Puolustusvoimat ottaa ensi vuonna käyttöön uudistetun version ”pällitestistä” eli persoonallisuutta ja johtamisvalmiuksia mittaavasta P2-kokeesta.
Satoja väittämiä sisältävän kokeen avulla on seulottu tuhansista varusmiehistä ja -naisista ne, jotka koulutetaan aliupseereiksi tai reserviupseereiksi.
Uudistuksen syynä on se, että nykyinen koe on johtamisteorialtaan jo hieman vanhentunut, kertoo tutkimusalajohtaja Petteri Simola Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen toimintakykyosastolta.
– Vanha koe on suunniteltu etsimään hyvin perinteistä varusmiesjohtajaa. Uusi on selkeästi monipuolisempi.
Nykyään ei ole vain yhtä oikeaa johtajatyyppiä.
Moderniin sodankäyntiin tarvitaan erilaisia johtajia ja on tärkeää, että se huomioidaan P2-kokeissa, sanoo Karjalan prikaatin komentaja, prikaatikenraali Jyri Raitasalo. Tarvitaan niitä, jotka ovat hyviä johtamaan joukkoa vihollisen lähellä ja niitä, jotka tekevät päätöksiä näyttöpäätteen äärellä, kun vihollisen kohde on vain merkki kartalla.
– Testit eivät saisi olla sellaisia, että ne sulkevat valinnoista pois ihmisiä, jotka ovat älykkäitä ja kykenevät hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia, mutta eivät persoonallisuustestin mukaan halua esiintyä muiden ihmisten edessä.
Tähän uudistettu P2-koe vastannee nykyistä paremmin. Uusi koe antaa Simolan mukaan myös laajemman mahdollisuuden arvioida sitä, mihin muuhun tehtävään henkilö voisi sopia kuin johtajaksi.
Edellinen isompi uudistus tehtiin vuonna 2000, ja pientä päivitystä on tehty sen jälkeenkin.
Nykyisen uudistuksen piti valmistua vuonna 2022, mutta aikataulu viivästyi.
Älykkyyskokeen kieli ei ole enää nuorille tuttua
Olivatko kokeet vaikeita? Alikersantit Joonas Vainio ja Kaapo Kangaskokko sekä kaupunkijääkäri Elmer Vähäpassi kertovat.
Myös toista kaikille alokkaille tuttua koetta, päättelykykyä ja älykkyyttä mittaavaa P1-koetta on tarpeen päivittää tulevaisuudessa, Petteri Simola arvioi.
– On varmistettava, että kysymykset ovat sellaista kieltä, mitä nuoret ymmärtävät.
Peruskoe 1:n verbaalisen ja numeraalisen päättelyn tuloksissa on havaittu Simolan mukaan lievää heikentymistä 2000-luvun aikana.
Tulosten heikentyminen voi Simolan mukaan osin selittyä sanavaraston muutoksella ja sillä, että päässälaskuun ei ole samanlaista rutiinia kuin ennen.
– Laskemisen rutiini on vähentynyt koulumaailmassa ihan huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana, ja se näkyy myös testituloksissa.
Toisaalta nuorten pärjääminen kokeen kuviopäättelyosiossa ei ole heikentynyt.
Suomi ei ole tässä yksin. Samaa kehitystä on Simolan mukaan havaittu muiden maiden asevoimissa.
Huipputulokset P1-kokeessa saavutettiin 1990-luvulla, minkä jälkeen kehitys tasaantui.
Armeija ei siis ole irrallaan koulumaailman tai yhteiskunnan muutoksista.
Joskus kriteeristä joudutaan joustamaan
P1- ja P2-kokeissa on tietyt pistemäärät, jotka pitäisi saada ollakseen hyvä valinta aliupseerikurssille tai reserviupseerikurssille.
– Joissakin tilanteissa joudumme tekemään vastoin näitä suosituksia, jos meidän on saatava esimerkiksi tietyt tehtävät täyteen, Raitasalo sanoo.
Raitasalo huomauttaa, että testitulokset ovat vain yksi kriteeri valinnoille.
Muita kriteerejä ovat muun muassa esimiehen arvio, henkilön oma halukkuus ja taidot esimerkiksi ampumisessa.
Nykynuorissa on paljon sellaista hyvää, mitä ennen ei ollut
Yhteiskunnan hyvät ja huonot puolet tulevat sisään Puolustusvoimien porteista kaksi kertaa vuodessa, Raitasalo kuvailee. Ja niitä hyviäkin puolia on.
Vaikka uutisissa kerrotaan nuorten heikentyneestä fyysisestä kunnosta ja mielenterveysongelmista, näkee Raitasalo nuorissa miehissä ja naisissa myös paljon hyvää muutosta: he ovat sosiaalisesti taitavia, uskaltavat ajatella omilla aivoillaan ja oppivat nopeasti käyttämään vaikeaakin teknologiaa.
Sanalla sanoen he ovat mainettaan parempia.
