Kultaisen palmun voittanut Anora kuvaa seksityötä huumorilla, tekijä hehkuttaa Ylelle suomalaisohjaajaa

Anoralle povataan jo Oscareita. Yle haastatteli elokuvan tekijöitä Suomen-ensi-illan alla.

Nuori nainen istuu nuoren aurinkolasipäisen miehen sylissä Vegasin pelipöydässä.
Ani, eli Anora (Mikey Madison, kesk.) istuu uuden hellunsa Ivanin (Mark Eidelstein) sylissä Vegasissa. Kuva: © 2024 Anora Productions, LLC
  • Anton Vanha-Majamaa

Pitkään yhdysvaltalainen Sean Baker ohjasi piskuisia elokuvia piskuisille yleisöille. Päähenkilöt ja aiheet tulivat yhteiskunnan laitamilta: seksiteollisuudesta, eteläosavaltioiden öljyllä elävistä tuppukylistä, kodittomien yhteisöistä Floridan syrjäseuduilla. Kameraksi kelpasi vaikka iPhone.

Nyt Baker on vuoden puhutuimpia elokuvantekijöitä. Hänen kahdeksas pitkä elokuvansa Anora palkittiin Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnolla Kultaisella palmulla, ja nimiroolin näyttelevää Mikey Madisonia povataan jo Oscar-voittajaksi.

Yle haastatteli Bakeria ja Madisonia elokuvan Suomen-ensi-illan alla. Kävi ilmi, että Baker saattoi varastaa elokuvaansa vaikutteita Suomesta.

Pretty Woman, mutta ei ollenkaan

Anora alkaa kuin 30 vuoden takainen romanttinen komedia Pretty Woman (1990), jossa seksityöntekijä (Julia Roberts) rakastuu pukumieheen (Richard Gere).

Ani (Madison) saa strippiklubilla asiakkaakseen venäläisen oligarkin hulttiopojan Ivanin (Mark Eidelstein). Seksistä, Call of Dutysta ja bongista tykkäävä Ivan palkkaa Anin seuralaisekseen viikoksi. Ani humaltuu hulppeasta elämästä: läheisyyttä vastaan hän saa vaatteita, koruja ja päihdehuuruisen matkan Las Vegasiin.

Vegasissa kaksikko menee naimisiin. Kun Ivanin vanhemmat kuulevat avioliitosta, asiat alkavat mennä pieleen. Pian gangsterit koputtavat tuoreen parin ovelle.

Nuori aviopari kävelee nauraen keskellä Las Vegasia.
Ivan ja Ani menevät naimisiin Las Vegasissa. Anoran ensimmäinen jakso on silkkaa haaveunta. Kuva: Universal Pictures

Jos Anoran ensimmäinen näytös on Pretty Womanin kaltaista haaveunta, toisessa näytöksessä sävy muuttuu dramaattisesti. Seuraa ajojahti, joka muistuttaa stressaavuudessaan Safdien veljesten elokuvia kuten Good Time (2017) ja Uncut Gems (2019).

Ani käy elokuvan aikana läpi tunteiden koko skaalan ylpeydestä häpeään, toiveikkuudesta toivottomuuteen ja onnesta pohjattomaan suruun.

Kovassa nosteessa oleva 25-vuotias Mikey Madison sanoo, että tärkeintä Anin näyttelemisessä oli ymmärtää, millainen tunneviritys hahmolla oli kussakin kohtauksessa. Kun valmistautumisen teki huolella, oli kuvaushetkessä helppo tuntea tarvittavat tunteet.

– Näyttelijän täytyy olla sopusoinnussa hahmon kanssa, suhtautua kaikkeen kuin kyse olisi elämästä ja kuolemasta.

Once Upon a Time in Hollywoodissa (2019), Screamissa (2022) ja tv-sarja Better Thingsissä (2016–22) näytellyt Madison valmistautui ensimmäiseen elokuvapääosaansa huolella.

Madisonilla ei ole tanssitaustaa, joten hän harjoitteli erityisesti tankotanssia kuukausien ajan ennen kuvausten alkua. Hän työsti hahmoa yhdessä ohjaaja-käsikirjoittaja Bakerin kanssa, osallistui hahmon asu- ja meikkivalintoihin sekä tärkeän tanssikoreografian suunnitteluun.

Baker kehuu Madisonin improvisointitaitoja.

– Hänen suustaan tuli mahtavaa dialogia, koska hän oli varjostanut tanssijoita ja viettänyt aikaa klubilla. Hän tunsi tuon kyseisen Brooklynin osan puhetyylin.

Madison tanssii ja tappelee elokuvassa itse. Jälkimmäistä ei harjoiteltu, ja jäljet näkyvät valkokankaalla:

Viides elokuva seksityöstä

Sean Bakerilla on ollut pitkä matka tilanteeseen, jossa kansainvälinen media jonottaa haastattelemaan häntä. Ohjaaja ei todellakaan noussut ilmiöksi yhdessä yössä.

