Elias Aalto kertoo hakevansa kaupasta nykyään vain pikkuostoksia. Isommat ruokaostokset hän tilaa kotiin.
Työelämä

Wolt-miljonäärin kanssa kaupassa

Lähdimme miljonääri Elias Aallon kanssa ruokakauppaan puhumaan kuluttamisesta. Hän kertoo, miten käyttää rahojaan. Miljoonatuloisten määrä Suomessa on tuplaantunut 10 vuodessa.

Teksti:Karla Kempas
Kuvat ja videot:Karoliina Juntunen

Kauppareissu alkaa kaoottisissa tunnelmissa. Purjo on kateissa eikä juurisellerikään ota löytyäkseen.

– Mitä, eikö miljonääri ole ollut koskaan kaupassa? Olen ollut, mutta en tässä kaupassa, Elias Aalto vastaa omaan kysymykseensä.

Woltin perustajiin kuuluva Elias Aalto on tosiaan miljonääri. Parhaimmillaan hänen vuosiansionsa olivat vuonna 2022, jolloin ne nousivat 9,1 miljoonaan euroon.

Aalto ei ole alun perin rikkaasta perheestä. Miten raha on häntä muuttanut?

Lähdimme Elias Aallon kanssa ruokakauppaan seuraamaan, miten kuluttaa henkilö, joka voisi periaatteessa ostaa supermarketin tyhjäksi.

NHL:n sijaan kasvuyritykseen

Miljoonatuloisia on Suomessa vähän. Vuonna 2022 heitä oli vain noin 1 500, vaikka heidän määränsä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Miljoonatuloisten joukossa on paljon heitä, jotka ovat vaurastuneet yritysmyynnillä – kuten Aaltokin.

Kun Aalto oli lapsi, ainoa vaurastumistapa, jonka pihan pojat tiesivät oli pelata jääkiekkoa NHL:ssä. Nykyään hän ajattelee, että yrityksen perustaminen tai kasvuyritykseen työntekijäksi meneminen on helpompi tapa rikkauksiin.

– Saataisiinkohan me pikkupojat ja pikkutytöt uhoamaan, että meistä tulee yrittäjiä ja me tehdään jotain isoa?

Aalto muistaa jokaisen kerran, kun omaisuuteen tuli uusi nolla perään.

Lapsuudessa siirryttiin kympeistä satasiin ja ensimmäisten töiden myötä satasista tuhansiin. Työelämään siirtyessä alettiin puhua kymmenistä tuhansista. Yrittäjyyden myötä noustiin satoihin tuhansiin ja sitten miljooniin. Woltin osakkeiden myynnin myötä omaisuus on noussut kymmeniin miljooniin.

– Uuteen kertaluokkaan nouseminen tuottaa hetkellisen pyrähdyksen euforiaa ja intoa, mutta siihen tottuu nopeasti. Jos on luonteeltaan tällainen pessimisti, niin ei se tuo onnellisuutta. Päinvastoin. Tulee stressiä siitä, että voi hitto, että ainakaan ei halua pudota alaspäin.

Sata tuhatta euroa tuntui Aallon mielestä vielä joitakin vuosia sitten isolta rahalta. Esimerkiksi silloin, kun hän osti asuntonsa, joka maksoi noin 200 000 euroa. Edelleenkään Aalto ei haluaisi menettää sataa tuhatta esimerkiksi huonoon sijoitukseen, mutta summa ei ole enää merkittävä osuus koko omaisuudesta.

Nykyään Aalto asuu Espoon Westendissä Suomen hyvätuloisimmalla asuinalueella noin 300 neliön talossa. Tämän kokoluokan omakotitalojen hinnat Westendissä liikkuvat tyypillisesti miljoonaluokassa, jopa useassa miljoonassa eurossa.

Aalto sanoo, että olisi ollut tyytyväinen myös heidän edellisessä kodissaan. Aallon vaimo Anu-Kaisa Aalto on sisustussuunnittelija ja Rakennetaan yhdessä -podcastin juontaja.

– Vaimo tykkää rakentaa. Minä en niinkään.

Elias Aalto kuvattuna alaviistosta ostoskärryn kanssa.
Elias Aalto toivoo, ettei raha ole suuremmin muuttanut häntä. ”Lasten saaminen on elämälle ja ajatusmaailmalle paljon suurempi mullistus.” Kuva: Karoliina Juntunen / Yle

Rahat ovat Aaltojen perheessä yhteisiä. Aalloilla ei ole avioehtoa.

– Ajattelen, että sitten, kun on lapsia, olemme perhe ja perheen rahat ovat yhteiset.

Isoista hankinnoista päätetään Aaltojen perheessä yhdessä.

Kahvilakahvi on liian kallista

Elias Aallolla on paljon rahaa, mutta hän ei pidä rahan kuluttamisesta.

Aalto myi ensimmäistä kertaa suuren määrän Woltin osakkeita vuonna 2019 ja jätti samalla yhtiön. Sinä vuonna hänen tulonsa olivat noin 5,6 miljoonaa. Kun rahat kilahtivat tilille, Aalto osti kellon ja auton.

– Siinä tulikin täytettyä se elosteluaukko.

Suurin viimeaikainen hankinta Aallolle on ollut piano – siis ihan pystypiano, ei mikään flyygeli, hän huomauttaa.

Aalto kuvailee itseään ”supersniiduilijaksi”. Aalto ei esimerkiksi raaski tilata Woltilla sitä ruokaa, mitä hän oikeasti haluaisi, koska se tuntuu liian kalliilta.

– Jos vaimo ei hoitaisi mulle vaatetusta, niin vetäisin samoilla kauluspaidoilla varmaan seuraavat kymmenen vuotta. Tuijottelen edelleen kaupasta kilohintoja. Lohen hinta on välillä järkyttävä. 50 euroa kilolta – mitä hemmettiä!

Nykyään Aalto kertoo pystyvänsä ostamaan kahvilasta kahvin tai virvokkeen.

– Se oli pitkään hyvin ahdistava ajatus, koska se on mielestäni ylihinnoiteltua.

Suhtautuminen rahaan on peruja kotikasvatuksesta. Diplomi-insinöörivanhemmat työskentelivät aloilla, jotka kärsivät Venäjän-kaupan hyytymisestä 1980–1990-luvun taitteessa.

Perhe muutti usein vanhempien töiden perässä. Lasten vaatteita ostettiin alennusmyynneistä. Aallon mieleen ovat jääneet Adidaksen verkkarit, joita ei ollut toivoakaan saada.

– Emme olleet köyhiä, mutta rahaa ei ollut liikaakaan. Sama lähestymistapa on jäänyt kytemään nykyisyyteenkin.

Äänestämme kuluttamalla

Pakastehyllyllä Aalto empii kahden pakastemarjapakkauksen välillä. Kaupan merkin marjat ovat halvempia, mutta kalliimmat marjat ovat kasvaneet Suomessa. Aalto päätyy suosimaan suomalaista.

– Raha on kauttaaltaan valtaa. Kun me käymme kaupassa, äänestämme sillä, mihin me rahamme kannamme, Aalto sanoo.

Jos kaikki äänestävät lompakollaan, ne joilla on isompi lompakko, saavat useamman äänen. Alkuvaiheen yrityksiin sijoittavana enkelisijoittajana Aalto päättää käytännössä siitä, mitkä ideat saavat edes yrittää.

– Siinä saa ahdistua kahta enemmän, kun on itse tuomitsemassa.

Leijonan luola -ohjelmassa Aalto on sijoittanut pelkästään naisyrittäjiin ja kahteen vegaaniruokayritykseen. Aalto kuitenkin sanoo, ettei koskaan sijoita vain hyvää hyvyyttään – liiketoiminnassa pitää olla järkeä tai tiimin oltava poikkeuksellinen.

– Joku voisi luulla, että tässä olisi poliittista viherpesua käynnissä. Loppujen lopuksi sijoitustoiminnassa kannattaa katsoa, ketkä voivat voittaa tässä vaikeassa ruletissa.

