Mitä yhteistä on 30–44-vuotiailla naisilla ja 15–29-vuotiailla pojilla ja miehillä? Tuoreen Hyvin sanottu -kyselytutkimuksen mukaan juuri nämä ryhmät vetäytyvät yhteiskunnallisesta keskustelusta muita voimakkaammin.
Naisten kohdalla suunta oli havaittavissa jo vuosi sitten, mutta nyt myös pojat ja nuoret miehet kertovat osallistuvansa yhteiskunnalliseen keskusteluun aiempaa vähemmän. Tutkijoiden mukaan olisi kuitenkin tärkeää, että kaikki kokisivat voivansa osallistua.
– Se lisää ymmärrystä erilaisista taustoista ja kohtaloista ja vähentää eriarvoisuutta ja syrjäytymistä, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) johtava tutkija Anna-Maria Isola. Isola johtaa THL:n osallisuustutkimusta.
Se, että jokainen kokee voivansa vaikuttaa, on myös turvallisuuskysymys. Osattomuutta kokevat ihmiset hakevat herkemmin arvostusta ja yhteisöllisyyttä esimerkiksi rikoksiin tai päihteisiin liittyvistä porukoista, kuten jengeistä.
Keskusteluista on tullut liian kärkkäitä, mutta tilanteen voi korjata
Somen yleistyminen toi aikanaan nimenomaan nuorten ja naisten äänet paremmin esiin. Nyt suunta tuntuu olevan toinen. Hyvin sanottu -tutkimuksen mukaan huono keskustelukulttuuri oli ylivoimaisesti yleisin syy, miksi ruuhkavuosia elävät naiset kertoivat vetäytyvänsä keskustelusta. Sama syy erottui selvästi myös nuorten miesten vastauksissa.
En tykkää kommentoida esimerkiksi Facebookissa --. Asia ymmärretään tahallaan väärin, tai/ja asioista ei pysty keskustelemaan asiallisesti ilman, että toinen osapuoli haukkuu.
nainen, 36
Kaikenlainen ääriajattelu ja keskustelujen kärjistyminen on lisääntynyt, joten en koe hyödylliseksi keskustella esimerkiksi netissä.
mies, 24
En halua joutua maalitauluksi.
nainen, 41
Keskustelut ovat nykyään kärkkäitä, ja liian monesta asiasta tuomitaan herkästi.
mies, 24
Digijätit, kuten Meta, ovat sekoittaneet myös suomalaisen keskustelukulttuurin, sanoo Sitran ohjelmajohtaja Hannu-Pekka Ikäheimo. Some-palveluissa keskustelua ohjaavat algoritmit ja kaupalliset kannusteet. Nimenomaan naiset kokevat digialustoilla häirintää ja vaientamispyrkimyksiä, Ikäheimo kertoo.
EU- tai kansallisen tason sääntely voisi helpottaa tilannetta, mutta myös jokaisella meistä on vastuu siitä, miten keskustelua käydään.
– Jos olemme muutamissa vuosissa saaneet keskustelukulttuurin retuperälle, niin kai saamme sen oikaistuakin, Isola uskoo.
Ikäheimon ja Isolan mielestä etenkin valtaa pitävät voisivat omalla esimerkillään vaikuttaa tähän.
– Muutos lähtee siitä, että poliitikot ottavat lusikan kauniiseen käteen ja alkavat puhua kunnioittavammin ihmisistä. Uskon, että voi sanoa kipakastikin ilman, että puhuu loukkaavasti.
Itse kunkin kannattaa suhtautua muihin suopeasti ja kuunnella, mitä sanottavaa toisilla on.
– Kun onnistuu luomaan yhteyden erimielisyyksistä huolimatta, siitä tulee valtavan hyvä mieli molemmille osapuolille.
Työ ja perhe vievät naisten ajan
Moni 30–44-vuotias nainen kertoi osallistuvansa keskusteluun vähemmän ajanpuutteen vuoksi. Isolan mukaan tämä voi kieliä siitä, ettei tasa-arvo ole valmis, vaan naisille kasautuu vastuuta. Naisten uramahdollisuudet ovat parantuneet ja heidän uraansa arvostetaan, mutta samaan aikaan vastuu esimerkiksi kodinhoidosta ja arjen organisoinnista lankeaa yhä usein naisille. Kun yhtä aikaa huolehtii töistä, lapsista ja kodista, ei ole ihme, jos ei riitä aikaa ja jaksamista osallistua yhteiskunnallisiisn keskusteluihin.
