– Kirkkoa voisi kuvata vakuutuslaitoksena. Jos hätä tulee, on ihan hyvä, että se on taustalla olemassa.
Näin Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki kiteyttää suomalaisten suhteen kirkkoon tänä päivänä.
Uusimman Kirkon nelivuotiskertomuksen, Kirkko epävarmuuksien ajassa 2020–2023 -julkaisun mukaan myönteisesti uskonnon näkymiseen julkisissa tiloissa suhtautuvien määrä on selvästi laskenut, mutta valtaosa toivoo kirkon tukevan suomalaisia kriisiaikoina.
Lähes 80 prosenttia suomalaisista on vähintään jokseenkin samaa mieltä siitä, että kirkkojen tulee olla avoinna hiljentymiselle kriisitilanteissa, ja lähes yhtä monen mielestä kirkkojen tulee tarjota henkistä tukea ja keskusteluapua kriisitilanteissa.
Yli puolet suomalaisista toivoo, että kirkolla olisi lakiin kirjattu velvollisuus viranomaisyhteistyöhön kriisin aikana. Myös uskonnottomista suomalaisista näin ajatteli lähes 40 prosenttia.
– Se oli mielestäni yllättävää. Samaan aikaan, kun iso osa uskonnottomista suhtautuu esimerkiksi uskonnon opetukseen tai Suvivirren laulamiseen kouluissa kriittisesti, he kuitenkin näkevät kirkon tuottavan jotain sellaista, mitä suomalaiset kaipaavat kriisin hetkellä, Salomäki pohtii.
Suhtautuminen uskontoon neutralisoituu
Myönteisesti uskonnon näkymiseen kouluissa suhtautuvien määrä on selvästi laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Kun vielä vuonna 2015 suomalaisista 85 prosenttia suhtautui vähintään melko myönteisesti Suvivirren laulamiseen kouluissa, vuonna 2022 siihen suhtautui myönteisesti 75 prosenttia.
Uskonnonopetusta kouluissa kannatti yhdeksän vuotta sitten 62 prosenttia, nyt 55 prosenttia.
Kielteisesti suhtautuvien määrä ei kuitenkaan ole samassa suhteessa lisääntynyt, Salomäki huomauttaa.
– Varsinaista kriittisyyden lisääntymistä ei kovinkaan paljon näkynyt, mutta neutraalisti suhtautuvien määrä oli lisääntynyt. Sen voi tulkita tietynlaisena normalisoitumisena, eli uskonnon näkyminen kouluissa ei herätä tunteita suuntaan eikä toiseen.
Yksi selittävä tekijä voi löytyä myös nuorimmista sukupolvista. Esimerkiksi keväällä julkaistun nuorisobarometrin mukaan nuoret suhtautuvat varsin sallivasti uskonnon näkymiseen kouluissa.
Suomalaiset eivät ole vielä tottuneet islamiin
Nuoremmat sukupolvet suhtautuvat muita myönteisemmin myös uskonnollisiin vähemmistöihin.
Nelivuotiskertomuksessa selvitettiin suomalaisten suhtautumista esimerkiksi uskonnollisiin rakennuksiin ja uskonnolliseen pukeutumiseen.
Luterilaisen, ortodoksisen tai katolisen kirkkorakennuksen sijaintiin omalla asuinalueella suhtauduttiin pääosin neutraalisti tai myönteisesti.
Selvästi varauksellisinta oli suhtautuminen omalla asuinalueella sijaitsevia moskeijoita kohtaan. Yli kolmannes suomalaisista suhtautui moskeijoihin täysin tai melko kielteisesti.
Sama tilanne oli myös vuonna 2015, ja se on Salomäen mukaan yllättävää.
– Islamilaisuuden pitäisi kuitenkin olla Suomessa koko ajan tutumpaa ja tutumpaa, kun muslimien määrä selvästi lisääntyy, mutta mielenkiintoisesti torjuvasti muslimeja kohtaan suhtautuvien osuus ei ollut yhtään vähentynyt. Eli tottumista islamilaisuuteen ei ole tapahtunut.
Sen sijaan joka kolmas alle 30-vuotias asennoitui moskeijoihin myönteisesti. Nuorin ikäryhmä suhtautui myös myönteisimmin erilaisiin musliminaisten pukeutumistapoihin.
Kaikista vastaajista neljännes suhtautui vähintään melko myönteisesti musliminaisten käyttämää hiukset peittävää hijabia kohtaan, mutta koko vartalon peittävään burkaan suhtautui myönteisesti harvempi kuin joka kymmenes vastaaja.
Toisaalta uskonnonvapauden merkityksestä kysyttäessä lähes 60 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että kaikkien tulisi voida vapaasti kantaa uskonnollisia symboleja ja pukeutua uskontonsa mukaisesti.
– Kun kyse on omasta pukeutumisesta tai oman uskonnon tuomisesta esille, ja kun pukeutuminen nähdään yksilön oikeutena, se saa hyvin vahvasti tukea, Salomäki toteaa.
Uskonnollisten suhteellinen osuus väestöstä kasvaa
Vaikka Suomessa uskonnollisuus vähenee koko ajan, globaalisti uskonnollisten ihmisten määrä on lisääntynyt ja uskonnottomien suhteellinen osuus on pienentynyt viimeisen 50 vuoden aikana.
Erityisesti muslimien osuus on kasvanut merkittävästi.
Islamin ja myös muiden uskontojen kannattajaosuuksien kasvun taustalla ovat muun muassa väestöryhmien väliset erot syntyvyydessä.
Noin kolmasosa muslimeista asuu Afrikassa, eli maanosassa, jolle on laajemminkin ominaista keskimääräistä nopeampi väestönkasvu. Pitkälle kehittyneissä maissa syntyvyys puolestaan laskee, mikä vähentää uskontokuntiin kuulumattomien osuuksia.
– Tulevaisuudessa uskonnottomien osuus tulee nykyisestäkin vähenemään. Kun uskonnollisten ihmisten osuus kasvaa, uskonnolla on enemmän painoarvoa myös maailman politiikassa, Salomäki arvioi.
Kirkon nelivuotiskertomuksessa tuotiin esiin myös se, että uskontoihin kohdistuva syrjintä on lisääntynyt maailmalla, myös läntisissä demokratioissa.
Viikko sitten julkaistun tutkimuksen mukaan Suomi on yksi niistä Euroopan maista, joissa esimerkiksi muslimit kohtaavat eniten syrjintää.
– Suomessa maahanmuuttoväestö on sijoittunut tietyille alueille ja aika iso osa Suomea on edelleen tilanteessa, jossa esimerkiksi uskonnollista pukeutumista islamin tyyliin ei paljon näy. Koska muslimeja ei tule arjessa vastaan, islam voi pitkäänkin näyttäytyä uutena asiana, ja se osaltaan hidastaa hyväksymisprosessia, Salomäki pohtii.
Kuuntele Yle Areenasta:
