Iltalehden toimittaja Lauri Nurmi kirjoitti kirjan Sanna Marinista. Marin ei halunnut osallistua millään tavalla kirjan tekoon, joten Nurmi päätyi käyttämään kirjassa muuta saatavilla ollutta materiaalia. Kirjaan valikoitui runsaasti myös sellaista tietoa, jota Nurmi oli kerännyt toimittajan roolissa.
Tähän asti asiassa ei ole mitään erikoista. Vastaavanlaisia, auktorisoimattomia elämäkertoja on tehty ja tehdään maailman sivu.
Erikoista on se, että Nurmi on Marinin mielestä käyttänyt kirjassa luottamukselliseksi sovittuja keskusteluita. Useampi henkilö on myös kiistänyt Nurmen taustakeskusteluissa saamia tietoja vääriksi.
Lauri Nurmen ja tuoreen kirjan ympärille piirtyy epäluottamuksen sumuverho. Puhutaan valheista, lähdesuojasta, luottamuksesta.
Sana sanasta -tilanteessa on vaikea tietää, mitä uskoa. Kaksi näkemystä, kaksi ”totuutta” - kärsijänä journalistien luotettavuus.
Mitä kovempi uutinen, sitä pienempi osuus kaikesta taustalla olevasta tiedosta näkyy tai kuuluu yleisölle.
Media ei pysty toimimaan, jos siihen ei luoteta. Journalisti ei ole journalisti, jos hänen juttunsa eivät ole totta.
Juttujen kohteiden, haastateltavien ihmisten pitää voida luottaa toimittajiin, koska uutiset syntyvät harvoin pelkän asiakirjamateriaalin pohjalta. Toimittajan tulee lisäksi havainnoida, tulkita - ja erityisesti kuunnella. Mitä kovempi uutinen, sitä pienempi osuus kaikesta taustalla olevasta tiedosta näkyy tai kuuluu yleisölle.
Joskus haastateltavan on mahdotonta puhua asioista julkisesti, omalla nimellään. Tällöin voidaan sopia, että keskustellaan taustaksi. On vapaampi puhua, kun ennalta tietää, että sanomisia ei suoraan liitetä kertojaan.
Median pitää pystyä suojelemaan lähdettään.
Usein keskustelu on varsin tavanomaista taustoittamista, joka auttaa ymmärtämään laajempaa kokonaisuutta ja yksityiskohtia. Keskustelu ilman painetta suorasta siteerauksesta vapauttaa kuvailemaan tarkemmin.
Toisinaan haastateltava voi olla tietolähde, jonka avulla toimittaja saa käsiinsä herkkää tai piilossa olevaa uutta faktaa, joka voi aiheuttaa henkilöllisyyden paljastuessa lähteelle suurta harmia tai jopa vaaraa. Median pitää pystyä suojelemaan lähdettään. Puhutaan lähdesuojasta, jota edes viranomainen ei voi pakottaa murtamaan kuin aivan äärimmäisissä poikkeustapauksissa.
Haastateltavan täytyy aina tietää, millä asialla toimittaja on liikkeellä. Jos hän puhuu vain taustaksi, hänen pitää tietää, ettei asia tule hänen suustaan sanottuna tai suoraan häneen liitettynä julkisuuteen.
Jutun kohteen pitää siis luottaa ja tietää, missä yhteydessä ja millä tavalla kertomaansa tullaan käyttämään. Asia on kirjattu hyvin selkeästi myös Journalistin ohjeisiin.
Vain äärimmäisen harvinaisissa tapauksissa ylle kirjatuista periaatteista poiketaan. Uutisella pitää olla poikkeuksellisen iso yhteiskunnallinen merkitys, että lähdesuoja tai ennalta sovittu toimintatapa rikotaan.
Poikkeuksellisissa tapauksissa haastattelua tehdään ilman, että haastateltava tietää toimittajan olevan työssään tai että sanottua käytetään henkilön tietämättä julkisuudessa.
Harvinaisuudesta kertoo jo se, että tuollaisia tapoja kutsutaan poikkeuksellisiksi tiedonhankintamenetelmiksi. Meillä Ylellä tarvitaan päätoimittajan lupa niiden käyttöön. Harkinta on aina tapauskohtainen.
Uutisjournalismi on totta, jotta ihmiset voivat luottaa.
On hyvä, että Lauri Nurmen kirjasta on noussut median itsekriittinen keskustelu. On myös hyvä, että journalistit sisällöntekijöistä päätoimittajiin ovat lähes poikkeuksetta yhdellä suulla korostaneet luottamuksellisuuden merkitystä.
On Nurmen ratkaisua puolustettukin. Kahdenkeskisissä keskusteluissa puhuttua ja sovittua on vaikea ulkopuolelta arvioida.
Tässä tapauksessa keskusteluiden sisällöllä ei ole merkitystä. Jos haastateltavalle jää kokemus, että luottamus on petetty, journalisti on epäonnistunut. Voi myös kysyä, ovatko paljastetut asiat niin merkityksellisiä, että luottamukseen kannattaa ottaa kupru.
Ylellä luottamus on uutistoiminnan kivijalka. Uutisjournalismi on totta, jotta ihmiset voivat luottaa. Haastateltavien pitää luottaa, että he voivat ilman pelkoa kertoa myös aroista asioista, jos niin on sovittu.
Se että haastateltava voi luottaa sovittuun, ei ole pelisääntö vaan lähtökohta. Periaate, joka on kirjattu Ylen omiin ja Journalistin ohjeisiin. Periaatteen vastainen toiminta on virhe, joka pitää uskaltaa siinä hetkessä reilusti tunnustaa.
Panu Pokkinen
Kirjoittaja on Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja.