Kirjailijoiden mitta on tullut täyteen. Tiistaina julkistettuun avoimeen kirjeeseen on saatu jo yli tuhat kirjailijaa mukaan. Kaikki ovat huolissaan omasta toimeentulosta ja suomalaisen kirjallisuuden tulevaisuudesta.
Syynä on romahtanut tulotaso. Vaarana on, ettei meillä ole tulevaisuudessa kirjailijoita.
Kirjailijoiden syyttävä sormi osoittaa ennen kaikkea äänikirjoja tarjoaviin suoratoistopalveluihin. Niiden myötä kirjailijoiden tekijäoikeuksista saatavat korvaukset ovat romahtaneet. Kirjailijaliiton vuonna 2022 tekemän tutkimuksen mukaan, kirjailija sai suoratoistopalvelussa kuunnellusta äänikirjasta keskimäärin noin 50 senttiä, kun taas painetusta kirjasta tuloutui hieman alle 3 euroa.
Suomi on poikkeuksellinen maa, sillä täällä äänikirjat ovat saavuttaneet suuren suosion. Ruotsin ohella Suomi on johtava äänikirjojen kuluttajamaa. Merkittävimmät lukuaikapalvelut BookBeat ja Storytel ovatkin ruotsalaisomisteisia.
Kerrankin suomalaiset ja ruotsalaiset kirjailijat tarpovat samassa suossa. Myös naapurimaassa kirjailijat ovat pulassa. Sen sijaan esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa tilanne on toinen – siellä kuluttajat eivät ole innostuneet kuuntelemaan kirjoja puhelimiltaan.
Kotimaiset kirjailijat esittivät tällä viikolla julkaistussa kirjeessään neljä konkreettista ehdotusta, joilla kirjailijoiden tilannetta voisi parantaa.
Seuraavassa käydään läpi, miten ehdotukset voisivat toteutua.
1. Kustantajien on laitettava sopimukset kuntoon – eikös?
Kirjailijoiden ja kustantamojen välejä tuntuu hiertävän sopimuskulttuuri. Kirjailija on lähtökohtaisesti heikommassa asemassa neuvotteluissa.
Viime vuonna uudistuneen tekijänoikeuslain pitäisi parantaa kirjailijan neuvotteluasemaa. Uuden lain mukaan tekijällä on oikeus saada tarpeeksi kattavat tiedot teoksensa hyödyntämisestä.
Tässä vaikuttaa olevan paljon parantamisen varaa. Kirjailijaliiton selvityksen mukaan noin 70 prosenttia kirjailijoista ei tiennyt, mihin hintaan kustantaja myy teoksen esimerkiksi äänikirjapalvelulle.
Lain mukaan tekijällä on lisäksi oikeus asianmukaiseen korvaukseen teoksesta. Kirjailijat saavat korvauksen myydystä kirjasta prosenttiosuuden mukaan, joka on neuvoteltu sopimukseen. On hyvä kysymys, onko muutamien kymmenien senttien korvaus äänikirjasta asianmukainen.
Koska uusi laki on pakottava, se tuo velvoitteita kirjailijan sopimuskumppanille eli kustantajalle. Viime kädessä tuomioistuin määrittelee, mikä on asianmukainen korvaus kirjasta.
Kustantajien on siis viimeistään nyt muokattava sopimuskäytäntöjään selkeämmiksi ja läpinäkyvämmiksi.
Jokainen kirjailija tekee oman sopimuksensa, mutta neuvotteluvaraa on kuulemma nykyään vähän – etenkin äänikirjojen osalta. Kustantamot haluavat äänikirjat suoratoistopalveluihin heti tai mahdollisimman pian kirjan julkistuksen jälkeen.
Äänikirjamaailmassa kirjailijat ovat täysin kustantajien armoilla, koska kustannustalot tekevät sopimukset suoratoistopalvelujen kanssa. Näiden sopimusten yksityiskohdista kirjailijat pidetään ulkopuolella. Herää kysymys, miksi kustantamot ovat suostuneet niin huonoihin sopimuksiin, ettei heidän kirjailijoillaan ole enää varaa kirjoittaa?
