Hilda Olson tuskin oli ötökkäkammoinen. Hän maalasi pikkutarkkoja, kauniita akvarelleja hämähäkeistä.
Olson oli Suomen ensimmäinen naispuolinen luonnontieteellinen kuvittaja.
Hänen eri hämähäkkilajeja esittäviä maalauksia oli esillä Suomen taideyhdistyksen näyttelyssä vuonna 1860 ja sen jälkeen vasta nyt.
– Hänkin joutui luopumaan urastaan ja siirtyi tapettimallien suunnittelijaksi, Anne-Maria Pennonen toteaa.
Ensin kuolema, sitten arvostus
Anne-Maria Pennonen on suunnitellut Ateneumin taidemuseon uuden näyttelyn rajoja rikkovista naistaiteilijoista.
Sellainen oli myös suomalainen Fanny Churberg.
– Rohkea, voimakastahtoinen taiteilija, joka toteutti näkemystään.
Churberg maalasi voimakkain värein asetelmia ja maisemia.
Hän oli lahjakas, mutta koki monen muun naistaiteilijan kohtalon: varsinainen arvostus tuli vasta kuoleman jälkeen.
Esillä unohdettuja mestareita
Näyttely Rajojen rikkojat nostaa esiin aikaisemmin täysin tuntemattomia tai unohdettuja taiteilijoita. Kaikkien teoksia ei ole koskaan aikaisemmin nähty Suomessa.
Esillä on maalauksia, veistoksia ja piirroksia 53 naistaiteilijalta.
Churbergin ja Olsonin lisäksi muita suomalaistaiteilijoita ovat muun muassa Alexandra Frosterus-Såltin, Ida Silfverberg ja Victoria Åberg.
Katso videolta, miltä näyttelyssä näyttää:
Naisen valinta: perhe vai taiteilijan ammatti?
Taiteilija ei ollut tyypillinen naisten toiveammatti 1800-luvulla. Haaveet karisivat viimeistään avioliiton myötä, kun oli valittava uran ja perheen välillä.
Naisilla ei ollut samanlaista mahdollisuutta taideopintoihin kuin miehillä. He saivat opiskella vain miesten yksityisoppilaina tai naisille perustetuissa taidekouluissa.
Paremman koulutuksen perässä oli matkustettava ulkomaille, kuten Saksan Düsseldorfiin, Dresdeniin, Müncheniin ja Berliiniin.
– He ovat rajojen rikkojia siinäkin, että naisille matkustaminen oli haaste. Nainen tarvitsi yleensä saattajan matkustaessaan maasta toiseen, kuraattori Anne-Maria Pennonen muistuttaa.
Lisäksi oli hankittava opettaja, säädyllinen majoitus ja ateljee. Niihin tarvittiin rahaa.
– Jos ei ollut suvun turvaverkkoa tai miestä, naisten mahdollisuudet olivat aika kapeat, Ateneumin taidemuseon johtaja Anna-Maria von Bonsdorff lisää.
Kriitikon valinta: naisesta ei sanaakaan
Naistaiteilijoiden aiheita olivat maisemat, luontoaiheet, kukat, asetelmat ja muotokuvat.
Jos teoksia oli esillä näyttelyssä, kriitikot saattoivat jättää ne täysin huomiotta.
Näyttelyn suomalaistaiteilijat olivat tienraivaajia, joiden jälkeen sellaisilla mestareilla kuin Helene Schjerfbeck (1862-1946) ja Ellen Thesleff (1869-1954) oli jo huomattavasti helpompaa.
– Oli toki naistaiteilijoita, jotka menestyivät, joiden lahjakkuus huomioitiin ja heitä kiiteltiin.
– Suurin osa kuitenkin koki jossain vaiheessa väheksymistä, Anne-Maria Pennonen sanoo.
Yksi menestyjistä oli yhdeksän lapsen äiti, puolalais-tanskalainen taidemaalari Elisabeth Jerichau-Baumann (1819-1881).
Häneltä tilattiin kuninkaallisten perheenjäsenten muotokuvia, mikä oli yleensä vain miestaiteilijoille suotu kunnianosoitus.
Elisabeth Jerichau-Baumann opiskeli taidetta Saksassa, ihaili italialaisia taiteilijoita, ja myös maalasi näkymiä Italiasta kuten yläpuolella näkyvässä teoksessa.
”Esteitä ei ole vielä raivattu”
Taisemuseon johtaja Anna-Maria von Bonsdorff toteaa, että Ateneum on jo vuosia tehnyt naistaiteilijoihin liittyvää tutkimusta.
Hänestä naisten elämäntyön esille tuominen on erityisen tärkeää, koska ”kaikkia esteitä ei ole vielä raivattu”.
– Juuri tuli uutinen, että naisen euro on edelleen pienempi kuin miehillä. Se vain on vallitseva tosiasia.
– Naistaiteilijat joutuvat tekemään uran eteen enemmän töitä kuin miehet, ikävä kyllä, von Bonsdorff toteaa.
Rajojen rikkojat – 1800-luvun matkustavat naistaiteilijat Ateneumin taidemuseossa Helsingissä 7.3.–24.8.2025.