Vastarannan mäkikotka

Mäkihypyn maailmancup alkaa perjantaina. Yle näyttää kisat suorana. Katso lähetykset tästä linkistä.

Oberstdorfissa sija 42. Garmisch-Partenkirchenissä sija 48. Innsbruckissa sija 41. Bischofshofenissa kisa katkesi jo karsintaan.

Vuodenvaihteen 2023–2024 mäkiviikolla Niko Kytösaholla kuppi meni lopullisesti nurin. Eikä nyt puhuta kupista siinä merkityksessä, miten suomalaisten mäkimiesten kohdalla joskus takavuosina.

Kytösahon kohdalla puhuttiin syvästä turhautumisesta, toki kitkerältä sekin maistui.

– Olin niin kypsä ottamaan koko ajan turpaan. Tuntui, etten saa mistään apua, että pääsisin eteenpäin. Mietin, että lopetan koko homman, Kytösaho muistelee viime kauden synkintä hetkeään.

Kytösaho kiersi viidettä kauttaan maailmancupia. Tulokset olivat junnanneet paikoillaan ja nyt käyrä oli kääntynyt jopa laskuun.

– Aina valmennuksesta myytiin, että homma alkaa mennä parempaan suuntaan. Vaikka paneuduin täysiä ja laitoin kaiken likoon, lopputulos oli aina sama. Mäkiviikolla se kirkastui, että haluan muutosta.

Mäkiviikolla Kytösaho tapasi setänsä, mäkivalmentaja Pekka Kytösahon ja ajatus tulevaisuuden kuvioista alkoi muhia.

Tammikuun lopussa lentomäen MM-kisojen yhteydessä Kulmissa kaksikko kävi syvemmän keskustelun ja työ lähti kulisseissa liikkeelle.

Tämän jälkeen Kytösaho hyppäsi uransa parhaat tulokset. Jo lentomäen MM-kisoissa hän oli sensaatiomaisesti seitsemäs ja jatkoksi tulivat vielä uran parhaat maailmancupin sijat Willingenistä (9.) ja Holmenkollenilta (7.).

– Jotain se vapautti omassa päässä, kun tiesi, ettei se noidankehä kestä enää kovin kauaa, Kytösaho sanoo nyt.

– Pekka alkoi kommentoida hyppyjäni ja toi omia ajatuksiaan mukaan. Sen jälkeen olin valmis lähtemään pois maajoukkueesta ja ottamaan uusia ideoita vastaan.

Kauden jälkeen Kytösaho ilmoitti jäävänsä sivuun maajoukkuevalmennuksesta. Peliliike oli poikkeuksellinen ja radikaali Suomen mäkimaajoukkueen historiassa.

24-vuotias paimiolainen muutti Salzburgiin, Itävaltaan ja otti harjoittelun kustannukset omille harteilleen. Valmennusvastuun otti Pekka.

Mäkimaailman outolinnut Kytösaho ja Stoch

Salzburg kylpee auringossa, kun Pekka Kytösaho poimii aamuseitsemältä veljenpoikansa kyytiin.

Kohteena on Bischofshofen ja sen ikoninen mäki 45 minuutin ajomatkan päässä.

Vaikka Salzburg tunnetaan ennen kaikkea Mozartista, kulttuuririennoista ja barokkityylisestä vanhasta kaupungista, niin ne eivät olleet juurisyitä Kytösahon muutolle.

Alppien juurella sijaitsevan kaupungin ympäristössä on monta maailmancup-tason mäkeä ja kaupungissa sijaitsee myös toinen Itävallan mäkimaajoukkueen valmennuskeskuksista.

Itävallan ja maailman kärkinimistä muun muassa Stefan Kraft, Michael Hayböck, Daniel Huber ja Jan Hörl asuvat Salzburgin ympäristössä.

Matkalla Bischofshofeniin puhutaan paljon varusteista. Muun muassa uusia monoja pitää testata vielä lisää. Kytösaho hoitaa tätä nykyä myös varustepuolensa täysin itse eikä hommaa edes mäkipukujaan enää maajoukkueen kautta.

