Tourulan-Keihäskosken kyläyhdistys Pöytyän Yläneellä näyttää mallia, miten mahdollisiin kriiseihin voisi varautua.
Yhdistys omistaa kylätalon, joka on vanha kansakoulu. Talon vajasta löytyy traktorikäyttöinen aggregaatti, jolla pystytään tekemään sähköä, jos sitä ei verkosta tule.
– Se otetaan traktorin perään, kytketään voimanottoakseliin, viedään pääkeskuksen viereen, kytketään sinne ja sitten saadaan kiinteistöön sähköt, esittelee kyläyhdistyksen varapuheenjohtaja Seppo Mattila.
Talon harjalta nousee masto. Se kuuluu lyhytaaltopuhelimeen, joka otetaan käyttöön, jos kännykkäyhteydet pitkän sähkökatkon takia hyytyvät.
Koulusta löytyy tilaa isommallekin ryhmälle ja siellä on myös asuntoja. Siksi paikka voisi toimia evakuointikeskuksena alueen asukkaille.
Asiaan on herätty koko maassa
Ilmastonmuutoksen aiheuttamien myrskyjen, tulvien ja sähkökatkosten varautumista pohditaan nyt myös laajemmin.
Suomen ympäristökeskus tekee parhaillaan Helsingin yliopiston kanssa selvitystä siitä, miten kansalaisjärjestöt kriisien aikana toimivat ja miten toimintaa voisi tukea. Keskiössä on juuri maaseutu.
Yliopistotutkija Pasi Mäenpään mukaan ihmiset kyllä alkavat auttaa toisiaan hädässä, se on tutkimuksissa havaittu.
– Maaseudulla se on luontaisempaa ja ihmiset ymmärtävät, että viranomainen ei ole heti paikalla. Toisista pidetään huolta, lisää Mäenpää.
Kylätaloista kriisikeskuksia
Suomen Kylät ry pohtii myös mahdollisia kriisejä. Keskiössä ovat kylätalot, joita pitäisi varustaa paremmin, jotta ne voisivat toimia kriisin tullen kyläläisten apuna.
Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta pitää Tourulan-Keihäskosken kylätaloa erinomaisena esimerkkinä varustautumisesta.
Sähkön järjestäminen varavoimalla on tärkeä asia, mutta talolle voisi Linkorannan mukaan hankkia esimerkiksi raivausvälineitä, jos puita kaatuu myrskyssä tielle.
Linkorannan mukaan on lisäksi hyvä, jos kylätaloa voi lämmittää puilla. Silloin pärjätään talvipakkasillakin ilman sähköä.
Vapaaehtoispohjalla toimivat sopimuspalokunnat tulevat myrskyissä ja tulvissa apuun, mutta syrjäkylille sen tulo voi kyläasiamiehen mukaan kestää kauan.
Siksi omatoimisuus ja omavaraisuus on tärkeä asia.
Riittääkö puhdas vesi?
Maaseudulla ollaan omatoimisia, kun ongelmia esiintyy, mutta kaikkeen ei ole vielä varauduttu.
Tourulan-Keihäskosken kyläyhdistyksen puheenjohtaja Rauno Kajander nostaa esiin puhtaan veden.
Se tulee maaseudullekin jo melko yleisesti kunnallisten vesilaitosten kautta. Mitä tehdään, jos veden tulo tyrehtyy?
Kajanderin mielestä sitä pitää seuraavaksi suunnitella. Vanhoja kaivoja pitäisi puhdistaa, kunnostaa ja ottaa uudelleen käyttöön.