Baker tunnettiin pitkään pienten aiheiden ja pienten elokuvien ohjaajana. Viides pitkä elokuva Tangerine (2015) oli käännekohta. Vimmainen komedia pokkasi palkintoja indiefestivaaleilla, ja sen transnäyttelijöille kampanjointiin jopa Oscar-ehdokkuuksia.

Sitä seurannut The Florida Project (2017) pyöri teattereissa Suomessakin, ja Willem Dafoe sai Oscar-ehdokkuuden roolistaan floridalaisen motellin pitäjänä. Entisestä pornotähdestä (Simon Rex) kertonut Red Rocket valittiin puolestaan Cannesin kilpasarjaan, jonka Anora nyt voitti.

Pikkutyttö Moonee (Brooklynn Prince) on ostoskärryissä, äiti Halley (Bria Vinaite) kyykyssä vieressä
The Florida Project seurasi motellissa asuvia kodittomia pikkutytön (Brooklynn Prince, oik.) silmin. Kuva: Marc Schmidt / Scanbox Entertainment

Bakerin elokuvat ovat Starletista (2012) lähtien sijoittuneet seksiteollisuuteen tai sen liepeille. Ohjaaja sanoo teollisuuden tarjoavan loputtomiin kiinnostavia tarinoita. Hänen hahmonsa ovat usein marginalisoituja, ja ovat ehkä siksi päätyneet työhön, jossa ei verokortteja kysellä.

Baker arvioi, että jokainen elokuva on opettanut hänelle lisää seksityöstä. Samalla yhteiskunnan asenteet seksityötä kohtaan ovat lieventyneet – eivät tosin tarpeeksi, hän huomauttaa.

Ja kun aihe on tullut tutummaksi, kokee Baker vapautuneensa elokuvantekijänä. Komedia on aina ollut osa hänen työkalupakkiaan, mutta Red Rocketin ja varsinkin Anoran kohdalla huomaa, ettei tekijä enää arastele.

– Olen voinut kehittää tyyliäni suuntaan, jossa saan pitää enemmän hauskaa, nojata enemmän komediaan.

Keski-ikäinen valkoinen miesohjaaja istuu sohvalla monitori kädessä ja nauraa.
Sean Bakerilla oli hauskaa Anoraa tehdessä. Kuva on slapstickmaisen tappelukohtauksen kuvauksista. Kuva: Universal Pictures

Teattereihin perjantaina 1. marraskuuta saapuva Anora on koskettava, mutta myös todella, todella hauska elokuva. Sen komiikka on vuoroin sanallista ja fyysistä, mukana on puhdasta slapstickiäkin.

Baker on myös valinnut rooleihin hauskuuttajia: Ivania näyttelevä venäläinen Mark Eidelstein ja gangsteria näyttelevä armenialainen Vachagan Tovmasyan ovat kotimaissaan suosittuja koomikoita.

– Tykkään nähdä yleisön reagoivan huumoriin. Ajattelen, että se on tarpeellista, jotta he voivat sulattaa tällaisen tarinan, Baker sanoo.

”Rakastan Juho Kuosmasta”

Anora pyörii alkuun Anin ja Ivanin ympärillä, mutta tarinan edetessä tärkeäksi hahmoksi nousee yksi Ivanin vanhempien palkkaamista gangstereista. Nuorta Igoria näyttelee Juri ”Jura” Borisov, joka on suomalaisille tuttu Juho Kuosmasen ohjaaman Hytti nro 6:n (2021) Ljohana.

Juri Borisov ja Seidi Haarla elokuvassa Hytti nro 6.
Jura Borisov (vas.) näytteli myös Juho Kuosmasen Hytti nro 6:ssa juroa venäläismiestä. Rinnalla Seidi Haarla.

Hahmoissa on yhtäläisyyksiä. Molemmat ovat juroja venäläismiehiä, joista paljastuu hiljalleen lämpimiä sävyjä. Molemmilla on isoäiti, jonka luona käydään. Anin ja Igorin välinen kemia muistuttaa Lauran ja Ljohan kemiasta Hytti nro 6:ssa.

Visuaalisiakin samankaltaisuuksia on sekä hahmoissa että joissain kohtauksissa.

Pakko siis kysyä: onko Sean Baker varastanut elokuvaansa Juho Kuosmaselta?

Baker virnistää kuullessaan kysymyksen.

– No, rakastan Juho Kuosmasta. Molemmat hänen elokuvansa [Hymyilevä mies ja Hytti nro 6] ovat uskomattomia, joten on hyvinkin mahdollista, että olen alitajuisesti varastanut häneltä jotain.

Baker sanoo palkanneensa Borisovin nimenomaan Hytti nro 6:n vuoksi. Ehkä hän näki Ljohan hahmossa jotain samaa kuin Igorissa, Baker järkeilee.

Ohjaaja kuvailee Borisovin panosta elokuvalle mittaamattoman arvokkaaksi. Borisov vaikutti roolihahmoonsa ja ehdotti Ivanin rooliin Mark Eidelsteiniä, josta on nyt kohistu Venäjän Timothée Chalamet’na.

– Minun täytyy kiittää Juhoa sydämeni pohjasta, Baker sanoo.