Moni pitää Jouko Jokista kilttinä ihmisenä. Mitä muutakaan parimetrinen järkäle voisi olla kuin luonteeltaan nallekarhu?
Se on kuitenkin harhaluulo, eläkkeelle lähtevä Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen vastaava päätoimittaja toteaa.
– Joskus se nallekin saattaa suuttua, Jokinen naurahtaa.
”Aha, se loppuu nyt”
Musta nojatuoli pienenee silmissä, kun Jokinen istahtaa alas Ylen Luovan talon kirjastossa.
Lähipiirilleen päätoimittaja kertoi eläköitymisaikeistaan vuosi sitten. Itse hän on suunnitellut asiaa parin vuoden ajan.
Pitkä valmistautuminen ei auta, kun todellisuus iskee tajuntaan. Tässäkö se oli?
– Välillä tulee haikea mieli, että aha, se loppuu nyt, Jokinen kuvaa tuntemuksiaan.
Alkava uusi elämänrytmi sopii Jokiselle kuitenkin oikein hyvin. Hän luonnehtii viime vuosia hektiseksi 24/7-elämäksi.
– Aluksi yritän olla tekemättä yhtään mitään.
Jokinen aloitti Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen vastaavana päätoimittajana syksyllä 2017. Työnkuvaan kuuluu johtaa toimitusta ja olla vastuussa toimituksen julkaisemista sisällöistä.
Vuonna 1959 syntynyt Jokinen on työskennellyt eri toimituksissa yhteensä 42 vuoden ajan.
– Yksittäisiä päiviä ehkä vaihtaisin pois, mutta tätä kokonaisuutta en.
Alaisille pitää antaa aikaa
Jokinen toivoo, että pomona hän on osannut tehdä johdonmukaisia päätöksiä ja onnistunut luomaan alaisille turvallisen olon.
Esihenkilötyö on vuosien varrella muuttunut. Aiemmin ihmisiä pystyi johtamaan yhtenä joukkona, Jokinen kertoo.
– Nyt eri ikäisillä työntekijöillä on erilaisia tarpeita ja odotuksia työelämästä. Se on korostunut viime aikoina.
Parissa vuosikymmenessä Jokinen on oppinut antamaan alaisilleen aikaa, sillä pomon visiot voivat tuntua arjessa vierailta.
– Kun sitten kuulee, että porukat puhuvat sinun ideoistasi ominaan, tietää, että nyt mennään eteenpäin.
Toimituksissa hierarkiat ovat Jokisen mukaan murtuneet. Hänen tärkein oppinsa liittyy luottamukseen.
– Kun ihmiset saavat vastuuta, he tekevät hommansa paremmin kuin uskoisikaan.
Jokinen aloitti toimittajana Helsingin Sanomissa vuonna 1984. Ensimmäinen päätoimittajan pesti alkoi nelikymppisenä Satakunnan Kansassa vuonna 2001. Ennen Yleä hän työskenteli Aamulehden päätoimittajana 2010–2017.
Ihminen instituutiona
Yle on julkisena, verorahoitteisena palveluna jatkuvan kritiikin ja kärkevän keskustelun kohteena.
Jouko Jokinen oli vuonna 2017 perusvarma valinta päätoimittajaksi sen jälkeen, kun Atte Jääskeläinen oli eronnut tehtävästä erinäisten kohujen seurauksena.
Alku olikin seesteistä. Jokinen oli pitkään varsin näkymätön hahmo mediassa ja Ylen käytävillä. Se oli varmasti sitä, mitä oli tilattu.
Loppua kohden paine kasvoi, eikä vähiten siksi, että parlamentaarinen työryhmä arvioi vuoden verran Ylen tehtävää ja rahoitusta.
Sen aikana lähes kaikki, mitä Ylen johto sanoi tai teki, joutui suurennuslasin alle ja kritiikin kohteeksi.
Esimerkiksi heinäkuussa toimittaja Sanna Ukkola julkaisi X:ssä lukijaltaan saamansa sähköpostin, jossa Jokinen luonnehti Ukkolaa varsin värikkäin sanankääntein.
Vuoden alussa Jokinen puolestaan kieltäytyi Iltalehden haastattelusta toteamalla toimittajalle, että hänen luottamuksensa Iltalehden ja Hesarin journalismiin on tällä hetkellä sangen matalalla. Tämä epäluottamus päätyi otsikoihin.
Vaikuttaa, että kaikkien vuosien jälkeen Jokinen suhtautuu välillä mediamaailmaan yllättävänkin sinisilmäisesti.
– Luotan siihen, että kun on sovittu, että tämä ei mene julkisuuteen, niin se ei mene julkisuuteen.
