Kirjailija Stephen King kirjoitti:
”Mitä kirjoittaminen on? Telepatiaa, tietysti”
Samaa voi sanoa mistä tahansa taidemuodosta. Joku luo maailman, ja joku toinen toisessa ajassa ja paikassa sukeltaa sen maailman sisälle.
Elokuvaohjaaja Joey Palmroos istuu kahvilan pöydässä ja kuvailee telepatiaa näin:
– Saan tuotua ihmiset yleisöön ja sitten he uppoutuvat elokuvaan puolitoista tuntia, eivät mieti mitään muuta. Se on portti pois omasta elämästä.
Hän on päässyt tekemään tämän kahdesti. Oscar-ehdokas Eric Robertsin tähdittämä Five Outlaws julkaistiin Yhdysvalloissa 2023. Elokuva on juuri julkaistu Areenassa osana Uuden suomalaisen elokuvan viikkoa. Marraskuun alussa Yhdysvalloissa ensi-illan sai Delivery Run.
Mutta hetkinen.
Kuka tämä tyyppi oikein on? Miksi emme ole kuulleet hänestä mitään?
E.T. innosti filmialalle
Joey Palmroos syntyi vuonna 1989 Turussa.
Hänellä on pikkusisko ja pikkuveli. Äiti oli fysioterapeutti, isä oli mainosalalla.
Isän kautta Palmroos pääsi välillä mukaan kuvauksiin. Se innosti poikaa, ja kavereiden kanssa ”leffojen” kuvaamisesta tuli äkkiä hauskin leikki.
Palmroos rakasti elokuvia – paras oli ja on edelleen Steven Spielbergin E.T.
Siinä on sitä telepatiaa, taikaa.
Hän halusi elokuvaohjaajaksi ja mahdollisimman nopeasti isoihin ympyröihin. Siksi Palmroos haki filmikouluun Lontooseen.
”En tiedä hänestä juuri mitään”
Emme tunne Palmroosia, mutta ehkä filmialan väki tuntee?
Eräs tunnettu pitkän linjan suomalainen näyttelijä kertoo, ettei ole koskaan kuullutkaan Joey Palmroosista.
Suomalainen elokuva-alan vaikuttaja kertoo:
”Siellä täällä nähty, viimeksi Cannesissa. Sujuva, fiksun oloinen ja määrätietoinen kaveri, mutta en tiedä hänen tekemisistään tai töistään oikein mitään.”
Elokuvaohjaaja Tuukka Temonen kertoo jutelleensa Palmroosin kanssa muutaman kerran puhelimessa.
”Olen vähän konsultoinut leffajutuissa ja jeesannut kuvauspaikan järkkäämisessä. Itse diggaan hänestä. Tekee hyvännäköistä kuvaa pienellä rahalla. En yhtään ihmettelisi, jos se on meidän seuraava maailmalle pääsevä.”
Huippukoulu maksaa
Cambridge, Harvard, Oxford – nämä ovat yliopistojen kermaa, joihin harvalla tulisi mieleen hakea, koska se voi tuntua mahdottomalta.
Saman luokan huippuyliopisto on Met Film School, johon Palmroos pääsi kolmannella hakukerralla.
Iso syy, miksi kouluihin ei pyritä ulkomaille, on taloudellinen. Met on kallis koulu, Palmroosin mukaan ”sadan tonnin koulu”.
– Olen aina ollut sellainen, että on isoja unelmia. Nyt unelmani on, että voitan joskus Oscarin.
Itseensä on helpompaa uskoa, kun muutkin uskovat: äiti on aina kannustanut poikaa.
Iso syy, miksi kouluihin ei pyritä ulkomaille, on taloudellinen. Met on kallis koulu, Palmroosin mukaan ”sadan tonnin koulu”.
Siksi Palmroos teki paljon töitä koulun ohella – ja on kiitollinen siitä, että sai vanhemmiltaan myös taloudellista tukea opintoihinsa.
Mainosmieheksi
Koulussa piti tehdä erään kerran dokumentti.
Palmroos teki Porscheja keräävästä tutustaan koulutyönsä, mutta siitä tuli enemmän mainos kuin dokumentti.
– Silloin innostuin mainoksista, siitä, miten fiiliksen kautta voi tuoda tuotetta esiin.
Palmroos tapasi ohjaaja Pete Riskin, joka otti Palmroosin mukaan mainoskuvauksiin apulaiseksi. Sitä kautta hän pääsi muihinkin projekteihin mukaan.
Samalla Palmroos alkoi tehdä videoita sosiaaliseen mediaan. Seuraajamäärät kasvoivat, minkä jälkeen firmat alkoivat maksaa Palmroosille somenäkyvyydestä.
Palmroos oli myös mennyt naimisiin somevaikuttaja Doran kanssa, ja heille oli tullut lapsi.
Kun koulu oli ohi, heidän elämänsä näytti somessa täydelliseltä: komea mies, kaunis nainen, ihana lapsi, yksityiskoneella Karibialle.
Sitä olisi ollut helppoa jatkaa, mutta monen vuoden mainosuran jälkeen Palmroos palasi elokuvien pariin. Hän halusi tehdä pitkän kansainvälisen tason elokuvan.
