Ylen musiikkitoimittajat valitsivat kuluneen vuoden levyistä omat suosikkinsa. Poimi tästä listasta vinkit popista jazziin ja kansanmusiikista klasariin. Valinnan tekivät Jenna Bågeberg, Harri Hakanen, Laura Korhonen, Toni Laaksonen, Pekka Laine, Miika Lauriala, Tuuli Saksala, Susanna Vainiola ja Markus Virtanen.
Litku Klemetti: Funny Girl
”Litku Klemetin Funny Girl -albumi tuo mieleen entisen torikauppiaan myyntilauseen: ‘eikä tässä vielä kaikki!’. Sanna Klemetti joukkoineen on luonut poikkeuksellisen monikerroksisen poptripin. Syntikkaestetiikasta, iskelmästä ja uuden aallon rockista imaistu inspiraatio on kanavoitu energisen älykkääksi sointileikiksi, jonka kruununa mieltä myllertää Klemetin lyriikka. Missä kulkee alter ego -kerronnan ja sydänverellä ladatun suoran puheen raja? Suomi-indien suvereeni auteur ei väännä rautalangasta.” – Pekka Laine
Grace Bowers & The Hodge Podge: Wine on Venus
”Nuoren muusikon käsissä vanhan liiton meininki ilahduttaa aina. Grace Bowers & The Hodge Podge lunastaa paikkansa esikoisalbumillaan Wine on Venus. Soulista, funkista ja bluesrockista ammentavaa 18-vuotiasta Bowersia ei suotta kutsuta ihmelapseksi. Amerikkalaismuusikon Gibson soi kypsällä, leikkisällä ja itsevarmalla otteella. Laulusolistina sielukas Esther Okai-Tetteh. Albumilla pilkahtelee Sly & The Family Stone, Jimi Hendrix ja Funkadelic; vaikutteet, jotka ovat osa Bowersin ainutlaatuisuutta.” – Jenna Bågeberg
Jaakko Laitinen & Väärä Raha: Äyskäri
”Humoristiset sanoitukset, tarttuvat melodiat ja balkanilais-lappilainen poljento nostavat kuulijan arjen yläpuolelle. Kussakin kappaleessa on oma juju, tarina ja kertosäe, joka saa hymyn huulille ja jalat vispaamaan. Levyn kohokohtia ovat aurinkokunnan läpi liukuvasta Oumuamuasta ja Itä-Helsingin läpi kulkevasta Yöbussista kertovat kappaleet. Punkkitarkastus-kappaleessa telttailu, erotiikka ja punkkipihdit kohtaavat kesäyössä. Äyskäri on myös ajankuva, missä vene vuotaa ja kaikki äyskäröivät.” – Miika Lauriala
Pimeä syysilta, kynttilänvalo, verenpunainen merlot ja Cemetery Skyline -yhtyeen levy Nordic Gothic on vastustamaton yhdistelmä
Harri Hakanen
Rosita Luu: Yöeläin
”Vuoden monien hienojen levyjen joukosta tämä albumi vikittelee sitä osaa itsessäni, jota haluan imarrella; uteliaasti ja pelottomasti villiä elämää lähestyvää olentoa jota ei taida olla olemassakaan, mutta Merita Bergin lyriikoiden ja Rosita Luu yhtyeen hienon soiton maalaaman maiseman kautta sitä pääsee larppaamaan. Elämä on oikeasti pelottavaa, mutta tässä on maagista realismia jota käyttää kilpenä ympärillä olevaa raakaa realismia vastaan. Kuten Rosita Luulla aina, läsnä on jotain outoa ja vaaraa, silti puettuna lohdulliseksi popmusiikiksi.” – Susanna Vainiola
Cemetery Skyline: Nordic Gothic