Ainakin toimittajille on itsestään selvää, että jo haastattelusta kieltäytyminen on joskus lausunto itsessään, ja se voi päätyä osaksi juttua.
– Ongelmia aiheuttaa se, että unohdan vahingossa tai tarkoituksella olevani instituutio.
Jokinen on muistuttanut seuraajaansa Panu Pokkista siitä, että ihminen muuttuu Ylen päätoimittajana instituutioksi.
– Silloin jopa makkarapäivitykset Facebookissa ovat poliittinen kannanotto.
Yksi tapaus ei ole loppuun käsitelty
Jokinen on monella tapaa vanhan koulukunnan mies. Oikeudenmukaisuus on hänen elämänsä keskeisiä arvoja.
Toisinaan päätoimittaja on joutunut liemeen, kun hän on toiminut mielestään oikeudenmukaisesti.
Ylen sisälläkin kuohui, kun Jokinen puolusti tämän vuoden alussa toimittaja Matti Kuuselaa, entistä alaistaan. Kuusela paljasti elämäkerrassaan sepittäneensä asioita joihinkin Aamulehdessä aikoinaan julkaistuihin juttuihin.
Kuusela työskenteli myös Jokisen alaisuudessa Aamulehdessä.
Kun tapaus tuli julkisuuteen, Jokinen kuvaili Kuuselaa Helsingin Sanomien haastattelussa featurekirjoittajaksi, jonka teksti on hyvin lähellä kaunokirjallista tekstiä. Hän sanoi lisäksi, että sepitekin voi toimia journalismissa.
Moni tulkitsi, että Jokinen puolusti sepitettä journalismissa aikana, jolloin disinformaatio on yhteiskunnan vakavimpia sudenkuoppia.
Jokinen päätti vaieta asiasta, jotta keskustelu laantuisi ja ihmiset saisivat työrauhan, mutta sanojensa takana hän seisoo edelleen.
– Sen tyyppinen kirjoittelu on tietenkin vähän mennyttä aikaa, sillä se sopii nettimaailmaan aika huonosti.
Sanoma palkkasi mediatutkija Maria Lassila-Merisalon tutkimaan tapausta. Jokinen oli yksi haastatelluista. Loppuraportti – tai ainakin sen nelisivuinen tiivistelmä – on Jokisen mukaan Kuuselan kannalta hyvin positiivinen.
– Siinä sanotaan, että Matilla oli persoonallinen tapa tehdä asioita ja sopimus lukijoittensa kanssa, että hän tekee muuta kuin uutisjournalismia.
Jokinen ei ymmärrä, miksi Sanomat päätti julkaista raportista pelkän tiivistelmän, mutta salata sen muuten. Päätoimittaja vihjaa, että hänellä on Kuusela-tapauksesta vielä sanansa sanottavana.
– Palaan asiaan eläkevuosinani.
Pienempi ja kevyempi Yle
Syksy on edennyt Ylellä ristiriitaisissa tunnelmissa. Luvassa on mittavia leikkauksia, mutta toisaalta Yle-työryhmän päätös sentään syntyi tälläkin kertaa parlamentaarisesti. Kompromissia on moneen otteeseen kuvattu hauraaksi.
– Olihan se aika kriittinen hetki. On todella tärkeää, että Yleisradion asioista päättävät oppositio ja hallitus yhdessä. Se takaa palomuurin toimitusten ja omistajan välillä, Jokinen toteaa.
Jos hallitus olisi ottanut päätöksen omiin käsiinsä, Yle olisi hiljalleen liukunut hallituksen radioksi, kun se nyt on eduskunnan radio, Jokinen arvioi.
– Semmoista tahtoa on poliitikkojen piirissä selvästi ilmoilla, että ei ehkä ihan Unkarin tielle, mutta että otettaisiin tiukempi ote Yleisradiosta.
Samana päivänä, kun parlamentaarinen sopu syntyi, Yle uutisoi aloittavansa kokeilun, jossa se tarjoaa uutisia somalian ja arabian kielillä. Yle-kriittisyydestään tunnettu hallituspuolue Perussuomalaiset älähti kovasanaisesti. Jotkut tulkitsivat ajoituksen olevan provokaatio.
– Palautetta oli hämmentävää seurata. Omistajille asiasta oli kerrottu jo viime keväänä. Teemme niitä asioita, jotka meille on laissa määritelty.
Leikkausten myötä Ylen budjetti on kolmen vuoden päästä noin 66 miljoonaa euroa pienempi kuin nyt. Pitkään jatkuneen myrskyn jälkeen on pakko kysyä, kokeeko päätoimittaja jättävänsä uppoavan laivan.