Osotoskärryssä on juureksia ja kasviksia, leipää, rahkajugurttia, pakastemarjoja ja siskonmakkarapaketti.
Ostoskärryyn päätyy tutun kotiruuan ainekset ja vähän iltapalatarvikkeita. Kuva: Karoliina Juntunen / Yle

Neuroottinen sijoittaja

Joitakin sääntöjä Aallolla on: hän ei sijoita uhkapeleihin, lyhytlainoihin eikä kryptovaluuttoihin.

– Pitää sitä jotain moraaliakin olla tässä sijoitustoiminnassa.

Alkuvaiheen yrityksiin sijoittamisessa on riskinsä, mutta pörssiosakkeisiin sijoittaminen on Aallolle stressaavampaa.

– Tämmöisenä neuroottisena numerojen tuijottajana tekee tosi huonoa mielenterveydelle tietää jatkuvasti omaisuuden arvo ja miettiä, pitääkö nyt myydä.

Kun Wolt myytiin Doordashille, perustajat tiesivät saamiensa osakkeiden määrän, mutta ne eivät vielä olleet heidän hallussaan.

– Seurasimme päivittäin Doordashin osakekurssia ja näimme minuuttitasolla, että jaaha tänään on tullut miljoona turpaan. Se tuntui hirveältä, Aalto muistelee.

Iso osa Aallon omaisuudestaan on kiinni ”tosi tylsissä” rahastoissa ja koroissa.

Arvostelua Woltista

Moni varakas suomalainen kaihtaa julkisuutta. Osa halusi poistaa nimensä verottajan medialle toimittamilta listoilta silloin, kun se vielä oli mahdollista. Yle huomasi tätä juttua tehdessä, että huipputuloisia on vaikea saada haastatteluun, joka käsittelee omaa suhdetta rahaan ja kuluttamiseen.

Aalto ei ole piiloutunut julkisuudelta. Hän on esiintynyt esimerkiksi Leijonan luola- ja Amazing Race -tv-ohjelmissa. Ennen ensimmäistä suurta Wolt-osakkeiden myyntiään Aalto on piipahtanut myös Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa.

Julkisuudesta huolimatta Aalto on saanut vierailta ihmisiltä vain vähän suoria rahapyyntöjä, ehkä kokonaisuudessaan viitisen. Hän ei ole antanut rahaa pyytäjille.

– Luen ne kyllä läpi. Jos antaisin rahaa yhdelle, miksi en antaisi sitä toiselle.

Enemmän kuin rahapyyntöjä Aalto saa Woltiin liittyvää palautetta.

Viime vuosina esimerkiksi Woltin lähettikumppaneiden palkat ja työehdot ovat herättäneet kriittistä keskustelua. Osansa arvostelusta on saanut myös Aallon veli Matias Pietilä. Hän ja Aalto kilpailevat yhdessä Amazing Race -ohjelmassa.

– Palautteen mukaan myös veljeni on iljetys vain sen takia, että hän on sukua wolttilaiselle.

Perheen soppavastaava

Kauppareissun loppu häämöttää ja on aika maksaa ostokset. Ostoskärrystä löytyy neljä rahkapurkkia, pakastemarjoja, leipää ja ainekset siskonmakkarakeittoon.

Aalto kokkaa yleensä keittoruoat.

– Pidän kuorimisesta ja silppuamisesta enemmän kuin vaimoni.

Leipävalinnan määrää se, mikä kelpaa lapsille. Rahka ja marjat ovat Aallon yleinen iltapala, jonka avulla hän yrittää torjua ilta-aikaista karkinhimoa.

Aalto asettuu jonoon ja latoo ostokset hihnalle.

Ostosten loppusumma on 29,70 euroa. Plussa-korttiaan Aalto ei tällä kertaa viilaa maksupäätteeseen, koska kortti on unohtunut kotiin.

Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella

Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostilla osoitteeseen tuomo.bjorksten@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.