– Varusmiehet ihmisryhmänä ansaitsevat sen, että heitä ei aina vain haukuta.
Ja vaikka laskurutiinia olisi vähemmän, kansainvälisyyden kannalta hyötyä on nuorten hyvästä englannin taidosta.
Kenraalin kolme kehua nuorille
– Näen päivittäin työssäni, että yhdessä tekeminen tuntuu luonnistuvan varusmiehiltä ja heidän esimiehinään olevilta varusmiesjohtajilta, Raitasalo kehuu.
Toista oli vuonna 1990, kun Raitasalo oli itse alokkaana. Hän kuvailee sen aikaista sotilasjohtamista kamalaksi nykypäivään verrattuna.
Taustalla näkyy Raitasalon mukaan sekä Puolustusvoimien johtamiskulttuurin muutos että yhteiskunnallinen muutos.
– Yleinen koulutustason nousu ja toisten parempi huomioiminen ovat asioita, jotka ovat muuttuneet ainakin 1990-luvun alkuun verrattuna.
Nykynuoret uskaltavat myös kyseenalaistaa ja antaa palautetta ylöspäin – ja se on Raitasalon mukaan hyvä asia.
– Me emme halua sotilaita, jotka eivät ajattele omilla aivoillaan.
Saako miehistön jäsenenä kritisoida esimiestä? Kaupunkijääkärit Henna Nurminen ja Nikolas Heino sekä alikersantti Kaapo Kangaskokko kertovat.
Puolustusvoimiin on parin viime vuosikymmenen aikana ajettu sisään mallia, jossa ihmisiä johdetaan motivoimalla ja haastamalla älyllisesti.
– Nykyajan ohje ei ole turpa kiinni ja tottele, Raitasalo kiteyttää.
Sitä ajatustapaa hän tosin kertoo yhä kuulevansa, kun alokkaiden isät tulevat juttusille läheisten päivänä. Heille Raitasalo vastaa, että ajatus on 30 vuotta vanha.
Pahimmillaan käskyttäminen on neuvostoaikaista johtamista, mikä tälläkin hetkellä tuottaa huonoa tulosta Ukrainassa, Raitasalo huomauttaa.
Varusmiesten kunnioitusta ei myöskään ansaita pelkillä natsoilla tai käskyillä, vaan esimerkkiä näyttämällä.
– Jos varusmiesjohtaja jää kannon päälle seisomaan kädet puuskassa ja sanomaan, mitä pitää tehdä, hyvin nopeasti jää itsekseen seisoskelemaan.
Varusmiesjohtajat ovat niitä, jotka jatkavat alokasjaksonsa jälkeen aliupseerikurssille eli AUKiin tai sieltä vielä upseerikokelaaksi RUKiin. He käyvät armeijaa 11,5 kuukautta ja saavat johdettavakseen uudet varusmiehet.
Teknisten laitteiden määrä kasvaa kaikissa aselajeissa, mutta nuoret eivät pelkää tietoteknisiä järjestelmiä. Ennemmin he Raitasalon mukaan kysyvät, olisiko jotain haastavampaa.
– Ei olisi mahdollista kouluttaa hyviä sodanajan joukkoja viidessä ja puolessa kuukaudessa, jos uuden teknologian haltuunotto ei kävisi näin mutkattomasti kuin nyt.
Nuorille opetetaan nyt sellaisen tekniikan käyttöä, jota Raitasalo arvioi, ettei itse olisi varusmiehenä koskaan oppinut.
– Ei minua olisi voinut laittaa niihin hommiin, hän nauraa.
Pitäisikö ”pällitestiä” päivittää useammin?
Uudessa P2-kokeessa on muun muassa tämän kaltaisia väittämiä, joissa pitää arvioida, kuvastavatko ne vastaajaa vai eivät.
Raitasalon mielestä P2-koetta olisi hyvä tulevaisuudessakin päivittää tasaisin väliajoin, jotta se pysyisi mukana yhteiskunnan ja sodankäynnin muutoksissa.
– Jos pitäisi hihasta vetää, sanoisin että vaikkapa 10 vuoden välein, koska näiden testien ja sotilasjohtamisen todellisuuden pitää olla synkronissa.
Käyttöönoton jälkeen uuden testin toimivuutta seurataan ja hienosäätöäkin varmaan tarvitaan, Simola arvioi. Perinpohjaiselle päivittämiselle Simola ei kuitenkaan näe tarvetta edes kymmenen vuoden välein.
Vanhakin koe on palvellut Simolan mukaan hyvin, vaikka se onkin aikansa tuote.
Tutkimuksissa on Simolan mukaan havaittu, että peruskokeet ovat ennustaneet myöhempää urakehitystä ja johtotehtäviin hakemista yllättävän hyvin.
Lopuksi Raitasalo vielä toteaa, että hän on luottavainen armeijasta reserviin lähtevien nuorten miesten ja naisten osaamiseen.
– Minä kyllä luotan näihin nuoriin täysin. He hoitavat hommansa, jos tarve tulee.