– Hyvin tässä median meressä uidaan. En epäile yhtään, etteikö Yle pärjäisi. Tosin se voi olla parin kolmen vuoden päästä pikkuisen nykyistä pienempi ja organisaatioltaan kevyempi.
Masinoitua kritiikkiä somessa?
Media-alaa koskeva myllytys on erityisen kovaäänistä X:ssä eli entisessä Twitterissä. Siellä hengailee varsin pieni osa suomalaisista, mutta moni heistä sattuu olemaan toimittaja, poliitikko tai mediapersoona.
Jokistakin on ryöpytetty moneen otteeseen oikein kunnolla, siitäkin, ettei hän osallistu Yleä koskeviin keskusteluihin sosiaalisessa mediassa.
Se on tietoinen päätös: somessa väittelemällä ei kuulemma voita yhtään mitään.
– Muutamiin ihmisiin olen ottanut yhteyttä sähköpostitse tai puhelimitse. Yhtäkkiä langan päässä on ihan toinen ihminen kuin siellä X:ssä.
Päätoimittaja kokee, että työnsä puolesta hänen on pitänyt pitää itsensä kartalla siitä, mitä X:ssä ja muualla puhutaan. Selailemalla hän on törmännyt myös asiattomuuksiin.
– Eihän se tietenkään hyvältä tunnu, mutta kyllä sitä on myös sillä tavalla parkkiintunut, ettei siitä juuri välitä.
Jokinen huomasi mielenkiintoisen muutoksen, kun hänen eläkkeelle lähtönsä uutisoitiin. Häneen kohdistuva kirjoittelu väheni huomattavasti.
Se on Jokisen mukaan todiste siitä, että Yleen kytkeytyvä raju kritiikki on pienen porukan käsissä, ja se on ainakin osittain ylhäältä johdettua ja masinoitua.
– Minuun ei enää uhrata pateja, kriittinen kommentointi putosi ehkä kymmenesosaan. En ole enää kiinnostava.
Yleisönosastolta napattu idea
Jokisen uran varrelta löytyy lukuisia onnistumisia.
Päätoimittajan sydäntä lämmittää laajaa julkisuutta aikoinaan saanut tapaus, joka nosti hänet eräänlaiseksi tienraivaajaksi.
Jokinen otti ohjat kielipoliittisessa keskustelussa tekemällä Aamulehden päätoimittajana päätöksen, että hänen lehtensä pyrki määrätietoisesti eroon sukupuolittuneista ammattinimikkeistä.
Haloohan siitäkin syntyi aikanaan, mutta nyt asia on yleiskieltä kirjoittaville itsestäänselvyys.
– Olen siitä päätöksestä tosi ylpeä. Kieli on vallankäyttöä ja siihen se artikkelitoimittaja Matti Mörttisen kanssa tehty päätös perustui.
Tapaus on oppikirjaesimerkki suoran kansalaisvaikuttamisen voimasta: idea napattiin Aamulehden yleisönosastolta.
– Tartuimme siihen, pähkäilimme ja päätimme linjata.
Jokisen päätöstä saattaa selittää hänen taustansa. Suomen kielellä on paikka kotimaista kirjallisuutta opiskelleen päätoimittajan sydämessä.
Lukeminen on urheilun lisäksi Jokisen lempiharrastuksia. Äskettäin hän sai loppuun Tommi Kinnusen uusimman romaanin Kaarnan, joka saa päätoimittajalta suitsutusta.
Yllättävä suuri rakkaus
Haastattelun päätyttyä Jokinen nappaa kirjaston hyllystä Mitä missä milloin -kirjan vuosimallia 1969. Hän näyttää ylpeänä ensimmäistä sivua, jossa on kuva nuoresta pojasta. Se on MMM-lukijakilpailun voittanut 9-vuotias Jokinen.
Jokisen muistikuvien mukaan voittaja arvottiin, palkinto oli noin 300 markkaa. Vanhempien ”neuvosta” hän hankki rahalla Fokus-tietosanakirjan.
– Hyvin on palvellut, Jokinen naureskelee.
Toinen lapsuusmuisto liittyy musiikkiin. Jokisella oli tapana lapsena herättää itsensä laittamalla mankkarista täysillä soimaan Electric Light Orchestraa, Rolling Stonesia ja Bob Marleyta.
Vilppulalaisen omakotitalon vinttihuoneesta oli pitkä kulttuurinen matka Jamaikalle, Jokinen laskee.
– Reggae on suuri rakkauteni, ihmisen perusrytmejä.
Marley soi hänen kuulokkeissaan edelleen.