Silloin realiteetit iskivät päin kasvoja. Palmroos muotoilee realiteetit näin:
– Kaikki taidealat on aivan helvetin vaikeita.
Täytyy kerätä rahaa, jotta pääsee töihin
Ensinnäkin: huippukoulutus ei takaa mitään elokuva-alalla, Palmroos sanoo.
– Kukaan ei tule koulun jälkeen sanomaan, että tässä on rahaa, go make a movie.
Pitää tuntea ihmisiä, ja Palmroos oli luonut suhteita ja tehnyt työnäytteitä koulussa ja mainostöissä.
Sitten piti keksiä elokuvan idea. Sitten tehdä käsikirjoitus. Sitten ruinata sponsoreilta rahaa – Palmroos sai kasattua 80 000 euroa.
Sitten piti saada mukaan näyttelijöitä.
– Minulla oli lista, ja soittelin sitä läpi kahden kolmen aikaan öisin meidän pesuhuoneessa. Mickey Rourke olisi lähtenyt mukaan, mutta hän olisi vienyt koko leffan budjetin. On vähän ihme, että sain Eric Robertsin mukaan.
Sitten koko homma piti vielä toteuttaa.
Kynttilä palaa molemmista päistä
Varaa oli kymmeneen kuvauspäivään Yhdysvalloissa, joten päivät olivat pitkiä.
Päivän päätteeksi Palmroos meni yöllä motelliin, kävi läpi seuraavan päivän aikataulut, otti Buranan ja viskin ja nukkui kaksi tuntia.
– Se on pimeä huone, jossa hapuilee ja toivoo, että suunta on oikea, hän kuvaa elokuvan tekoa.
Kynttilä paloi molemmista päistä, sillä Palmroos ei ollut vain ohjaaja. Hän teki myös myyntiä, markkinointia, tuottamista ja selvitteli lakiteknisiä asioita. Samalla piti olla innostava luova johtaja kuvauksissa.
– Ei kukaan minun kanssani halua tehdä hommia, jos kaivan siellä vaan ahdistuneena nenää.
Eikä työ lopu kuvausten jälkeen, vaan sitten alkaa markkinointi.
– Ja samalla sitä haluaa olla läsnä perheen kanssa, olla paras isä ja aviomies, irrottautua jotenkin siitä myllystä.
Floppi olisi taloudellinen katastrofi
Kaikki tuo työ oli Palmroosille työtä, josta kukaan ei maksa hänelle mitään ja josta hän jää pahimmillaan velkaa.
– Kun tekee leffaa, kaikki maksaa koko ajan paljon rahaa. Siinä on tällainen olo, Palmroos sanoo ja kuristaa itseään.
Vasta, kun elokuva on valmis, selviää, kiinnostaako se ihmisiä niin paljon, että he tulevat katsomaan sitä – ostavat leffalipun, jotta Palmrooskin saa palkkaa.
Ja Palmroos sai, hän sanoo.
Kriitikotkaan eivät tyrmänneet. Elokuvaportaali IMDB:ssa The Outlawsilla on käyttäjien antamissa arvosteluissa 5,7/10 keskiarvo.
– Se on vitunmoinen taikatemppu, että pääsee sen prosessin läpi, ja että se vielä tuottaa jotain taloudellisesti.
Rakastu prosessiin
Nyt Palmroos on lähdössä taas Yhdysvaltoihin valmistelemaan elokuvaa. Samalla hän kiertää festivaaleja Delivery Run -elokuvansa kanssa. Se on hänen toinen leffansa.
Elokuva voitti kaksi pääpalkintoa arvostetun Marché du Film -tapahtuman Frontières Buyers Showcase -kilpailussa. Tapahtuma on alan ammattilaisille suunnattu ja siellä elokuville haetaan muun muassa rahoitusta ja ostajia.
Kun Palmroos kertoo elokuvasta ja näyttää siitä pätkiä läppäriltään, silmät loistavat.
Tässä on se taika, minkä takia hän jaksaa tehdä elokuvia: hän rakastaa niitä, ja hän rakastaa niiden tekemistä.
Ja totta kai on kivaa, kun välillä tulee palkinto. Sellaisen Palmroos sai Delivery Runin ensi-illassa festivaaleilla Manchesterissa.
– Loppuunmyyty ensi-ilta. Olen näyttelijöiden välissä, ja ne puristaa mua käsistä. Upea 5.1.-äännentoisto, iso sali, iso valkokangas, kaikki näyttää ja kuulostaa juuri niin kuin pitää. Yleisö elää mukana, nauraa, huutelee, taputtaa – ja mä imen sitä fiilistä, että ”vittu mä rakastan tätä!”
Yle Teema juhlistaa kotimaisia teoksia 4.-10.11.2024 uuden suomalaisen elokuvan viikolla. Koko ohjelmisto, sisältäen Joey Palmroosin Viisi lainsuojatonta (Five Outlaws), on katsottavissa myös Yle Areenassa.
Korjaus 5.11. klo 11.23: Tarkennettu kohtaa, jossa mainitaan IMDB-arviot ja selkeytetty sitä, että kyse on IMDB:n käyttäjien eikä kriitikoiden antamista arvioista. Lisäksi juttuun on lisätty tieto siitä, että Marché du Film on alan ammattilaisille suunnattu tapahtuma.