Höntsäliikunnalla tarkoitetaan kevyttä harrastamista, josta puuttuu kilpailu ja tavoitteellinen toiminta.
Luotu liikkumaan -hankkeen koordinaattori Satu Rathgeberin mukaan lapsilla ja nuorilla on iso paine liittyä joukkueisiin. Tällä hetkellä he haluaisivat kuitenkin kokeilla eri lajeja.
– Joukkueissa vaatimustasot saattavat olla korkealla eikä kaikille sovi tavoitteellinen harrastaminen. On paljon lapsia ja nuoria, jotka haluaisivat harrastaa liikuntaa leikin kautta.
Vaasan Sportissa pipolätkän eli jääkiekon höntsäilyn suosio on ollut suuri yllätys.
Viime vuonna alkaneeseen pipolätkään on pitänyt perustaa tänä vuonna jo kolmas ryhmä. Kevyesti jääkiekkoilevia junioreita on urheiluseuralla nyt yli 80.
Pipolätkässä harjoituksia on kerran viikossa eikä harrastaja tarvitse kuin lähinnä kypärän, mailan ja luistimet.
– Isoin juttu tässä on edullinen hinta ja se, ettet sitoudu 3-4 kertaa viikossa harrastamaan lajia, junioriurheilujohtaja Ari-Pekka Pajuluoma arvelee syyksi.
Pipolätkään harrastajien on helppo osallistua eivätkä vanhemmatkaan koe sitä hänen mukaansa raskaaksi.
Ilmaisia harrastusmahdollisuuksia toivotaan
Satu Rathgeberin mukaan lapsiperheet toivovat tällä hetkellä matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia, jotka ovat ilmaisia. Raha saattaa olla nyt tiukassa.
Harrastajamäärien hän tiedä silti laskeneen.
– Varmasti osa lapsista joutuu jäämään tavoitteellisista harrastuksista pois, kun ei ole varaa harrastaa, mutta aika sinnikkäästi vanhemmat yrittävät näitä maksuja saada maksettuja.
Seurakehittäjä Katariina Haapasaari Pohjanmaan urheilu ja liikunta -yhdistyksestä kertoo, että myös seurat ovat joutuneet miettimään toimintaansa kustannusten hillitsemiseksi.
Esimerkiksi harjoitustunteja on voitu vähentää, ja alle 12-vuotiaiden pelireissuja rajata lähialueelle. Haapsaaren mukaan etenkin aikuiset harrastajat kaipaavat höntsäilyäkin enemmän sitoutumattomuutta.
– Ei haluta kolmea kertaa viikossa ja kilpailuja siihen päälle, vaan että voidaan käydä silloin kun halutaan ja ehditään.
Salibandya höntsäilevät lapset
Seinäjoella salibandya käy tällä hetkellä höntsäilemässä 150-200 lasta ja nuorta.
SPV tarjoaa valmennuspäällikkö Miika Peräkylän mukaan alakouluikäisille harrastelijoille kerhoja, joita järjestetään sekä koulun jälkeen että iltaisin.
Yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille harrasteluryhmiä ei ole. Höntsäilijät voivat Peräkylän mukaan kyllä osallistua kilpajoukkueiden harjoituksiin.
– Valmentajien tehtävä on järjestää harjoitukset niin, että jokainen pelaaja saisi oman motivaation ja taitotasonsa mukaisia treenejä.
Kyselyjä höntsäliikunnan mahdollisuudesta ei hänen mukaansa ole ollut. Seura toivoo silti voivansa tarjota tulevaisuudessa sählyn harrastelua kaikille junioreille ja aikuisille.
– Urheiluseurojen tärkeimpiä tehtäviä on kuitenkin liikuttaa mahdollisimman monia ihmisiä, Peräkylä sanoo.
Maksupolitiikka kaikille sama
Kokkolassa pienillä jalkapallon pelaajilla on parhaat harrastelumahdollisuudet.
Taaperoikäiset voivat harrastaa perhefutista yhdessä vanhempien kanssa, ja 5-6-vuotiaille on tarjolla jalkapallokoulua. Sen jälkeen alkaa joukkuetoiminta.
– Kun mennään vähän vanhemmaksi, sitoutuminen kasvaa. Mutta meillä on myös paljon sellaisia pelaajia, jotka harrastavat monta lajia eivätkä pääse paikalle niin usein. Ei siellä kenellekään sanota ei, vaikka pääsisi vain kerran viikossa treeneihin, toteaa valmennuspäällikkö Miko Tornikoski KPV Junioreista.
Harrastuksesta maksaminen on kuitenkin kaikille sama. Kävi harjoituksissa kerran tai viidesti viikossa, lasku on Tornikosken mukaan jokaiselle yhtä suuri.
Hänen mielestään seura saisi tarjota kaikille kevyttä höntsäliikkumista.
– Tällä hetkellä meillä ei sellaista mahdollisuutta ole, mutta se olisi tosi hyvä. Saataisiin nekin lapset ja nuoret liikkumaan, jotka eivät ole niin kilpailullisia tai tavoitteellisia.