”Suomalaisiin on synkkä meininki purrut aina. Itse en ole erityisen synkkä luonne, mutta pimeä syysilta, kynttilänvalo, verenpunainen merlot ja Cemetery Skyline -yhtyeen levy Nordic Gothic ovat vastustamaton yhdistelmä. Bändin tummasävyinen ilmaisu on lohdutonta, mutta myös melodista, ilmavaa ja kaunista. Siinä on samoja elementtejä kuin vanhoissa mollivoittoisissa Suomi-iskelmissä. Popvaikutteitakaan ei häpeillä. Jos Type O Negative, Sisters of Mercy, Paradise Lost tai HIM miellyttävät, pidät todennäköisesti myös tästä levystä.” – Harri Hakanen
Aurora Hentunen: Little Further
”Aurora Hentusen Little Further -albumi antaa toivoa valoisammasta tulevaisuudesta, vaikka albumi koostuukin artistin omien sanojen mukaan ‘globaalista epävarmuudesta ja oudosta kollektiivisen yksinäisyyden tunteesta’. Eri tyylilajien yhdistely luo kuuntelijalle rikkaan musiikillisen kokemuksen monipuolisuudellaan ja innovatiivisuudellaan. Hentusen melodia- ja soitinnustaju sykähdyttävät todella ja joka kuuntelukerralla kappaleista löytää aina vain uusia elementtejä.” – Laura Korhonen
St. Vincent: All Born Screaming
”Annie Clark eli St. Vincent on aikaisemmilla levyilläänkin onnistunut vakuuttamaan, mutta jotenkin tällä uudella All Born Screaming -albumilla ilmaisu on hioutunut entisestään. Tai ehkä hioutunut on väärä sana, kun tuntuu, että kitara soi vielä särömmin kuin aiemmin. Mahtava ja monipuolinen kudelma kitararokkia ja industrial soundeja. Albumilla käsitellään surua, ihmissuhteiden epäonnistumisia ja kuolemaa hyvin henkilökohtaisella otteella. Tässä on myös sen verran paljon pureksittavaa, että tämän pariin on tullut palattua useasti.” – Toni Laaksonen
Dalia’s Mixtape on pikemminkin mehukas eksoottinen hedelmä, jota en vielä tiennyt kaipaavani, mutta jota ilman en enää halua olla.
Markus Virtanen
Wishmalii: Al-Bahr
”Wishamaliin albumi Al-Bahr on syleilevää ja virtuoottista, universaalia ja ajankohtaista musiikkia. Laulujen taustalla on väkevä toivo paremmasta maailmasta ja samalla se antaa äänen Välimereen hukkuneille. Yhtyeessä soittavat jazzpianisti Kari Ikonen, palestiinalais-jordanialainen laulaja ja oudin mestari Nemat Battah sekä monesta legendaarisesta kotimaisesta kokoonpanosta tuttu, etiopialaistaustainen lyömäsoittaja Abdissa Mamba Assefa. Wishamalii on yhtye, jonka vuoksi jazzpianisti Kari Ikonen viritti pianonsa aivan uuteen vireeseen kehittäen magiano-mikrovirityslaitteen: sen avulla Ikonen voi soittaa pianollaan arabialaisia asteikoita ja mikrointervalleja. Sanoisin että musiikillista dialogia parhaimmillaan!” – Tuuli Saksala
Dalia Stasevska ja BBC:n sinfoniaorkesteri: Dalia’s Mixtape
”Jos tämän levyn voisi syödä, se ei maistuisi ainakaan kaurapuurolta eikä makaronilaatikolta. Dalia’s Mixtape on pikemminkin mehukas eksoottinen hedelmä, jota en vielä tiennyt kaipaavani, mutta jota ilman en enää halua olla. Kun albumin avausraita, elektronisesta musiikista tunnetun Anna Meredithin Nautilus, lähtee vyörymään, tunnen olevani 2020-luvun ytimessä. Stasevskan käsissä BBC:n sinfoniaorkesteri vuoroin hehkuu, kieppuu ja vaikertaa. Tämä levy todellakin antaa äänen kuluvalle vuodelle – koko sen karuudessa.” – Markus Virtanen
Mikä sinun mielestäsi on vuoden paras levy? Kerro oma suosikkisi ja perustele valintasi.