Laivasta poistuva matkustaja horjahtaa portaikossa kuudennella kannella. Kaidelasiin tulee särö.
Edelliset asiakkaat tekevät vielä lähtöä, kun alkavan pikkujouluristeilyn henkilökunta, järjestäjät, esiintyjät ja tämän jutun tekijät astuvat alukseen.
M/S Baltic Princessin Joulujolla 7 -risteilyn alkuun on aikaa pari tuntia.
Ilmassa leijuu edellisen risteilyn huuru. Joku saatetaan maihin käsiraudoissa.
Särön päälle liimataan oranssi teippi.
Kun uudet matkustajat pääsevät sisään, kaikki alkaa alusta, puhtaalta pöydältä.
Seuraavat kaksitoista drinkkiä
Tax Free aukeaa puoli kahdeksalta. Ihmiset nostavat olutta ja viiniä kilpaa kassahihnoille.
Viinaa ei saa kaupasta menomatkalla. Pariskunta käy kuumana.
Ihmisvilinä löytyy kuudennelta kannelta Starlight-baarista, joka on risteilyn päänäyttämö.
Täällä esiintyvät illan aikana Kake Randelin, Klamydia ja Teflon Brothers. DJ:t pitävät tunnelmaa yllä taukojen aikana. Sunnuntaina lavalle astuu Popeda.
Bileet ovat jo käynnissä.
Yläparvella nelihenkinen seurue pitää hauskaa juomat käsissään. Pöydällä odottaa tarjotin ja seuraavat kaksitoista drinkkiä. Alakerrassa joku taiteilee eteenpäin ihmisjoukon keskellä prikka täynnä snapseja.
Tänne ei perhematkaaja eksy
Järjestyksenvalvoja on salamana paikalla, kun joku saa baaritiskillä nyrkistä. Tilanne on nopeasti ohi.
Tänäänkin muutama onneton viettää pikkujoulua laivan putkassa. Järjestyshäiriöitä on henkilökunnan mukaan vähemmän kuin tavallisilla pikkujoulukauden risteilyillä.
Totta kai joillain menee överiksi.
bileristeilyn matkustaja
Täällä kuulemma juodaan, pidetään hauskaa ja naidaan. Mikä siis se ero on tavallisiin risteilyihin verrattuna, voisi joku kysyä.
Ainakin pari asiaa on nyt toisin. Reissu on K18 eli käytävillä ei juoksentele lapsia, eikä mukana ole satunnaisia reittimatkustajia.
Kaikki, jotka ovat mukana, ovat bilettämässä. Siitä syntyy erikoinen lataus, oma ulottuvuutensa.
Tavallistakin kosteampi risteily
Kymmenen jälkeen illalla tanssilattialla bailaa nelihenkinen seurue valaistuine tonttulakkeineen samalla, kun Kake Randelin pistää parastaan lavalla.
Selviää, että tällä Viialasta (nyk. Akaa) alun perin kotoisin olevalla porukalla riittää kokemusta. He ovat seilanneet Joulujollilla vuodesta 2018 eli alusta saakka. Pikkujouluristeilyperinne on heille sitäkin vanhempi.
Seurueeseen kuuluvat äiti, tytär ja kaksi ystävää.
– Aikanaan oltiin juhannukset yhdessä, mutta se ei ole ollut pitkään aikaan mahdollista. Ollaan sitten järjestetty tämä pikkujouluristeily vaikka väkisin, Lea Lindberg sanoo.
Seurue osti matkalippunsa maaliskuussa. Lyhyt arvio Joulujolla-risteilyn anatomiasta: tavallista risteilyä kosteampi, bändejä.
– Oletteko joskus saaneet bändistä seuraa keikan jälkeen? Onko istuttu samassa pöydässä?
– Monestikin, mutta ei niistä sen enempää, seurue nauraa yhteen ääneen.
Yhä harvemmin firman piikkiin
Laivan käytävillä, pubeissa ja ruokaravintoloissa on aavemaisen hiljaista käytännössä koko reissun ajan. Pianobaarissa pianisti soittaa tyhjälle salille, pihviravintolan pöydät pysyvät siististi katettuina.
