Valokuvataiteilija ja ohjaaja Maria Laxin matka kansainväliseen menestykseen alkoi Pohjois-Pohjanmaan Pudasjärveltä.
Hän löysi vuoden 2014 tienoilla vanhempiensa kirjahyllystä isoisänsä Soini Laxin kirjoittaman ja 70-luvulla julkaistun teoksen, joka käsitteli pudasjärveläisten ufokokemuksia. Soini Lax oli pudasjärveläinen toimittaja ja sanomalehden perustaja.
Tuolloin jo lähes kymmenen vuotta ulkomailla asunut Maria Lax ei ollut koskaan ennen lukenut isoisänsä kirjaa.
– Minulle tuli ihan yllätyksenä, että kotipitäjän historiassa on ollut niin paljon kaikkea mystistä. Myös aiheen liittyminen oman perheen historiaan kiinnosti.
Isoisältään Lax ei voinut Pudasjärven mahdollisista ufohavainnoista kysyä, sillä isoisä oli sairastunut dementiaan. Osa yliluonnollisia ilmiöitä kokeneista vältteli aihetta, sillä heidät oli Laxin mukaan 1960–70-lukujen taitteessa tehty mediassa naurunalaisiksi.
Laxille he kuitenkin suostuivat puhumaan hänen isoisänsä ansiosta.
– Se oli oikeastaan aika liikuttava kokemus. Paikallisten kertomukset avasivat myös heidän suhdettaan isoisääni, sitä arvostusta ja kunnioitusta, jota he tunsivat isoisää kohtaan, Lax kertoo.
Oudot valot pelottivat tai loivat toivoa
Laxin kuvien tyhjät huoltoasemat ja huonekaluineen hylätyt kodit kuvaavat 1960–70-lukujen maaseudun murrosta, jolloin ihmiset muuttivat kaupunkeihin ja Ruotsiin.
Samaan aikaan ihminen vieraili ensimmäistä kertaa Kuussa ja teknologia otti jättiläismäisiä harppauksia.
Lax uskoo, että kaikki nämä tekijät vaikuttivat pudasjärveläisten kokemuksiin ufoista ja oudoista valoilmiöistä.
– Kokemukset heijastelivat ihmisten pelokasta tai toiveikasta suhtautumista tulevaisuuteen. Oma suhtautuminen tulevaan näkyi siinä, miten ihmiset hahmottivat kohtaamiaan näkyjä.
Haluatko kuulla lisää pudasjärveläisten ufokokemuksista? Kuuntele Yle Areenasta vuonna 1971 tehty radio-ohjelma, jossa haastatellaan ufoja mahdollisesti havainneita henkilöitä.
Välähdyksiä alapuolisesta maailmasta
Pudasjärven teosten lisäksi VB-valokuvakeskuksen näyttelyssä Kuopiossa on esillä kuvia Irlannin rikkaasta kansanperinteestä.
Irlannin tarustossa keijut asuvat maan alla ja ovat taivaasta pudonneita enkeleitä tai kenties vainajia.
Portit meidän ja alapuolisen kansan maailman välillä ovat avoinna muutamia kertoja vuodessa, kuten toukokuun ensimmäisenä päivänä ja nyt halloweenina.
Laxin kuvissa kaksi maailmaa ovat hetkeksi risteytyneet. Irlanti-kuvissa onnea tuova musta kissa istuu portilla, uhkaavasti irvistävä musta koira vartioi tuonpuoleisen porttia ja valkoinen ihmismäinen hahmo makaa vedessä.
– Irlanti on saarivaltio. Siellä monet uskomukset liittyvät veteen ja puhutaan todella paljon veden hengistä, vähän kuin meillä Suomessa näkistä.
Kansainvälisestä politiikasta kansanperinteisiin
Kuopion valokuvanäyttelyssä on muutamia valokuvia myös Laxin tuoreimmasta projektista Länsi-Afrikan Gambiasta, jossa hän on tutustunut Kankurang-hahmoon.
– Minulla on ruotsalaisgambialainen ystävä, joka pyysi minua mukaansa Gambiaan kuvaamaan ulkopuolisin silmin. Tarkoituksena on viettää siellä vielä lisää aikaa, Maria Lax kertoo.
Lax on opiskellut kansainvälistä politiikkaa Walesissa, mutta siirtyi sitten opiskelemaan elokuvakerrontaa. Tällä hetkellä hän työskentelee valokuvausta enemmän liikkuvan kuvan parissa, kuten alun perin oli suunnitellut.
Laxin kuvissa kansanperinne on elävänä läsnä, vaikka nykyaikana vanhat tarinat alkavat ympäri maailmaa unohtua. Hänen mielestään kansanperinteet ja uskomukset ovat hyvä keino tarkastella yhteiskuntaa ja yksilöä.
– Tarinan kertominen on osa ihmisyyttä ja tapaa, jolla hahmotamme ympäristöä. Tarinat ovat myös side historian ja nykyajan välillä, ja siksi olen niistä kiinnostunut.