Suomessa elää kymmeniätuhansia suomenvenäläisiä, siis ihmisiä, joiden juuret ovat Venäjällä. Moni heistä on yhteiskunnassa merkittävässä asemassa.
Nyt kolme heistä kertoo, mitä venäläisyys heille tässä ajassa merkitsee.
1. Somevaikuttaja Sergey Hilman, 30
Kostamuksessa Venäjällä syntynyt Sergey Hilman oli 12-vuotias, kun hän muutti äitinsä kanssa Suomeen. Kaksikko asettui asumaan pienelle paikkakunnalle Pohjois-Karjalan Juukaan. Nuori ei osannut tuolloin sanaakaan suomea.
Hilmania alettiin kiusata jo ensimmäisenä koulupäivänä.
– Koin silloin nuorena tosi paljon rasismia. En alkuunkaan käsittänyt, miksi ihmiset huusivat, tiuskivat ja kiusasivat, Hilman muistelee.
Ryssittely oli yleistä eikä väkivallaltakaan vältytty. Hilmanin puheen aksenttia matkittiin, hänet jätettiin kaveripiirin ulkopuolelle ja häneltä varastettiin tavaroita sekä vaatteita.
– Kyllä se r-sana sekä syrjintä ja vihamielisyys ovat edelleen hyvin vahvasti läsnä minun elämässäni. Tosin nykyään niihin törmää ennen muuta sosiaalisessa mediassa ja internetin keskustelupalstoilla.
Yrittäjänä toimiva Hilman tekee töitä sosiaalisen median parissa. Hänet tunnetaan erityisesti lukuisista tosi-tv-ohjelmista.
Venäjän raakalaismainen hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 on pakottanut monet Suomessa asuvat venäläistaustaiset kohtaamaan omat juurensa. Näin on käynyt myös Sergey Hilmanille.
– Täytyy myöntää, että tällä hetkellä on kaikkea muuta kuin helppoa olla venäläistaustainen. Se vihan ja someraivon määrä, jonka olen parin viime vuoden aikana kohdannut, on ollut poikkeuksellisen laajaa. Olen myös ollut todistamassa tilanteita, joissa ukrainalaisille on huudeltu ja heitä on solvattu, koska heidän on luultu olevan venäläisiä.
Hän sanoo tukeneensa monia järjestöjä, jotka avustavat sodan runtelemaa Ukrainaa.
– Olin myös tulkkausapulaisena, kun Ukrainan täysimittainen sota alkoi ja Suomeenkin tuli ihmisiä taisteluja pakoon. Mutta eihän silläkään lopultakaan ole ollut mitään väliä, koska minulla on tämä nimi. Nimi ja nämä venäläiset juureni riittävät siihen, että saan somessa kuulla, miten kelvoton ja paha ihminen olen.
Hilmania harmittaa, että niin monet venäläistaustaiset joutuvat näinä päivinä kokemaan häirintää, jopa uhkailua, vaikka ovat ”hyviä tyyppejä” ja vastustavat Venäjän sotimista Ukrainassa.
– Minä pyrin pitämään Venäjän vallanpitäjät ja tavallisen kansan erillisinä asioina. Tiedän paljon venäläisiä, jotka vastustavat hallituksensa tekoja ja kaikkea sitä, mitä Venäjällä tapahtuu, mutta joutuvat saman tien linnaan, jos menevät julkisesti protestoimaan.
2. Poliitikko Tarja Filatov, 61
Hilman ei ole ainut venäläistaustainen, jota on Suomessa viime aikoina kokenut häirintää ja kiusaamista. Sellainen on myös Suomen vanhinta venäläisväestöä edustava eduskunnan 2. varapuhemies Tarja Filatov (sd.).
Kun Venäjä valloitti Kaakkois-Suomen Ruotsilta suuressa Pohjan sodassa 1700-luvun alkupuolella, palkitsi Pietari Suuri sotilaskomentajansa Grigori Tšernyšovin Karjalan kannaksella sijainneilla läänityksillä. Tällöin Tšernyšov siirrätti alueelle maaorjiaan muilta tiluksiltaan Venäjältä.
Filatov on näiden orjien jälkeläinen.
Isoäitinsä kotikylässä Kyyrölässä puhuttiin lähes pelkästään venäjää. Viidentoista talon muodostama taajama myös muistutti mitä tahansa venäläiskylää: talot olivat vieri vieressä pääty kylänraittia päin.
– Sitä kautta aika paljon venäläistä kulttuuria ja elämäntapaa on tullut mukana. Ja kun äitini taas on lähtöisin Ilomantsin siitä osasta, joka jäi rajan taakse, niin molemmat vanhempani ovat tavallaan Karjalan evakkoja, eli aikanaan sotaa pakoon lähteneitä ihmisiä.
Isä Filatovin ensimmäinen kieli oli venäjä, toinen ruotsi ja vasta kolmantena hän opetteli puhumaan suomea.
Kyyröläläiset evakuoitiin jatkosodan päätteeksi Hämeenlinnan seudulle Kanta-Hämeeseen.
Filatov asuu edelleen Hämeenlinnassa. Hän kertoo kuulevansa venäläistä verenperintöään kommentoitavan varsin usein. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Filatov sai vihapostia.
– Siinä syytettiin minua siitä, että olisin osa Putinin hallinnon voimapolitiikkaa. Minä vastasin siihen aika tiukkaan sävyyn, että otan kyllä kaikenlaista kritiikkiä vastaan, mutta tätä minä en kyllä ota, sillä minun äitini isä kuoli sodassa puolustaessaan Suomea. Ja samoin toinen isoisäni taisteli myös Suomen puolella.
Eduskunnan varapuhemiestä on myös ryssitelty.
– Jossain työpaikan haussa on jälkikäteen kantautunut korviini sellaista, että eihän tänne nyt mitään ryssiä voi ottaa. Ja kun tässä ammatissa sellaiseen sanoisinko kohtuuttomaan kielenkäyttöön törmää muutoinkin, niin sitten se ryssittely on siellä vaan ikään kuin yksi osa kaikkea sitä verbaalista hulabaloota. Ja onhan delete-nappula sitä paitsi keksitty.
Millainen taakka venäläinen verenperintö on suomalaiselle ihmiselle?
3. Kääntäjä-kirjailija Tommi Uschanov, 49
Filatovin isoäiti oli omaa sukua Uschanov. Ja kas: myös kääntäjä-kirjailija, filosofi Tommi Uschanovin isä on kotoisin samaisesta Kyyrölän pitäjästä, joka myöhemmin liitettiin ympäröivään Muolaan kuntaan.
Ensin syttyi talvisota ja sitten jatkosota, jolloin Karjala piti tyhjentää. Myös Tommi Uschanovin lähisukulaiset päätyivät Hämeenlinnaan karjalaisevakkojen yhteisöön asumaan. Suomi oli heille ainoa mahdollinen valinta.
– He kokevat itsensä suomalaisiksi siinä, missä ne samalla seudulla asuneet suomenkieliset suomalaisetkin. Sotivat sodatkin Suomen puolella, minkä nyt pitäisi tietysti olla sanomattakin selvää, mutta sanotaan se tässä nyt kuitenkin varmuuden vuoksi.
Uschanovit sopeutuivat nopeasti suomalaiseen elämänmenoon. Samalla he loittonivat Venäjästä ja silloisesta Neuvostoliitosta.
– En osaa venäjää juuri ollenkaan. Aakkoset sentään hallitsen. Kuten myös venäjän kielen eri ässät, joita on ainakin viisi tai kuusi, Uschanov selittää.
Mitä venäläiset juuret siis tässä maailmanajassa Uschanoville merkitsevät?
Ukrainan sota ei juurikaan ole muuttanut hänen suhtautumistaan Venäjään.
– Olen pyrkinyt suhtautumaan sekä venäläisiin että kaikkien muidenkin kansallisuuksien edustajiin ensisijaisesti yksilöinä. Ja niitähän on yhtä moneen junaan niin Venäjällä kuin Suomessakin.
Jonkunlaisia heijastusvaikutuksia Ukrainan sodalla on ollut Uschanovinkin elämään.
– Ennen tämän sodan syttymistä ihmiset tyypillisesti pahoittelivat sitä, että sukuni on suomalaistunut niin pitkälle, että esimerkiksi minä en osaa venäjän kielestä kuin alkeet enää. ”Miten se nyt niin, kaksikielisyyshän on rikkaus” – ja niin edelleen. Mutta sen jälkeen, kun sota alkoi, ei kukaan ole enää pahoitellut asiaa, vaan se on kuitattu olemalla sanomatta oikein sanaakaan.
Ryssävihaa on ollut Suomessa aina, Uschanov sanoo.
– Toisaalta esimerkiksi tämänhetkinen kärkiehdokas [kokoomuksen Daniel Sazonov] Helsingin seuraavaksi pormestariksi on venäläinen toisen polven maahanmuuttaja.
Nyky-Venäjä on täynnä korruptiota, itsevaltaisuutta ja sotahenkisyyttä. Uschanovissa se herättää hyvin kielteisiä ajatuksia ja tuntemuksia.
Ongelmana on vain se, että kaikkea tätä on helppoa ajautua vastustamaan muuttumalla samalla itse näiden kielteisten ilmiöiden peilikuvaksi, hän kuvailee.
Uschanov muistuttaa, että suomalaisten suhtautuminen Venäjään on muuttunut edestakaisin monta kertaa riippuen siitä, millainen historiallinen tilanne on kulloinkin ollut.
– Venäjän koko historia on loputonta heiluriliikettä, eikä heiluri ole kaikkien asioiden suhteen samassa kohtaa samalla hetkellä. Esimerkiksi Katariina Suuri oli samaan aikaan suuri Venäjän länsimaistaja ja suuri Ukrainan pakkovenäläistäjä. Tästä syystä myös yksinkertaistavat haaveet tyyppiä ”kunpa Venäjä vain länsimaistuisi, niin kaikki olisi olisi hyvin” ovat mielestäni epäviisaita.
Somevaikuttaja Sergey Hilman ei ole varma, mihin hänen synnyinmaansa oikein on menossa.
– Toivon muutosta niin, että ihmiset olisivat turvassa ja sota Ukrainassa loppuisi. Koko sota tuntuu tosi turhalta ja tarpeettomalta. Minusta tuntuu, että sen pääagenda on viedä ihmisten huomio pois Venäjän omista ongelmista, hän sanoo.
Poliitikko Tarja Filatov haluaisi nähdä ajan, jolloin Suomen ja Venäjän raja olisi samantyyppinen kuin Suomen ja Ruotsin raja.
– Mutta sen aika ei ole nyt.