Tämä on vuoden kolmas ja viimeinen Joulujolla, joita järjestää Live-risteilyt-niminen yritys. Kaksi edellistä lähtöä tehtiin Helsingistä.
Vuosi on ollut promoottori Arttu Tolosen mukaan aiempia hiljaisempi.
Parina ensimmäisenä vuotena kaikki Joulujollat myivät loppuun. Viime vuonna oli yksi loppuunmyyty lähtö.
Nyt laivalla on noin tuhat ihmistä, kun mukaan olisi mahtunut reilut pari tuhatta matkustajaa.
– Nykyiseen taloustilanteeseen nähden ollaan ihan tyytyväisiä, Tolonen sanoo.
Erityisesti yritykset ovat ostaneet työntekijöilleen aiempaa vähemmän pikkujoulumatkoja. Laiva on Tolosen mukaan lastattu lähinnä kaveriporukoilla ja pariskunnilla.
– Meillä on samanlaisia haasteita kuin ravintola-alalla Suomessa.
Kaikki riehuminen Veskun kontolla
Klamydian laulaja Vesku Jokinen on juttutuulella lauantai-iltana puolitoista tuntia ennen keikkaa.
Hän kertoo tehneensä aikoinaan toimittajan töitä – 1990-luvulla, samaan aikaan, kun Klamydia löi läpi.
Mies muistelee, miten fyysistä nauhaa leikkaamalla syntyi radiojuttu. Digilaitteilla juttua ei kuulemma hänen käsissään syntyisi.
Laivakeikat sen sijaan bändin ainoalta alkuperäisjäseneltä sujuvat edelleen. Kun miettii Klamydiaa, suomalaisten sielunmaisemaa, ruotsinlaivaa ja pikkujouluja, alkaa melkein hirvittää.
– Kieltämättä. Tänään voi olla aika – sanoisin – vinkeät kinkerit. Laivoilla ihmiset tykkäävät ottaa ilon irti elämästä.
Sunnuntaina selviää, että myös Vesku osaa, mutta ei mennä asioiden edelle. Klamydialla on lupaus:
– Pidämme huolta, että meidän keikoillamme ei tapella. Kaikki riehuminen jää minun hommakseni, laulusolisti nauraa.
Soitto keskeytyy kuulemma välittömästi, jos joku alkaa väkivaltaiseksi.
– Hauskanpito on erittäin sallittua, mutta väkivalta ei. Ei meidän keikallamme.
Krapula saa odottaa
Keikalla Klamydian Vesku Jokinen huudattaa yleisöä: ”Krapula tulee kyllä, mutta minä määrään päivän!”
Tappeluja ei näy.
Yö pimenee, meri on muuttunut aikaa sitten mustaksi. Musiikki pauhaa väsymättä.
Yläparven perukoilta nurkkapöydästä löytyy kolmihenkinen seurue. He ovat legendaarisen turkulaisen Martinsillan grillin eli MSG:n nykyisiä ja entisiä työntekijöitä.
– Hakeuduimme tänne syrjäisempään nurkkaan, kun tuolla on tosi lämmin ja paljon ihmisiä. Tästä kuulee hyvin bändin, täällä on vähän happea ja pystyy vähän myös keskustelemaan, Pirita Leijonakallio sanoo.
Kaverukset järjestivät reissun itse. Tarkoitus on nauttia pikkujoulumeiningistä, mutta samalla säilyttää hommassa tolkku.
Muiden mahdollisiin ylilyönteihin he suhtautuvat lempeästi. Väistämättä käy mielessä, että grillillä on saanut nähdä kaikenlaista.
– Kyllä mä uskon, että täällä on fiksuja aikuisia ihmisiä, jotka osaavat ottaa kohtuudella, Saara Liukkonen toteaa.
Toisaalta pikkujouluristeilyllä kuuluukin vähän rikkoa rajoja, porukka huomauttaa.
– Totta kai joillain menee överiksi, mutta sen takia mulla on nämä omat kaverit, joiden kanssa on hyvä fiilis, Liisa Piili iloitsee.
Teflon Brothers aloittaa puoli kahden aikaan yöllä. Osa yleisöstä on tähän aikaan naula päässä, kuten promoottori varoitteli jo ennen matkaa. Show on parin ensimmäisen biisin perusteella sen mukainen.