Isola pohtii, että ikäryhmän naisilta saattaa myös puuttua yhteinen asia, jota he haluaisivat ajaa. Vahva ryhmäidentiteetti lisää keskusteluaktiivisuutta. Aikanaan juuri kolmi–nelikymppisillä naisilla oli äitiysliike, nyt vastaavaa yhteistä asiaa ajettavaksi ei välttämättä ole, Isola pohtii.
Nuoria miehiä ei kiinnosta
Yhteiskunnallinen keskustelu ei yksinkertaisesti kiinnosta, kertoi moni Hyvin sanottu -tutkimukseen vastannut nuori mies. Vastaajat eivät kuitenkaan perustelleet, miksi heitä ei kiinnosta. Tutkijoiden mukaan voi olla, etteivät he koe keskustelukulttuuria omakseen: yhteiskunnassa ei puhuta heitä kiinnostavista asioista ja politiikka tuntuu kaukaiselta.
Jotta nuoret saataisiin pidettyä mukana keskustelussa, yhteiskunnallisista asioista pitäisi puhua ymmärrettävämmin. Niistä pitäisi käyttää kieltä, jonka nuoret kokevat omakseen. Isola antaa tosielämän esimerkin: Nuorten työllisyyspalvelun Mikä vituttaa -nimiseen kehittäjäryhmään liittyi paljon ihmisiä. Kun nimi muutettiin Nuorten kehittäjäryhmäksi, osallistujia oli paljon vaikeampi saada.
Olisi myös hyvä, että muutkin kuin asiantuntijat ja poliitikot pääsisivät ääneen mediassa.
Nuorten miesten vetäytymistä saattaa selittää sekin, ettei monilla heistä välttämättä ole tarvetta puuttua epäkohtiin, Isola pohtii.
– Osalla asiat saattavat olla niin hyvin, etteivät he koe suurta tarvetta ajaa niiden asiaa, jotka kohtaavat epäoikeudenmukaisuutta.
Tuntuu vähän siltä, että yhteiskunnassa keskutellaan jo niistä aiheista, jotka ovat minulle tärkeitä, joten en usko, että niiden asioiden toistaminen auttaa.
mies, 20
Joukossa on silti todennäköisesti myös niitä, jotka eivät tunne kuuluvansa yhteiskuntaan. Silloin tuntuu, ettei osallistumisella ole merkitystä.
Keskustella voi vaikka haravan varressa
Tavallisten ihmisten ei ole pakko osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, varsinkaan koko aikaa. Jos kuitenkin haluaisi mielipiteensä kuuluviin, muttei halua esittää niitä somessa, on muitakin vaihtoehtoja. Yhteiskunnallinen keskustelu voi olla hyvin arkistakin, vaikka sitä, että puhuu ajatuksistaan tutun opettajan kanssa. Opettajien lisäksi esimerkiksi toimittajien ja sosiaalityöntekijöiden tehtävä on kuunnella kansalaisia.
Halutessaan voi myös vaikka allekirjoittaa kansalaisaloitteen tai olla yhteydessä suoraan poliitikkoon. Isola toivoisi myös yhteisöllisempiä paikkoja keskustelulle. Esimerkiksi kunnan järjestämissä puistotalkoissa voisi vaihtaa ajatuksia haravoinnin lomassa.
– Somessa helposti huudetaan yksin, eikä keskustelua synny helposti. Silloin ei synny myöskään kokemusta, että voisi vaikuttaa, Isola sanoo.
Ylen ja Erätauko-säätiön luotsaama Hyvin sanottu -hanke tarjoaa mahdollisuuksia osallistua myös yhteiskunnallisiin keskusteluihin. Tarkoitusta varten on muun muassa järjestetty kaksipäiväinen Hyvin sanottu -keskustelufestivaali kolmena vuonna. Lisäksi hankkeen kumppanit järjestävät erilaisia keskustelutilaisuuksia eri puolilla Suomea ympäri vuoden. Hanke pyrkii tukemaan suomalaista keskustelukulttuuria ja luomaan turvallisia keskusteluympäristöjä.
Kenen ääni ei kuulu yhteiskunnassa tarpeeksi? Entä mistä Suomessa pitäisi puhua enemmän? Voit keskustella tämän artikkelin komenttikentässä aiheesta 6.11.2024 klo 23 asti.