita. Se vaikutti Bogartin lopulliseen soundiin ja ulkoasuun.
Gustafsson ideoi sähäkälle discobändille sopivan imagon. Jäsenille kehiteltiin asut ja taiteilijanimet.
Pee-Jay Redford muuttui Reddie Redfordiksi ja Ressuksi. Kai Stenman muokkautui Guy Stonemaniksi, Veijo Mäki Vinnie Laneksi ja Sami Piiparinen Sam Eagleksi.
Ressun tyylin inspiroi Robin Hood ja Stoneman sai asuunsa vaikutteita Karate Kidiltä. Vinnie Lanen väri oli kulta, Eagle puolestaan pukeutui hopeaan ja sivuraitahousuihin amerikkalaisen ratsuväkisotilaan tyyliin. Gustafsson itse otti vaikutteita Mustanaamiolta.
– Se oli värikäs lookki, glitteriä ja glamouria. Olimme sateenkaariryhmä jo ennen aikojaan. Oli hienoa vetää ne huopatakkien jälkeen, Stoneman muistelee.
Hiukset olivat kuin hattarapilvet. Niihin suihkutettiin omatekoista sokerivettä, joka houkutteli ampiaisia.
– Olisikin ollut hiuslakkabrändi sponsoroimassa, Eagle ja Ressu naurahtavat.
Raha
Moni levy-yhtiö käännytti englanniksi laulavan bändin jo ovensuussa.
Matti ja Teppo Ruohonen kuitenkin ottivat Bogart Companyn M & T Productionin talliinsa.
– Päätönt touhuu, tuumasi varsin turkulaisittain Matti Ruohonen suojattiensa touhusta Tukholmassa vuonna 1985.
Elettiin Dingo-Suomen aikaa.
– Kaikki halusivat suomenkielistä musiikkia Dingon ja Yön jalanjäljissä, Vinnie Lane muistelee.
Turusta on vuosien varrella tullut menestyneitä artisteja, mutta vielä 80-luvun alkupuolella turkulainen pop- ja rockmusiikki ei ollut kovassa huudossa kaupungin ulkopuolella.
Bogartin debyytti-LP myi noin 3 000 kappaletta, mikä oli turkulaisen rocklevyn ennätys. Silti Pori, Tampere ja Helsinki olivat keskiössä.
Tommi Läntinen muistelee yhtyeestä kirjoitetussa kirjassa, että Turulle jopa ilkuttiin. Kunnes tuli Bogart Co.
Kunnolla yhtye lähti lentoon, kun manageria aiemmin esittänyt Charles Dye inspiroitui sydänsuruisesta juhannusromanssistaan. Syntyi All the Best Girls - kappale, jolle löytyi ruotsalainen kovan luokan tuottaja.
Enää tarvittiin rahaa.
Ruohosen veljekset kaivoivat kuvetta, ja bändi matkusti Tukholmaan tekemään singleä.
Sitten tarvittiin lisää rahaa, sillä bogartit halusivat biisilleen musiikkivideon. Vinnie Lane uskoo, että sillä oli suuri merkitys.
Videoita tekivät silloin vain suuret starat – ja sellaisiksi halusivat myös turkulaismuusikot.
Bogart Co. kävi levyttämässä myös Lontoossa. Ressu Redford antoi haastattelun Ylen Rockstop! -ohjelmalle vuonna 1987 kotiinpaluun jälkeen.
2024
Noin 40 vuotta myöhemmin turkulaisessa ravintolassa on juhlat. Kirja Bogartin vaiheista on juuri julkaistu.
Päähenkilöt katsovat hymyillen vanhoja kuvia ja videoita.
– Päällimmäinen fiilis on, että kiva kun on saanut kokea tuollaista, Vinnie Lane tuumaa.
– Hymyillehän näitä täytyy katsoa, Ressu Redford lisää.
Hänen soolouransa on viime vuosina saanut uutta nostetta ja uusi musiikki on tuonut myös nuorempia faneja. Heille Bogart Co. saattaa olla täysin vieras.
– Bogart oli itselleni se ensimmäinen. Ilman sitä en olisi tässä, Redford tuumaa.
– Levyraadin voitto oli mahtavaa ja se nosti meidät tunnetuiksi. Siitä saatiin hyvä pallo pyörimään, Sam Eagle muistelee.
Bogart Co.:n maailmanvalloitus töppäsi nimisekoiluun. Ainakin Saksassa oli jo olemassa samanniminen yhtye.
Uudenvuodenaattona 1989 soitetun keikan jälkeen bändi päätti jäädä telakalle. Gustafsson poistui riveistä, mutta loput jatkoivat vielä jonkin aikaa Sound of R.E.L.S. -yhtyeenä.
Hattarahiukset ovat enää muisto, kuten Bogart Co:n tarinakin.
– Bogart loppui silloin, mutta ystävyytemme ei. Yhdessä tehtiin vielä jatkossakin duunia, lisää Stoneman, joka kiertää keikkalavoja Ressu Redfordin kanssa.
– Tommi Läntisen kanssa haaveilimme, että meistä tulee jonain päivänä jotain, Vinnie Lane muistelee.
Ja tulihan heistä.