Bissenin mäelle saavuttaessa Itävallan hiihtoliiton pakettiautoja on parkkipaikka pullollaan. Hetken päästä saapuu toinen autokolonna Slovenian liiton tarroissa. Kytösahot ovat pieni yksityistiiminsä isojen maajoukkueiden seassa.

– Puolan Kamil Stoch taitaa olla ainoa hyppääjä Euroopassa, joka harjoittelee myös maajoukkueen ulkopuolella. Mutta hänellä on isompi tiimi takana. Sillä kaverilla on aika iso status Puolassa, Pekka kertoo.

Pekka Kytösaho on valmentanut Nikoa aiemminkin, mutta ei tässä mittakaavassa kymmeneen vuoteen. Nyt mukaan tuli myös lajin ulkopuolelta uusi fysiikkavalmentaja. Muutos harjoittelussa on ollut Kytösahon mukaan iso.

– Yksikään mäkihyppääjä maailmassa ei ole varmasti harjoitellut sillä tavalla, miten minä tänä kesänä. Räjäytettiin systeemi, miten paljon treenataan ja milloin treenataan mitäkin, Niko sanoo.

– Olisi kiva sanoa, että kesä olisi ollut pelkkää ruusuilla tanssimista ja että kaikki olisi mennyt täydellisesti. No ei todellakaan. Paljon on jouduttu viilaamaan ja muuttamaan ja kokeilemaan. Mutta kun sapluuna löytyy, se kyllä kantaa hedelmää.

Kesän Gran Prix -kiertueella Kytösahon paras sijoitus oli 20. Courchevelin ensimmäisestä kisasta. Viilaamista siis riittää.

Tavoitteena olla maailman paras

Salzburgin auringonpaisteesta ei ole enää tietoakaan. Bischofshofen on sumun peitossa. Niko lähtee alkuverryttelyyn. Pekka huoltaa sukset ja kiipeä sen jälkeen valmentajatorniin kuvaamaan hyppyjä.

Mäellä on ruuhkaa. Kymmeniä hyppääjiä Itävallasta ja Sloveniasta tulee yhtenä soljuvana ketjuna mäestä monttuun. Yksinäinen suomalaishyppääjä tässä joukossa on ihan osuva metafora lajin valtasuhteista nykypäivänä.

Suomikin oli joskus iso kuten Itävalta ja Slovenia nyt, mutta romahdus on ollut raju. Suomen edellisestä arvokisavoitosta, Janne Ahosen hyppäämästä suurmäen maailmanmestaruudesta, tulee helmikuussa 20 vuotta.

Edellinen arvokisamitali on vuodelta 2010, kun nelikko Janne Happonen-Olli Muotka-Matti Hautamäki-Harri Olli liiteli lentomäen joukkuekisassa MM-pronssille.

Tuon maaliskuisen päivän jälkeen reilussa 14 vuodessa on hypätty 65 arvokilpailua, kun lasketaan miesten ja naisten olympia-, MM- ja lentomäen MM-kisat yhteen. Näissä kisoissa 14 eri maata on yltänyt arvokisamitaleille.

Tällä katsantokannalla ei ole ihme, että Kytösahon luotto Suomen maajoukkuevetoiseen valmennusjärjestelmään on hyvin hataralla pohjalla.

– Haluan olla maailman paras mäkihyppääjä. Urheilijan ura on varsin lyhyt aika ja haluan tehdä kaikkeni sen eteen, että voisin olla maailman paras, Kytösaho linjaa.

Tavoite on varsin kova hyppääjältä, joka on ollut parhaimmillaan maailmancupin kokonaistilanteen 30:s.

Kuka avaisi Hiihtoliitossa sälekaihtimet?

Sumu väistyy nopeasti, kun aurinko tavoittaa myös Bischofshofenin puoleiset vuoren rinteet.

Niko ehtii hyppäämään kahden ja puolen tunnin aikana viisi hyppyä ennen kuin mäki laitetaan kiinni huoltoa varten. Aurinko sulattaa ja hidastaa nopeasti jäälatua.

Matka takaisin Salzburgiin alkaa. 45 minuutin paluumatkan aikana on aikaa puida suomalaista mäkihyppyä. Kytösahot eivät juurikaan silittele Hiihtoliittoa ja sen lajijohtoa.

– Hiihtoliitto on tosi kauan ollut pystyssä vain valmentajia eikä urheilijoita varten. Se on sapettanut urheilijoita todella kauan. Urheilijoilla ei ole oikein ikinä ollut valtaa valmentajavalintoihin tai mihinkään muuhunkaan. Urheilijoille vain ilmoitetaan, että näin tapahtuu, Niko puuskahtaa.

– Harva on kyseenalaistanut Hiihtoliiton toimintaa. Kaikki ovat vain tyytyneet siihen, että tilanne on tämä, hyppääjä jatkaa.

Historia lisää kipua. Suomi oli joskus mäkihypyssä paras, nyt marginaalissa. Mäkimiesten keskustelu autossa on hyvin samankaltaista, mitä on käyty Suomi-urheilussa Pariisin olympiakisojen mahalaskun jälkeen.

– Suu käy, mutta mitään ei tapahdu. Ja kun ollaan tässä tilanteessa ja pitäisi tehdä jotain, niin muistellaan vaan vanhoja aikoja, Pekka sanoo.

– Jos samaa samalla tavalla aiotaan jatkaa, niin sitten on sama lyödä lappu luukulle, Niko toteaa.

Kahden vuoden projekti

Kytösahon turhautumisen liittoon voi aistia edelleen, eikä hän pitele kynttiläänsä vakan alla.

Hyppääminen maajoukkueen ulkopuolelle harjoituskaudeksi ei kuulemma riemunkiljahduksia valmentajissa ja lajipäällikkö Mika Kojonkoskessa aiheuttanut.

Saati sitten kritiikki, jota Kytösaho on antanut. Pelkäätkö, että nämä seikat voisivat vaikuttaa sinuun sinuun tulevaisuudessa?

– Jos joku haluaa olla niin pikkumainen, niin sitten on... Tavoitteenani on olla maailman paras, ja jokaisen suomalaisen mäkihyppyihmisen pitäisi auttaa urheilijoista tulemaan maailman parhaita, Kytösaho toteaa.

– En ole ikinä mäkiurallani saanut niin paljon positiivista palautetta, mitä sain tämän ratkaisun jälkeen. Entiset ja nykyiset hyppääjät ja valmentajat laittoivat viestiä, että rohkea ja hieno muuvi, Kytösaho huomauttaa.

Selvennykseksi sanottakoon, että vaikka Kytösaho ei harjoittele kesäisin ja syksyisin enää maajoukkueen kanssa, niin kisakausi menee normaalisti maajoukkueen mukana.

Näyttävän ja liittokritiikin sävyttämän irtioton myötä Kytösaholla on valtavat näyttöhalut. Päätavoite on Milano-Cortinan olympiakisat 2026.

– Siellä on tavoite saada jalometallia kaulaan. Tämä talvi näyttää, että mihin suuntaan ollaan menossa. Yksi iso tavoite on olla tämän talven aikana palkintopallilla, Kytösaho sanoo.

– Jos kahden vuoden päästä ollaan samanlaisessa tilanteessa kuin nyt, että juuri ja juuri elätän itsensä mäkihypyllä, eikä tuloksia tule, niin sitten täytyy miettiä, onko minusta oikeasti tähän.

Hektinen keskustelu päättyy, kun saavutaan Salzburgiin. Niko lähtee salille tekemään vielä huoltavaa treeniä, Pekka jatkaa autollaan omaan kotiinsa.

Salzburg tunnetaan ennen kaikkea Mozartin synnyinkaupunkina. Säveltäjäsuuruuden vertaaminen suomalaiseen mäkimieheen on vähän kornia, mutta tehdään se silti.

Kytösahon tapaan myös Mozart oli aikanaan oman tiensä kulkija. Hän tapasi kapinoida auktoriteetteja vastaan ja halusi tehdä asiat omalla tavallaan.