Sunnuntaina on uusi päivä.
Bändit leiritunnelmissa
Bändeillä ja artisteilla on laivalla ilmeisen hyvä olla. Viidennellä kannella sijaitseva suuri kokoustila on varattu heidän käyttöönsä. Bändeille yhteisen ruokailutilan ja aulan lisäksi jokaiselle löytyy oma takahuone.
Asetelma lisää leiritunnelmaa ja yhteishenkeä. Muusikot, DJ:t, risteilyn isäntä Esko Eerikäinen ja järjestäjät heittävät keskenään hyväntuulista läppää. Kaikki ovat samassa veneessä.
Popedalle sopii tulla ihmisten ilmoille kutoskannelle infotiskin edustalle pari tuntia ennen keikan alkua sunnuntaina.
Sori, mutta mä olen vähän humalassa.
Vesku Jokinen
Useat matkustajat, jotka sattuvat paikalle, jäävät seuraamaan haastattelua. Järjestyksenvalvojat pitävät huolen, että päähenkilöt saavat tarvitsemansa tilan.
Haastattelussa selviää, että tamperelaisbändi on iskussa, vaikka laulusolisti Olli Herman joutui aamulla availemaan ääntään oikein huolella. Ilmastointi ja kokolattiamatot eivät tee hyvää instrumentille eli kropalle.
Edellinen ilta sujui Hermanilta rauhallisesti hytissä, vaikka yritys oli kova päästä katsomaan Klamydiaa.
– Se osoittautui enemmän työnteoksi. Käännyin puolessa välissä takaisin. On ihanaa tavata faneja, mutta totesin, että en ehdi ajoissa keikkapaikalle, laulaja hymyilee.
Samoilla silmillä satamaan
Sunnuntaina näkee, että risteily vaatii veronsa. Osa yrittää päästä maaliin eli takaisin Turun satamaan samoilla silmillä. Ei muuten onnistu.
Hississä nainen kauhistelee jotain määrittelemätöntä, ilmeisesti krapulan ja humalan välistä tuntematonta.
Ovet avautuvat hyttikannelle ja nainen huojuu käytävälle.
– Aiotko mennä katsomaan Popedaa?
– Joo kyllä mä sinne menen, mutta käyn ensin tuolla, hän sammaltaa ja osoittaa sattumanvaraiseen suuntaan.
Toinen nainen ei löydä oikealle hyttikäytävälle ja kysyy neuvoa.
Risteilyllä alkaa tunnistaa ihmisiä. Tuossa kävelee tamperelaiskaksikko, joka kertoi eilen olevansa paatilla firman pikkujouluissa. He odottivat Klamydiaa, Popedaa ja sitä, että pääsee näkemään kollegoita eri toimipisteiltä.
Ilta on selvästi sujunut suunnitelmien mukaan. Kaksikko on freesi ja valmis uusiin koitoksiin.
Kanttiinissa Vesku Jokinen on saanut murua rinnan alle. Hyvä niin.
– Yle! Hän huikkaa iloisesti nähdessään tämän jutun tekijät.
Matka jatkuu lievässä etukenossa kohti päämäärää.
– Sori, mutta mä olen vähän humalassa.
Elämä voittaa sittenkin
Tanssilattian eturivi on jo vallattu, kun Popedan keikkaan on aikaa noin puoli tuntia.
DJ soittaa Europea.
Muutama matkustaja tanssii taaempana lattiaa. Villeimmät muuvit on keski-ikäisellä miehellä. Päällään hänellä on suorat housut ja kauluspaita. Vieressä tanssii nainen. Yritys on kova. The Final Countdown.
Risteilyisäntä Esko Eerikäinen astuu lavalle ja lämmittelee yleisöä puhumalla kännistä, krapulasta ja rakkaudesta.
Kaikki on valmista. Olli Herman tulee esiin Suomen kansallislaulun soidessa.
Kansa hurraa villisti. Elämä voittaa sittenkin, ilo on irti.
Mieleen juolahtaa se oranssi teippi kaidelasissa kuudennella kannella.
Pikkujouluristeily liimaa yhteen suomalaista sielunmaisemaa, jota harmaa marraskuu yrittää parhaansa mukaan särkeä.