2. Kirjan hintasäätely on EU-tason asia – vaikea, mutta mahdollinen
Kirjailijat ehdottavat kirjoille ja äänikirjoille vähimmäishintaa vuoden ajaksi julkaisusta. Tällöin uutuuskirjaa ei voisi myydä polkuhintaan. Kirjakaupoissa alelaareihin päätyy yleensä vain vanhoja teoksia, mutta äänikirjamaailmassa ”kaikki on yhtä halpaa”.
Vähimmäishinta on hyvä idea. Sen vastustajat kuitenkin vetoavat, että EU:n sääntely olisi esteenä.
Tästä huolimatta kirjan vähimmäishinnoittelu on käytössä useissa muissa EU-maissa. Esimerkiksi Ranskassa sääntelyä on perusteltu kirjan kulttuurisella luonteella, jota on syytä suojella. Ranskassa vähimmäishinnoittelu ulottuu myös digitaalisiin kirjoihin.
Suomi on pieni kielialue, joten hintasäätely kirjan kohdalla voisi hyvinkin mennä läpi. Asia ei ole kuitenkaan yksinkertainen, joten se vaatii perusteellisen selvityksen ja paneutumisen lakipykäliin. Mahtaako ministeriöiden asiantuntijoilta löytyä aikaa tähän?
3. Kirjan arvonlisävero nollaan - ei onnistu tällä hallituskaudella
Vielä on lähes kolme kuukautta aikaa ostaa kirjoja halvemmalla kymmenen prosentin arvonlisäverolla. Kirjan hintaan on odotettavissa korotus vuodenvaihteessa, kun ALV nousee 14 prosenttiin.
Nykyisen hallituksen päätös nostaa kirjan arvonlisäveroa oli järkytys, sillä kirja-alalla oli vahvasti varauduttu veron laskuun. Arvonlisaveron korotus on linjassa hallituksen päätösten kanssa, sillä myös monen muun asian tai palvelun verotus kiristyi.
Kirja ei saanut erityiskohtelua, kuten se on saanut monessa muussa maassa. Esimerkiksi Norjassa ja Isossa-Britanniassa kirjoista ei makseta arvonlisäveroa.
Nykyinen hallitus tuskin pyörtää päätöstään, joten kirja-ala voi aloittaa uudelleen kampanjan nolla-alvin puolesta parin vuoden päästä.
4. Apurahat avuksi – ehkä joskus myöhemmin
Kirjailijat saavat tuloja myydyistä kirjoistaan. Lisäksi joku onnekas saa joskus apurahan. Suuri osa erilaisista apurahoista tulee yksityisiltä säätiöiltä, mutta myös opetusministeriön alainen Taiteen edistämiskeskus (Taike) myöntää apurahoja.
Näillä näkymin Taiken potti ei tule kasvamaan – päinvastoin, höylä ulottuu myös taiteen tekijöiden apurahoihin. Samaan aikaan hakijoiden määrät ovat kasvaneet.
Pahimmassa pulassa ovat runoilijat ja esseistit, sillä hallitus lopetti viime vuonna vähälevikkisen laatukirjallisuuden tuen. Sen avulla kirjastot pystyivät hankkimaan lainattavaksi sellaisiakin kirjoja, jotka eivät komeile varatuimpien listoilla. Nyt näiden kirjojen on entistä vaikeampi päästä lukijoiden käsiin. Useista kirjakaupoista runoja saa etsimällä etsiä - usein tuloksetta.
Kirjailijoiden ehdottomat toimenpiteet ovat kaikki mahdollisia – mutta ne vaativat yhteistyötä ja ymmärrystä kirjallisuuden merkityksestä maallemme.
Juttua varten on haastateltu Kirjailijaliiton juristia Eeva Asikaista.
