Lauri Jaatisen perheen toimeentulo on kiinni lihan syönnistä: ”Palkokasvien viljely ei ole Toivakassa realistista”

Mäntyniemen tila Toivakassa on tuottanut naudanlihaa jo viiden vuosikymmenen ajan. Tilan nuori isäntä uskoo, että kysyntää on jatkossakin.

Lauri Jaatinen pipo päässä. Taustalla biokaasureaktori.
Lihakarjaa kasvattava Lauri Jaatinen sanoo, että maatalouden on otettava ympäristöasiat entistä paremmin huomioon. Kuva: Simo Pitkänen / Yle
  • Jaakko Palvaila
  • Vilma Virtanen

Toivakkalainen Lauri Jaatinen pitää keskiviikkona julkaistuja ravitsemussuosituksia yllättävän ympäristökeskeisinä.

– Olisin toivonut, että siihen rinnalle olisi tuotu myös huoltovarmuutta, kuten Ruotsissa, Jaatinen toteaa.

Jaatinen pitää Toivakassa lihakarjatilaa yhdessä puolisonsa kanssa. Tilan navetoissa on noin 500 teuraaksi kasvatettavaa nautaa.

Perheen yritystoiminta ja toimeentulo riippuu siis siitä, käykö naudanliha jatkossa kaupaksi.

Ravitsemussuosituksissa toivotaan, että kasvipohjaiset proteiinit löytäisivät tiensä entistä useamman lautaselle. Lihaa suosituksiin mahtuu huomattavasti aiempaa vähemmän: vain 350 grammaa kypsää lihaa viikossa.

Mäntyniemen tilalla on viljelyalaa noin 200 hehtaaria. Pääosa pelloista on nurmella, eli niiltä kerätään säilörehua nautojen ruuaksi.

Lauri Jaatinen uskoo, että naudanliha kelpaa kuluttajille jatkossakin. Video: Simo Pitkänen / Yle

Kotimaisten kasviproteiinien, kuten härkäpavun, kasvattaminen vaatisi sopivat olosuhteet. Jaatinen toteaa suoraan, ettei palkokasvien viljely ole Toivakassa realistista.

– Valtaosa suomalaisista pelloista on sellaisia, että nurmi on ainoa, mikä niillä kasvaa hyvin. Niin se on täällä Keski-Suomessakin, Jaatinen toteaa.

Maatalouden huomioitava ympäristö

Jaatinen on investoinut viime vuosina tilan ravinnekierron parantamiseen. Konkreettisena esimerkkinä tästä on navetan vieressä pullisteleva biokaasureaktori, joka tuottaa nautojen lietelannasta lämpöä ja sähköä tilan tarpeisiin.

Biokaasureaktori.
Biokaasureaktori tuottaa tilalle lämpöä ja sähköä. Kuva: Simo Pitkänen / Yle

Biokaasutuotannon sivutuotteena myös lietelannan typestä tulee liukoisaa. Reaktorin tuottama typpipitoinen liete levitetään pelloille, joissa se toimii lannoitteena ja parantaa nurmen kasvua. Samalla tila säästää myös lannoitekuluissa.

Jaatinen uskoo, että maatalouden on otettava tulevaisuudessa ympäristöasiat entistä paremmin huomioon. Esimerkiksi rahoitusyhtiöt ovat kiinnostuneita siitä, miten maatilat huomioivat toiminnassaan ilmastoasiat.

Liha on ollut Mäntyniemen tilan päätuotantosuunta jo viidenkymmenen vuoden ajan. Jaatinen uskoo, että naudanlihaa tuotetaan tilalla vielä vuosikymmenien päästä.

– Jauhelihapaketti on yhä kaupassa aika suosittu. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kuluttajat haluavat lihaa, suositellaan mitä vain.

Valkuaiskasvien viljelyä voidaan Suomessa lisätä

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg harmittelee samaa kuin Jaatinen: huoltovarmuutta ja omavaraisuutta ei ole otettu juurikaan huomioon suosituksissa. Åberg kritisoi, ettei elinkeinon edustajia kuultu, kun niitä laadittiin.

Åbergin mukaan Suomen kannattaisi ottaa mallia länsinaapurista. Ruotsissa on käyty keskustelua siitä, että lihaa ja muuta kotieläintuotantoa pitäisi lisätä esimerkiksi turvallisuuspoliittisista syistä.

Lehmiä navetassa. Lehmien hengitys höyryää.
Valtaosa Suomen peltoalasta on eläinperäisen ruoantuotannon käytössä, esimerkiksi säilörehunurmena. Kuva: Simo Pitkänen / Yle

Åbergin mukaan monet suositellut kasvipohjaiset raaka-aineet ovat pääasiassa ulkomaista alkuperää. Valkuaiskasvien, kuten härkäpavun tai rehuherneen, omavaraisuutta pyritään lisäämään, mutta se vaatii toimia muiltakin kuin viljelijöiltä.

– Ei paljon auta, että Suomessa viljellään lisää hernettä, jos sille ei ole tarjolla riittävissä määrin jatkojalostusta ihmisravinnoksi.

Valtioneuvoston vuonna 2019 tekemän selvityksen mukaan yli kaksi kolmasosaa suomalaisesta peltoalasta on eläinperäisen ruoantuotannon käytössä.

Myös Åberg arvioi, että valkuaiskasveihin voitaisiin maksimissaan käyttää kymmenen prosenttia Suomen peltopinta-alasta. Syynä on, että esimerkiksi ilmastolliset syyt estävät viljelyn koko maassa.

– Valkuaiskasveja viljeltäisiin silti nykyistä enemmän, jos niille olisi markkinoilla kysyntää.